Armas aika ja Talven hopeiset hiutaleet

Paavo Halonen, Antti Kauppinen & Ulla Kokki Armas aika – Intohimona joulu

Pidän joulukirjoista ja olen kerännyt niitä pitkään. Esittelin erilaisia joulukirjoja täällä.  Nostan tässä esiin kaksi hyvin erilaista joulukirjaa. Joulu on elämän parasta aikaa; pöytä on katettu ja koti kaunis. Armas aika alkaa juhlien valmistelusta ja päättyy rääppiäisiin. Se sisältää reseptit koko kattaukseen. Jotain vanhaa, mutta paljon uutta, sekä tuttuja että yllättäviä makuja. Myös silmäruokaa perinteen ystäville.

Joulu juhlista jaloin on tekijöiden esipuhe, jossa todetaan, että lähempää tarkasteltuna monet joulun ruoat osoittautuvat uusiksi tulokkaiksi. Tavat ovat aina muuttuneet ja muuttuvat vastakin. Joulu on elinvoimainen juhla, koska se pystyy uudistumaan.

Aattoa koko marraskuu luvussa esitetään muutama koristeluvinkki, kuten himmelin ja origamin tekeminen ja hyötäminen, mutta pääasiassa keskitytään resepteihin ja naposteluun. Tehdään perinteisiä pipareita, vesirinkeleitä erilaisilla täytevaihtoehdoilla, punajuurikeittoa, teeleipiä, popkorneja sekä maustemuffinseja.

Ähkystä ähkyyn… aluksi haetaan kylmiä ruokia kaksi-kolme kertaa, lämpimistä ruoista nautitaan ensin kalaa ja sen jälkeen laatikoita ja liharuokia unohtamatta ruokajuomia. Sitten napostellaan mätejä ja suolaisia lisukkeita. Jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Sitten kaikki lakoavat lepäämään, kunnes joku jaksaa nousta lämmittämään glögiä ja laittaa kahvin tulemaan joulun makeiden leivonnaisten kera. Suolaisen himon herätessä haetaan keittiöstä nokareita lautaselle… 

Tämän luvun resepteissä käytetään voita, kuohukermaa ja täysmaitoa. Reseptit alkaa perinteisellä riisipuurolla, mutta tarjotaan vaihtoehdoiksi uuniohrapuuroa, tuorepuuroa tai naurispuuroa. Sitten on muutama leipäohje ja päästään salaatteihin, joista tietenkin ensimmäisenä rosolli ja sienisalaatti. Eksoottisempia ovat papaijasalaatti, Kaukoidän rapusalaatti, Insalata verde tai idut ja versot.

Kotijuuston jälkeen siirrytään kasvisruokiin, joita ovat esimerkiksi kasvisterriini, munakoisosatsivi, halloumihuuma, Adžab-sandali ym. unohtamatta perinteisiä laatikoita. Seuraavana tulevat kalaruoat, jotka alkaa silliohjeilla, sitten seuraa graavilohta, punaista kalakeittoa, mantelikalaa, kuhaa à la Walewska ja kaikkein tärkein on tryffelikermakastike kalalle. Liharuokina tarjotaan sherryistä maksapateeta, karjalanpaistia poronlihalla, yrttisää joululammasta, kastanjakalkkunaa, viiriäisiä kir royale tai hedelmäankkaa.

Suu makeaksi kertoo, että joulu on poikkeustila. Silloin saa syödä niin paljon makeaa kuin haluaa. Onkin hyvä pitää vähintään kolmea konvehtirasiaa jatkuvasti käden ulottuvilla. Luvussa tehdään jälkiruokia, kahvileipiä, karkkeja ja joulujuomia.

Luvussa tehdään mm. hedelmäsalaattia, créme caramel, suklaavanukas, suklaakeksejä, Lähi-Idän hunajakakkua, Alakylän maustekakkua ym. kakkuja, omenapersimonpaistosta, luumuinwn Charlotte Russe ja tietenkin Sacherkakku. Karkkeina tehdään kettukarkkeja, karpalofudgetteja, lehmäkarkkeja, nekkuja, amerikkalaisia ihanuuksia… Lopuksi tehdään glögejä, chilikaakaota, maustekahvia, munatotia, kotikaljaa, joulusimaa, roomalaista hehkuviiniä ja kuusenkerkkävotkaa.

Rääppiäiset kertoo, miten tähteitä voidaan hyödyntää. Rosollista voi tehdä röstejä, kalojen loput voi käyttää blinien kanssa, joulupuurosta pannukakkua. Lihat voi käyttää uuden vuoden perunasalaattiin tai voileipien päälle.

Kun asiaa tarkemmin miettii, koko vuosi on yhtä pitkää, nautinnollista aattoa. Mikäkö jäi puuttumaan? No, kinkku! 

Tämä kirja on olemukseltaan rustiikkinen, hieman ylellisen kaunis niin kuin jouluun sopiikin. Suosittelen tätä kirjaa joulun virikekirjaksi, minusta on ihana selailla joulukirjoja, suunnitella jotain uuttakin joulupöytäään. Meillä jokaisella on omat perinteet, jotka haluamme kuljettaa mukanamme, ja joita voimme hieman uudistaa.

Paavo Halonen, Antti Kauppinen & Ulla Kokki Armas aika – Intohimona joulu

Schildts & Söderströms 2015

Kustantajalta. Kiitoksin.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Meillä jatketaan kirjahyllyjen siirtoa ja Lundian kasaamista ja välillä tehdään valkosuklaalla koristeltuja piparkakkuja käyttäen kissa-,  poro-, tähdenlento-, lumikidemuotteja. Viime viikonloppuna löytyi aivan ihana kissamuotti Tukholman Gamla Stanin putiikista ja eilen vielä uutukainen Porvoon vanhasta kaupungista.

Ilona Pietiläinen Talven hopeiset hiutaleet – Koti pukeutuu joulun tunnelmiin

Yritän napata kiinni hiljaa taivaalta leijuvan hiutaleen sen täydellinen kauneus paljastuu vasta harmaan lapasen päällä. Huomaan miettiväni kuinka ihmeessä sen herkkyyden voisi tallettaa – kauneus on pysyvää ohikiitävästä hetkestä huolimatta. Sellaisen ohikiitävän kauneuden tahdon rakentaa kotiinikin joulun ajaksi – venytän sitä lyhyttä aikaa aloittamalla valmistelut jo hyvissä ajoin. Jo nyt. Tänään voit siis jo aloittaa kaiken joulustelun hössöttämisen – se on parasta alkutalven puuhaa.

Edellinen kirja oli keittokirja, mutta nyt kurkistamme ihanaan katselukirjaan. Kirjassaan Ilona Pietiläinen rakentaa asetelmia, tunnelmia ja hetkiä. Tehdään erilaisia kransseja, tutustutaan syksyn värileikkiin, tehdään jäätuikkuja ja välillä ollaan sikin sokin, välillä täytetään kukkalaatikoita, muistetaan lintubaari, tutustutaan huvimajan talveen, tehdään paketteja ja luodaan paljon erilaisia asetelmia. Kranssien materiaalia kerätään jo kesän lopulla, sillä niihin tarvitaan sammalta, käpyjä, jäkälää…

Huvimaja on paikka, joka puetaan jokaisena vuotena uuteen asuun – keväisin odottamaan kesää ja syksyisin odottamaan talven herkkuhetkiä. Pakkasellakin grillataan herkkuja. Viluisat saavat päälleen lämmittävät viltit ja avotulen lämmössä nautitaan kuulaista talvipäivistä.

Kasveista tutustumme hortensiaan, marja-aroniaan, krysanteemeihin, vaahteraan ja lumimarjaan.

Resepteistä löytyy kanelilettuja, sydänpuuroa, paahdettuja juureksia, herkkuhetki, paahdettuja manteleita, tähtipiirakka, tontun taikajuoma, pakkaspäivän herkkuja ym. ym.

Kynttilän liekit lepattavat iloisena pimenevässä jouluillassa. Jaloissani on lahjapaketista esiin käärimäni villasukat – ne tuntuvat löytäneen oman paikkansa varpaideni lämmittäjinä. Kuuntelen hiljaisuutta - syliini työntyy koira, joka odottaa halausta itselleen. Sen laskuopin mukaan halauksia ei voi saada liikaa – olen niin samaa mieltä.

Nautin pitkään syksystä,  puiden ja pensaiden syysväreistä ja hedelmysten moninaisuudesta.  Pidän syksyn pimeistä illoista ja takan lämmöstä. Olen maltillinen joulun odotuksen suhteen. En ole erityisen innostunut joulusta ennen aikojaan eli en kaivele joulukoristeita syksyllä esille. Asun kuitenkin maalla, meillä ei ole katuvaloja edes päätiellä, joten ulkovalot laitetaan joulukuun alussa. Ne luovat tunnelmaa. Sen sijaan pidän asetelmien teosta, kranssien rakentamisesta, kuistin koristelemisesta, nautin lyhdyistä ja koristeista. Luonnonmateriaali on ihastuttavan runsasta.

Pietilän kirja on ainutlaatuisen sopiva minunlaiselle hillitylle jouluihmiselle, joka rakastaa joulun salaisuuksia, mutta ajoittaa sen maltillisesti. Talven hopeiset hiutaleet on ihastuttava opas tekemiseen ja haaveiluun.  Parasta kirjassa on luonnonmateriaalien läsnäolo, enkelit toivoakseni muistuttavat, että joulu ei ole tehty krääsästä ja  materiasta. Joululla on ihan sanomakin. Kirjan kokoa mietin, kerään joulukirjoja. Nämä foliot ovat hankalia kirjahyllyssä, koska en hyväksy, että kirjoja pinotaan päällekkäin ja poikittaisia ei tunnista. Kevätihmisen kirjan koko vastaa minun toiveisiin.

Ilona Pietiläinen Talven hopeiset hiutaleet – Koti pukeutuu joulun tunnelmiin

Docendo 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan voit hankkia Docendon verkkokaupasta täältä.

Suuren metsän joulu & Jouluiloa!

Luen yleensä jouluisin jotain jouluun liittyvää. Dickens on kuulunut usein joulun seutuun. Olin varannut tämän tekstin jouluaattoon, mutta nettiongelmieni takia saan tämän paikalleen hieman myöhässä. Ulf Stark on ruotsalainen lastenkirjailija. Hänelle on myönnetty lukuisia kirjallisuuspalkintoja, mm. Astrid Lindgren -palkinto ja August-palkinto. Eva Eriksson on saanut työstään useita tunnustuksia lastenkirjojen kuvittajana.

Pidän eniten joulukirjoista, joissa metsä ja sen asukit ovat päärooleissa. Joulussa on jotain salaperäistä lumousta, että silloin on pakko löytää lapsen mieli tai jää osattomaksi joulusta. Joitakin päiviä ennen joulua olin Hallan kanssa lenkillä Sondbyn perillä ja näin, kuinka miehiä istui pitkin peltoa valmiina laukaisemaan. Se tärveli minun joulutunnelmaani. Mietin joulurauhan julistusta, että eikö sellaistakaan enää ole? Ovatko eläimet joulunkin henkipattona? Onneksi metsän joulun löytää vielä edes kirjoista.
Suuren metsän joulussa joulu on tulossa Suureen metsään. Kire on vanha kotitonttu, joka asuttaa autioksi jääneen tilan pihapiiriä koirankopin rauhassa. Hän tekee tarkistuskäyntejä taloon, kuin kotitonttu konsanaan. Talossa ei ole asuttu viiteenkymmeneen vuoteen. Kire tonttua lähestyvä joulu tympii ja lisäksi hänellä on riesana kohmeinen kimalainen. Kire haluaisi nauttia hiljaisuudesta, yksin lukien parasta kirjaa, jonka nimi on Yksinäisyyden ylistys. Kire manaa himmelien ja olkipukkien nimeen, kun hänen lukunsa keskeytyy kimalaisen kuorsaukseen.

Tuolla asui ennen Tähti. Kerran se huitaisi minut hännällään kumoon. Ja aina piti olla hätistelemässä hevospaarmoja. Oli siinä melkoinen homma!

Seuravana päivän puhuri sieppaa Kiren punaisen tonttulakin sekä harmaat lapaset pyykkinarulta ja sinkoaa jopa palan kylttiä, jossa lukee ”Tarjoa! Hieno tont". Kirellä ei ole pienintäkään aikomusta viettää joulua, huolehtia kenestäkään. Kunnon tontun kuuluu olla hieman kireä ja äreä.

Kai tästä joutaa sisään, Kire miettii. Menen koppiini, panen oven lukkoon enkä avaa kenellekään. Ja jos kimalainen sanoo jotakin, en edes vastaa sille. En aio viettää joulua. En aio tehdä mitään. En aio huolehtia kenestäkään.

Istun vain kopissani ja nautin hiljaisuudesta ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Yöllä Kiren luona vierailee valkoiseen pukeutunut nainen, jolla on siivet selässä.

”Älä pelkää. Minä toin sinulle kahvia, pullaa ja piparkakun. Lisäksi haluan kertoa sinulle iloisen uutisen: Sinulle on tulossa lapsivieraita.”

Pienet kaniinilapset Iina ja Niki löytävät metsästä punaisen päähineen, harmaat korvanlämmittimet ja kyltin palasen. He ovat kuulleet valkoisesta talvesta ja päättelevät kyltin olevan talvi ja vievät sen muiden ihmeteltäväksi. Aikansa ihmeteltyään metsän eläimet päättelevät, että tonttu haluaa kunnon tarjoilun ja alkavat touhuta jouluvalmisteluissa. Jänikset harjoittelevat joulutoivotuksia, linnut koristelevat kuusia ja jouluruokiakin on tarjolla. Joulutonttua ei kuulu. Pikkupuput eksyvät lumimyrskyyn ja tontun luo, eikä Kiren auta muu kuin palauttaa kadonneet ketun vetämillä vaunuilla metsän juhlaan.

Tähtien tuike kajastaa katon läpi. Ja kynttilöiden loiste valaisee koko kupolin. Ja kaikki istuvat sisällä ja iloitsevat kaikista maailman lapsista.

Suuren metsän joulussa on perinteistä satua, ripauksellisen huumoria ja hitunen jännitystäkin sekä paljon hyvää tahtoa. Tarinan kuvitus on vanhahtavan kaunis, hyvin kaunis. Tämän lukee niin lapsi kuin aikuinen, joulu on kaikkien ikään katsomatta.


Ulf Stark & Ava Eriksson Suuren metsän joulu
WSOY 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirja on luettu myös blogeissa

Mari A:n kirjablogissa

Opuscolo - kirjasta kirjaan


Jouluiloa kaikille.

Huomaathan vakavan ilmeen. EC & EP Chiritan Red Arrow, sisarensa veli.