Jeffrey Eugenides Middlesex

Jeffrey Eugenides  Middlesex
Alkuteos  Middlesex 2002
Suomennos Juhani Lindholm

Kustantaja  Otava 2003. Kotikirjasto.

Jeffrey Eugenides (1960) on kreikkalaista syntyperää oleva yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen isänsä vanhemmat olivat kreikkalaisia ja hänen äitinsä on sukujuuriltaan irlantilainen. Eugenides on suorittanut loppututkinnon sekä Brownin että Stanfordin yliopistossa. Eugenidesin esikoisromaani Virgin Suicides oli suurmenestys ilmestyessään vuonna 1993. Sofia Coppola ohjaamaa samannimistä elokuvaa on hieno. Middlesex on kirjailijan toinen suomennettu romaani ja Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011) on kolmas suomennettu romaani.  

Middlesex tuo mieleeni John Irvingin teokset lähinnä sen takia, että tarina on Irvingin teosten kaltainen runsaudensarvi, mutta ei niinkään kerronnallisen samankaltaisuuden takia. Yksinkertaisimmillaan teosta voisi kuvailla kiehtovaksi sukutarinaksi. Middlesex on myös sukupolvitarina, perhetarina, kehitystarina, mutta tässä on mukana myös siirtolaisuus, seksuaalinen identiteetti ja geenivirheet.

Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran  tyttövauvaksi  Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja  toisen kerran  nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Michiganissa elokuussa 1974.

Cal / Callie Stephanides on 41-vuotias Berliinissä asuva hermafrodiitti, joka eli lapsuutensa tyttönä ja päätyi mieheksi. Kertomus on hänen perheensä värikkäistä vaiheista alkaen isovanhemmista, jotka saapuivat siirtolaisina Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa vuonna 1922 kreikkalaiskylästä, joka on jäänyt sodan jalkoihin. Sisar ja veli, Desdemona ja Lefty, pakenevat yhdessä Amerikkaan. Laivamatkalla he tutustuvat toisiinsa ventovieraita esittäen ja heidät vihitään laivan kannella.  Muut matkustajat vakuuttuvat toisilleen sopivasta parista, joiden määränpääkin on sopivasti sama.

Kolmantena päivänä Lefty lähti taas kävelylle ruokailun jälkeen. Hän meni kannen yli tyyrpuurin puolelle ja peräkannelle. Hän hymyili Desdemonalle ja nyökkäsi taas. Tällä kertaa Desdemona vastasi hymyyn. Palattuaan tupakoivien miesten joukkoon Lefty kysyi, sattuisiko kukaan tietämään yksin matkustavan nuoren naisen nimeä.

Aviopari suuntasi perillä Detroitiin serkkunsa Linan luo ja hänet oli helppo vaientaa tämän oman menneisyyden varjoilla. Aikanaan maailmaan pääsee Miltonin ja Tessin esikoisena Chapter Eleven ja hieman myöhemmin Callie.

Aluksi isä ja äiti kieltäytyivät uskomasta sairaalalääkärin mielipuolisia väitteitä minun anatomiastani. Diagnoosi esitettiin ensin puhelimessa Miltonille, joka ei käsittänyt siitä juuri mitään, minkä jälkeen hän välitti siitä Tessielle siistityn version, jonka ydin oli suunnilleen se, että lääkärit olivat jollain lailla huolestuneita virtsaputken rakenteesta ja epäilivät lisäksi hormonitoiminnan vajausta.

Calliope kertoo osin tarinaa jo ennen syntymäänsä.  Tämän takia Laurence Sternen Tristram Shandy muistuu mieliin.  Callie saa tietää, että viidennessä kromosomissa on tapahtunut mutaatio, jonka vuoksi hän näyttää lapsena tytöltä, vaikka on biologisesti ja hormonaalisesti poika.  Kromosomimutaation syynä on sisäsiittoisuus. En kumminkaan avaa tätä enempää, sillä se on osa tarinaa.

Minulla oli täydellinen ajoitus täydellisen kirjan lukemiselle. Sukutarina ei välttämättä ole ominta aluettani, sillä sukupolvittain vaihtuva näkökulma / kertoja ei ole suosikkini, joten Eugenides kuljettaa tarinan tavalla, josta pidän.  Calin / Callien elämä  on kiinnostava ja olisin lukenut  hänen tarinaa painottaen, siis vaikka lisäsivujen avulla tai Kreikan osuutta vähentäen.  Aikomukseni oli tuoda tämä jo aiemmin blogiini, mutta pokkariin tarttuminen siirsi lukemiseni hetkeen, että sain kirjan omaksi kovakantisena ja puhtaana. Middlesex on elämänmakuinen ja ihastuttava tarina, joka sivumäärästään huolimatta vie lukijan mukanaan.  Lue ja nauti on minun neuvoni.

