Mintie Das Storm Sisters 1 – Kuohuva maailma

Storm sisters -sarjan kirjoittaja Mintie Das (1976) on syntynyt Intiassa, kasvanut Yhdysvalloissa ja kiertänyt maailmaa. Suomessa hän asui isän YK-komennusten myötä kolmetoistavuotiaana, ja PR- ja markkinointiammattilaisen ura toi hänet Suomeen uudelleen.

Kirjailijan oma kiertolaiselämä on antanut mallia rohkeille merirosvotytöille, joista Kuohuva maailma kertoo. Käytän jatkossa tekstissäni kirjasta nimeä Kuohuva maailma. Sarja on Rovion perustaman Kaiken-kustantamon ensimmäinen nuortenkirjasarja. Rovio tunnetaan peleistä ja Angry Birds –tuoteperheestä. Kustannusoikeudet on Suomessa myyty Tammelle.

Storm Sistersin sankarittarina ovat viisi iältään 11–17 -vuotiasta teinityttöä: Charlie, Sadie, Liu, Raquel ja Ingela. Viisistään purjehtivat tyttömerirosvot kutsuvat itseään Pireteiksi. Tytöt muodostavat monikulttuurisen, persoonallisen ja erimielisen, mutta silti toisilleen solidaarisen joukkion. Charlie on britti, Sadie tummaihoinen karibialainen, Liu kiinalainen, Raquel espanjalainen ja kuopus Ingela norjalainen. Liun isä Zhang Tao on antanut heidän käyttöönsä puoleksi vuodeksi džonkin, mutta vain puoleksi vuodeksi, mikä on kirjan juonen kannalta tärkeää. 

Tapahtumat sijoittuvat 1780-luvulle, jolloin naisten asema oli erilainen, ja tytöt tunsivat itsensä vapaiksi vain merellä. Tyttöjen puhe on tarkoituksella nykyaikaista. Olen lukenut merirosvoaiheesta aiemminkin eli Celia Reesin kirjoittaman kirjan Merirosvoja!, mutta en pitänyt siitä, vaikka tekijän aiemmat kirjat Näkijä ja Noitalapsi ovat heikkouteni.

Neljän pojan muodostama joukkue Hylkiöt purjehtivat Pyhä Sylvi –nimisellä aluksella. Heistä Taye ja Alex kuuluivat alun perin Stormeihin, mutta heitä kutsutaan pettureiksi, koska nämä hylkäsivät Storm-aatteen ennen Tuhon päivää. Syy ei tule ilmi tässä ensimmäisessä osassa.

Stormit olivat ikiaikaisia merten varjelijoita, ja heidän tehtävänsä oli suojella hädänalaisia ja tuhota viholliset. Stormit eivät pelänneet mitään, olipa kyse viattoman siviililaivan pelastamisesta merirosvojen hyökkäykseltä, orjalaivan vapauttamisesta, liriumin keräämisestä tai taistelusta kuninkaallista laivastoa vastaan sen tavoitellessa kierosti merten herruutta.

Storm-soturiksi pääsi vasta kaksikymmentäyksivuotiaana, joten tytöt olivat Tuhon päivänä vielä liian nuoria. Tuolloin kaikki Stormien laivat ja miehistöt tuhottiin kaikkialla maailmassa yhden päivän aikana. Tytöt olivat vanhempineen asuneet Storm ykkösellä ja heidän vanhempansa kuolivat tuona päivänä (lukuun ottamatta Charlien äitiä, joka oli karannut miehen kanssa aikaisemmin ja Liun isää, joka on kiinalainen laivanvarustaja, eikä Storm).

Stormiksi ei tultu pelkällä ruumiillisella harjoituksella. Siihen vaadittiin myös henkistä voimaa. Stormilaisuus oli filosofia, joillekin peräti uskonto. Stormeja sitoivat kovin monet aatteet, säännöt ja vastuut. Stormilaisuus ei ollut suorittamista, ihminen itse oli Storm.

Tytöt purjehtivat Kuohuvassa maailmassa Intian valtamerellä Shanghaista Malediiveille, sieltä Jeddan kautta Marrakatran sulttaanin hoviin ja sitten taas takaisin Shanghaihin. Matkaan mahtuu uskomattomia seikkailuja Shanghain oopiumiluolassa, taisteluja merirosvoja ja luonnonvoimia vastaan. Heitä on vastassa myös miehisen maailman asenteet (mm. Zhang Tao) sekä idänkauppayhtiö Safiiri ja etenkin sen johtaja Rogers Barrish.

Kuohuva maailma on vauhdikas nuorille tarkoitettu seikkailukirja, joka imee lukijan mukaansa. Tytöt selviävät tilanteesta kuin tilanteesta. Verta roiskuu ja muita kuolee roppakaupalla. Kieli on myös hyvin kilttiä.  Charlie ja Taye korkeintaan vähän riiustelevat. Vauhdin lomassa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia, ehkä tarkoituksia oikaisuja. Esimerkiksi ”Lokkiin” kirjoitetut koordinaatit ovat mitä sattuu. Pyhä Sylvi oli ankkuroitu viidentoista kilometrin (ihmettelen käytettyä mittayksikköä merellä) päähän suojaisaan poukamaan. He kuitenkin suojautuivat muskettitulelta heittäytymällä kannelle. Charlie ja Taye uivat myös matkan yhtä nopeasti kuin toiset soutavat. 

