perjantai 5. elokuuta 2016

Marco Vichi Komisario Bordelli




Marco Vichi Komisario Bordelli
Alkuperäisteos: Il commisario Bordelli
Suomentaja: Enneli Poli
Aviador. 2016. Kustantajalta.


Marco Vichi (s. 1957) on Chiantissa asuva kirjailija. Komisario Bordelli tutustuttaa lukijan uuteen italialaiseen rikossarjaan. Suomentaminen aloitetaan ensimmäisestä osasta, sillä sarjassa on ilmestynyt jo kahdeksan kirjaa. Kirjan ulkoasu on tyylikäs, ihastuttava. Sen formaatti tuo mieleen italian kielen oppikirjan. Menneen ajankuva ja nostalgia ovat ulkoasussa läsnä.

Vichin tuotantoa on verrattu muun muassa Georges Simenonin ja Raymond Chandlerin kirjoihin. Simenonin mieltäisin paremmin osuvaksi kuin Chandlerin. Keskeistä tarinassa on juoni ja toteutustapana perinteinen kerronta. Väkivalta ja raakuus eivät ole keskiössä Komisario Bordellissa. Ilahduin löytäessäni lupaavan italialaisen dekkarin. Italialainen dekkari on minulle vieras laji, sillä joitakin olen lukenut, mutta en ole päässyt niiden makuun. 

Sarjan ensimmäisessä kirjassa lukija tutustuu viisikymmentäkolmevuotiaaseen komisario Bordelliin ja tämän toimintaympäristöön. Miljöönä on Firenzen viehättävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja ajankuvana 1960-luku.  

Komisario Bordelli välittyy lukijalle tuntevana, oikeudenmukaisena ja hieman erakon oloisena miehenä. Bordelli on poikamies serkkunsa Rodrigon tavoin, sillä kumpikaan ei ole mennyt naimisiin, mutta syyt siihen ovat erilaiset, sillä komisario haikailee sitä oikeaa, ja Rodrigo puolestaan pelkäsi, että se tulisi hänelle liian kalliiksi joka suhteessa. Serkusten suhde on monimutkainen, sillä he eivät vihaa toisiaan, mutta eivät siedäkään toisiaan, mutta omalla tavallaan miehet ovat kiintyneitä toisiinsa, vaikka eivät sitä ikinä myönnä.


Firenzessä eletään heinäkuun lopun  tukahduttavan kuumia päiviä.  Eräänä yönä kollega Mugnai soittaa  komisariolle keskellä yötä, että erään vanhan rouvan seuraneiti Maria ei saa yhteyttä barokkihuvilassa asuvaan  rouvaan. Maria tekee aina iltaisin varmistussoiton rouvalle. Nyt Rebecca Pedretti ei vastaa puhelimeen tai avaa ovea avustajalleen.  Komisario Bordelli päätyy Firenzen öisille kapeille kujille. Hän kiipeää kello puoli kolme Via della Piazzolaa yhdessä kaupungin rikkaimmissa kaupunginosissa.  


Huvilaan johti kahden korkean laakeripuurivistön muovaama kuja, ja sen takaa näkyi yksi valaistu ikkuna. Bordelli pani sammuneen savukkeensa suuhunsa, ja tunsi yhtäkkiä koko kerääntyneen väsymyksen kaatuvan päälleen. Hän olisi halunnut käydä maahan makaamaan nauttimaan huvilaa ympäröivästä rauhasta, maata siinä liikkumatta katsellen taivasta ja muistellen menneitä aikoja.


Komisario Bordelli löytää vanhan rouvan menehtyneenä  vuoteestaan. Tutkimusten myötä hän saa huomata vanhan rouvan eläneen ahneiden sukulaistensa ympäröimänä. Gedeone ja Ilex paraguariensis tuovat oman värinsä tarinaan. En esittele enempää kumpaakaan, en näitäkään rouvan veljen Danten seuralaisia: Geremia, Attila, Erminia, Achille, Desdemona. Syylliskandidaatteja on tarjolla enemmänkin. Ilman Troijan hevosta tarinaa ei saada päätettyä, mutta onko murhaaja aina syyllinen vai voiko murhaaja olla täysin viaton?

He eivät muuta odottaneet kuin että rouva kuolisi, sen näki selvästi noiden vätysten ja heidän huoriensa silmistä.

Vichin Komisario Bordelli on erinomainen aloitus, joka pelaa enemmän älyllisellä tasolla kuin vauhdilla ja väkivaltaisuudella. Ihastuin. Ja haluan lukea seuraavan tarinan ennen ensi elokuuta.

Blogeissa toisaalla: Oksan hyllyltä

10 kommenttia:

  1. Kuullostaa nimestään huolimatta mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli hurjan mielenkiintoinen. Unohdin laittaa loppuun, että ei allergisille. Ehkäpä lisään. Nimi jää ainakin mieleen. Minulle ei tule mieleen toista samanlaista siis syyllisen osalta...

      Poista
  2. Kuulostaapa kivalta. Aina on mukava tutustua uuteen kirjailijaan ja uppoutua uuteen miljööseen, Firenzeen ja Italiaan. Leonin Venetsia kun ei ole mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa lukea. Etenkin, kun sinulla on tuo otuskin...
      Leon ei ole minun juttu. En tiedä syytä. Nukahdan niiden kanssa.

      Poista
  3. Tämä oli tosi hyvä, ja toivottavasti sarjan suomentamista jatketaan. Loppuratkaisu oli minunkin mieleeni, erittäin kekseliäs. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jatkavat ja nopeammasssa tahdissa kuin kerran vuodessa. Loppu oli tyylikäs ;)

      Poista
  4. Tämä kuulostaa todella kiinnostavalta, haluan ehdottomasti tutustua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Pidin todella kirjan tarinasta, miljööstä jne.

      Poista
  5. Vähän aikaa sitten luovuin jo suunnitelmista lukea tämä kirja, mutta ehkä pitää palata alkuperäisiin suunnitelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari älä missaa tätä. Firenze ja 1960-luku. Tämä on ihana, ajattele, jos kääntävät kaikki ilmestyneet.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!