PS. Seuraavassa arvonnassani tämä kirja siirtyy jollekin lukemattomana pokkarina.

Blogeissa toisaalla: Lumiomena ja Laura 

Mila Teräs Perhosen varjo

Mila Teräs (1975) on Orimattilassa asuva kirjailija. Hän on kirjoittanut erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.

Pian neljätoista täyttävä Linnea asuu äidin ja tämän uuden kumppanin Kammo-Kimmon kanssa. Pikkuveli on poissa, sillä Lauri asuu isän ja tämän uuden Tiina vaimon kanssa. Äiti on taivaanrannanmaalari, joka on illat mitä erilaisimmilla kursseilla kehittämässä itseään tai ohjaamassa kaltaisiaan.

Linnea kasvukipuilee oman identiteetin ja murrosiän ongelmissa. Linnea haluaa olla laiha, hän juoksee, karttaa syömistä, laskee kaloreita, sillä vain laiha on kaunis. Hän haluaa hennoksi keijun tavoin. Vanhempien avioeron takia Linnea kokee olevansa yksin, että hän on näkymätön. Hän voi pahoin. Perhosen varjo on nuoren tytön kasvukertomus, jossa on mukana fantasian elementit, sillä toinen todellisuus elää suvun salaisuuksissa. Tämä kirja on tehty lehmuksenkukkateestä, hunajakakuista, kanelikorpuista, kartanopuutarhasta, kukkakellosta, perhoskasveista, salaisuuksista ja unelmista.

Palassa pannukakkua on noin 200 kilokaloria. Osaan ulkoa lähes kaikkien ruokien kalorimäärät. Tiedän, mitkä luvut täsmäävät esimerkiksi kiisseleihin, vanukkaisiin, hilloihin…

Isoäiti, Maria Florensia, asuu Usvalan kartanossa taloudenhoitajansa, Hedvigin kanssa. Aulis hoitaa kartanon puutarhaa, ja Mikael on Auliksen saksofonia torilla soittava poika.  Linnea ei kutsu isoäitiään kuin tämän oikealla nimellä. Kasvinimet kulkevat suvussa. Florensia ja Hedvig valmistavat hajuvesiä ja kukkavoiteita. Isoäiti pyytää Linnean kesäksi luokseen. Linnea päättääkin lähteä kesälomalla maalle Usvalaan, vaikka häntä hirvittää tylsistyminen, sillä miten ihmeessä siellä voi saada ajan kulumaan.  Linnea tutustuu myös Valeriaan kylällä asuvaan tyttöön.

Yö on himmeä kuin vanha peili. On se hetki keskiyöstä, kun kaikki on rauhoittunut hetkeksi, usva tiivistyy ja kaste virtaa maahan, kun hetken on viileää ja kummallisen hiljaista ennen aamun ensimmäistä lintua.

Maria Florensia huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki. Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Linnea yrittää selvittää Maria Florensian salaisuutta, mihin tämä katoaa muurin luona, kenen kanssa hän puhuu ja laulaa. Kylällä kuiskitaan, että isoäidin on oltava valtavan vanha, mutta Linnea ei tiedä ikää. Linnea joutuu valinnan eteen.

Vastaako hän usvan kansan kutsuun metsänkeijuna?

                                                                                       

Kesäpäivänseisaus on aina ollut isoäidilleni vuoden suurin juhla. Ja tänä vuonna siihen valmistaudutaan Usvalassa entistäkin huolellisemmin, sillä samalla vietetään minun 14-vuotissyntymäpäivääni.

Teräksen kieli on hyvin kaunista, sanat korumaisen kauniita, mutta tavoittavat lukijan. Liian unenomainen teksti karkottaa lukijan ja sitä tämä ei tee. Taianomaiset elementit yhdistettynä nuoren arkeen tekee kirjasta herkän ja koskettavan. Tämä kirja herätti uteliaisuuteni tekijän tuotantoon.

Mila Teräs Perhosen varjo

Otava 2012. Kotikirjasto.

Perhosen varjon kanssa ovat kulkeneet myös Kirjakaapin avain,  Saraseeni, Hemuli, Cilla, Sara,