Storm sistersit ovat Young adult -kirjallisuutta. Niin Suzanne Collinsin Nälkäpeli,  James Dasherin Maze runner kuin Veronica Rothin Outolintu ovat nuorten toiminnallisia sarjoja, jotka ovat dystopioita. Niiden tulevaisuudenkuva on muodostunut epätoivotuksi yhteiskunnaksi.   Toimintaa ja väkivaltaa tihkuu myös rakkauden kuorruttama Stephenie Meyersin Twilight. Sano vain voi ei, mutta olen nuo niin lukenut kuin katsonut leffatkin. Valitan. Se ammentaa itsensä paranormaalifantasiasta ihmissusien ja vampyyrien keskeltä. Kuohuva maailma on nuorten, vahvojen tyttöjen kiehtova ja värikäs meriseikkailu mielenkiintoisessa historiallisessa kontekstissa.  Mielelläni minä jatkan tämän viisiosaisen sarjan matkassa aloitusosan luettuani.

Mintie Das Storm Sisters 1 – Kuohuva maailma

Suomentaja Marja Helanen

Tammi 2016 (suomenkielinen laitos), Kustantajalta. Kiitoksin.

Alkuperäisteos by Rovio Books (2014)

Michael Mortimer Neitsytkivi

Michael Mortimer on Daniel Sjölinin ja Jerker Virdborgin yhdessä käyttämä salanimi. Daniel Sjölin (1977) on kirjailija, televisiojuontaja ja kirjallisuuskriitikko. Jerker Virdborg (1971) on julkaissut novellikokoelman ja useita romaaneita. Neitsytkivi (Jungfrustenen 2013) on suunnitellun kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirjan on suomentanut Anu Koivunen. Sarjan toinen osa Fossildrottningen ilmestyi Ruotsissa toukokuussa 2014.

Neitsytkivi on jännityskirja, seikkailuromaani ja kryptonsaaga. Kirjan tempo on varsin vauhdikas ja tapahtumakylläinen. Kirjan päähenkilö on 24-vuotias opiskelijatyttö. Alma ja Manfred ovat kasvattaneet tyttärentyttärensä Idan. Idalle on annettu ymmärtää, että hänen äitinsä Eva olisi kuollut, mutta kirjassa annetaan vihjeitä muustakin.

Niin ironista kuin se on, selvisin ensimmäiset vuodet sairauteni ansiosta. Ajattelin että minun pitää ensin saada tilani vakiintumaan ja vasta sitten voin tulla hulluksi. Niin otin yleensä keppini ja kävelin hoitopaikoilleni, kuten niitä paikkoja kutsuin. … Pitää myös muistaa, että olen koko aikuisikäni elänyt maailman kauneimman tähtitaivaan alla, täysin valosaasteen ulottumattomissa. Se herättää kunnioitusta maailmankaikkeutta kohtaan. Päivisin voi taivaalla nähdä vahvoja hiirihaukkoja, kesällä ympärilläni on suunnaton vehreys, lukemattomia kettuperheitä ja notkuvia omenapuita.

Ida on päässyt Tukholmaan Karoliiniseen instituuttiin opiskelemaan biofysiikkaa. Yllättäen isoäiti Alma soittaa Moskovasta:

”Me tarvitsemme apuasi, Ida. Toivottavasti pystyt auttamaan.”…
”Mikä nyt on niin kamalan tärkeää, että siihen tarvitaan minua”
”Sinun pitää hakea yksi juttu.”

Pian Ida huomaa olevansa Nobel-juhlissa ja hän saa Nobel-palkinnon voittajalta Anatoli Lobovilta Solanderin kirjeen ja Neitsytkiven. Maagisia ominaisuuksia sisältävää kiveä tavoittelevat myös muutkin. Luovutuksen yhteydessä Anatoli Lobov kuolee, pian Idaa aletaan etsiä murhaajana. Tästä alkava seikkailu vie Idan Tukholmasta Haaparantaan, Ounasjokivarteen Suomen Lapin kautta aina Venäjälle. Mukaan on mahdutettu joukko historian henkilöitä: Carl von Linné, Daniel Solander, James Cook, Niels Bohr, Frank Sinatra, Greta Garbo sekä joulupukki. Miten Linné olisi suhtautunut osaansa tai erakkomainen GG?

”Aion muuttaa huomenna sisustusta”, GG keskeytti. ”Ja silloin pitää kaiken olla valmiina. Haluan ne mukaani nyt saman tien.
”Suosittelen teitä tekemään niin kuin hän sanoo”, Stephenson sanoi ystävällisesti.
Hän kirjoitti selvällä käsialalla käyntikorttiin: THIS IS GRETA GARBO…
Apulainen ei vastannut kysymykseen vaan luki korttiin kirjoitettua nimeä.
”Ja kuka se on?”

