sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Juha Mäntylä Milt

Tuon lauseen sanottuaan Milt oli tarttunut olkapäästäni kiinni, taputtanut pari kertaa kevyesti ja hymyillyt. Jotenkin Milt tiesi, että hänen oma elämänsä tässä maailmassa oli lähestymässä loppua, mutta loppuun asti hän jaksoi soittaa, ja sen hän teki koko sydämestään.


Juha Mäntylä Milt
Reuna  2016. Tekijältä ja kustantajalta. Kiitoksin.

Juha Mäntylä (s. 1979)  on suomalainen kirjailija, joka asui lapsuutensa ja nuoruutensa Merikarvialla Tuorilan kylässä. Aloitin hänen tuotantoon tutustumiseni dekkareilla. Audrey, rakkaani oli Mäntylän ensimmäinen jazzromaani. Viehätyin Mäntylän kertomasta tarinasta. Milt on puolestaan New Orleansiin ja Bourbon Streetin klubeille sijoittuva Mäntylän toinen jazzromaani. Audrey on mukana alussa ja lopussa, mutta tarina on uusi. Nimetön kertoja on tuttu edellisestä kirjasta. Tarina kertoo köyhästä tummaihoisesta Milton Kingistä ja New Orleansin jazzklubeista sekä Bourbon streetistä.


Mäntylä johdattaa taitavasti toden ja epätoden maailmaan tuonpuoleisen sekoittuessa reaalimaailmaan. Kuolleet muusikot auttavat aloittelevaa kollegaa rajan takaa. Milt kohtaa antikvariaattia pitävän Georgen tämän omassa antikvaarissa. Miltin elämäntarinan rinnalla kulkee myös Miltin isän Joshuan kohtalo. Miltillä on soittamisen jano ja haave jazztrumpetistin urasta, mutta hänen isän perua oleva soitin on rikkinäinen ja epävireinen. Miltin tarina käynnistyy New Orleansissa ja vie Liverpooliin, sieltä Amsterdamiin ja kuinka ollakaan alus menee varustamolle korjattavaksi – Suomeen, jonne myös Milt päätyy Susan Montgomeryn mukana. Miltin tie vie tietty myös tuttuun Tuorilaan.
Olin itsekin joskus soittaja. Siitä on niin monta vuotta, se oli siihen aikaan jolloin Milt saapui kyläämme. Hän tuli kerran Rintsun klubille, nosti trumpetin huulilleen ja soitti Mistyn, hän soitti sen joka kerta esiintyessään. Misty oli tärkeä kappale Miltille, sillä hän oli aloittanut uransa ja siihen hän myös sen päätti.
Arvostettu klubiemäntä Lady Summertime antaa nuorelle Miltille mahdollisuuden Jazz Lounge klubillaan, mutta yleisö buuaa soittajan ulos. Miltillä on aikoja, jolloin arjesta selviäminen on ensisijaista, että löytää yösijan ja syötävää. Kaikesta huolimatta miehessä elää usko onnistumiseen ja ikuinen jazzin syke.
Milt oli laittanut myös merkille sen, että kun hän liikkui Susanin kanssa laivalla, heitä katsottiin. Hän ei uskaltanut sanoa siitä Susanille mitään. Hän oli alusta asti pelännyt ihmisten reaktioita, musta mies ja valkoinen nainen yhdessä, se ei kaikkien mielestä ollut soveliasta. Mitään vihanhuutoja hän ei vielä ollut kuullut, mutta tiesi, että hänestä ja Susanista puhuttiin selän takana.
Miltin ulkoasu on onnistunut ja ylivetokannet poistavat pokkarileiman. Fontin koko on lukijaystävällinen. Mietin teosta lukiessani, että nämä kaksi teosta olisi voinut yhdistää samaan teokseen erillisinä tarinoina. Milt on kiehtovan mystinen pienoisromaani, jota ei kannata ohittaa. Miltin tarinassa on karuutta, epäonnistumista, laitapuolen maailmaa, mutta myös onnistumisen uskoa tulevaan.

Blogeissa toisaalla Arja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!