Toinen kohtaus New Yorkin Keskuspuistossa:

”Mutta Gee Gee”, Stephenson sanoi, ” ei täällä voi poimia kukkia.”
”Kyllä voi”, GG vastasi ja yskäisi, ”minä voin.”

Alma on saanut 1950-luvulla Neuvostoliitossa jotain, jota ei tarkemmin selvitetä. Neitsytkivessä liikutaan nanotekniikan, geenimuuntelun ja mutaatioiden parissa joka lienee siirtynyt myös Evalle. Ida pakenee vanhaan kotiinsa ja tärkeäksi henkilöksi jatkossa nousee naapurin Lasse. Hän tuntuu tietävän Alman asioista paljon. Pakoreissuun mahtuu susien salametsästystä, venäläistä prostituutiota, mutanttilokkeja ja kraakkuja.


Jungfrustenen sai arvostelua osakseen ilmestyessään kotimaassaan ja kirjantekijän pseudonyymi aiheutti arvailuja. Kirjan toimitustyöhön on jäänyt meilläkin outouksia. Muun muassa sivulla 90 sekoitetaan Marina ja Martina, vastaavasti sivulla 352 on Lasse Mikaelin sijasta. Totta kai, jos saan käsiini kirjan, jossa vilahtelee kasvien tieteellisiä nimiä toinen toisensa jälkeen, niin tottahan toki etsin virheen. Sivulla 449 on Picea abien (po. Picea abies). Sivulla 450 todetaan. ”Täällä on paljon kuusia, isoja melkein ikimetsää. Se tarkoittaa, että maa on kalkkipitoista.” (Kuusihan ei ole mikään kalkin indikaattorilaji.) Hetkeä myöhemmin: ”Täällä on varmasti paljon … sieniä.” … ”Jaa-a kaikenlaisia. Ehkä jopa joitakin harvinaisia. Vaikka niitä, mitä ne olivatkaan … männyntuoksuvalmuskoita? Niitä joista Tukholmassa maksetaan ainakin 13.000 kruunua kilolta. Ja Tokiossa.” (Sienen nimi on tuoksuvalmuska ja se ei kasva ikikuusikossa kuusen vaan männyn seurassa). Nimi ei ole koskaan oikein.

Linné tietenkin vahti löytöjään kuin haukka, ja lisäksi hän oli luonteeltaan erittäin turhamainen ja mahtaileva. Kerran hän sai hermoromahduksen, kun mitätön pieni keltakannusruoho uhkasi hänen teennäisjärjestelmäänsä. Hän nimittäin uskoi, että Jumala oli aikojen alussa luonut kaikki olennot, ja jos jostain löytyi pieni poikkeama, joka ei sopinut järjestelmään, hän meni sekaisin. Pieni keltainen kukkaparka nimettiin Roslagenin hirviöksi. Aluksi Linné tosiaan uskoi, että joku oli piloillaan kyhännyt kukan osista ihan vain häntä kiusatakseen.

Kirjoittajilla on riittänyt vauhtia vaarankin ohella: Tynnyristä syöksähti voimakas lieska, ja kun se rauhoittui liekeiksi, Lasse kaatoi tynnyriin lisää bensaa… Todellisuus on karannut paikoin tekijöiltä, sillä Suomesta ei mennä rajan yli koiravaljakolla. Olen itse kulkenut rajavyöhykettä, joten vaikka Ruotsiin ja Norjaan kävellään, niin toisin on itään.

Neitsytkiveä lukiessa mieleen tulee Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Umberton Econ Ruusunnimi. Vauhdin ja tapahtumien suhteen tulee mieleen myös Salla Simukan trilogia. Neitsytkivi on osattava asettaa kehyksiinsä eli se aloittaa kuusiosaisen sarjan, mutta tekijät saavat jatkossa huolehtia, että lukija jaksaa raahautua perässä, olla takaa-ajettuna tai paeta. Kirjassa eletään joulunalusviikkoja ja varsinkin Suomen puolella tuntuu olevan hyvin lumista, kylmää ja susia laumoittain.


Neitsytkivi on hyvä ja nopeasti etenevä jännitysromaani, mutta sarjan kuusiosaisuus asettaa sille vaatimuksia! Linnéstä ja Solanderista kertovat tietolaatikot ovat irrallisia Wikipedia-lähteitä, mutta vähiten ymmärrän rakeisia kuvia. Sivujuonten kehittely mm. Tanskaan Bohriin on turhan pitkä. Kirjassa tulee esille naapuriemme asenne Suomen lumiseen talveen, kestävään jäähän jo lokakuussa ja susilaumoihin. Tarina jää tietenkin kesken koska se jatkuu. Neitsytkivi on antoisa seikkailuromaani ja odotan jatkoa, sillä kirjassa on paljon hyvää ja jännittäviä kohtauksia.

Michael Mortimer Neitsytkivi
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitollisuudella.