lauantai 5. maaliskuuta 2016

Alan Bradley Filminauha kohtalon käsissä




Flavia de Lucen tarina on edennyt nyt neljänteen osaan. Löydät aiemmat bloggaukseni näistä linkeistä. Piiraan maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä ja Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Hopeisen hummerihaarukan tapauksessa olen kertonut enemmän sarjasta, joten en toista tässä samaa. Se osa on myös suosikkini.

Flavia de Lucen kotikartanossa Bishop’s Laceyn kylässä valmistaudutaan joulunviettoon. Perheen nuorimmainen tytär on 11-vuotias harrastelijasalapoliisi ja mestarimyrkyttäjä. Perheen isän, Haviland de Lucen, taloudellinen tila on varsin tukala, joten kartanosta on annettu osa Ilium Filmsin kuvausryhmän käyttöön. Flavia elelee isänsä ja kahden sisarensa kanssa, sillä äiti on kuollut kauan sitten vuorikiipeilyonnettomuudessa. Flavia rakastaa kemiaa, perimäänsä kemianlaboratoriota, myrkkyjä sekä kemian kaavoja. Myös joulupukin arvoitus vaivaa Flaviaa, siskojen mielestä joulupukki on lasten juttu. Flavia aikoo ratkaista tuonkin arvoituksen – tieteen avulla.

 Niin kuin kaikki järkevät kemistit tietävät, linnunliimaa valmistetaan seuraavasti: keitetään orjanlaakerin kaarnaa kahdeksan tai yhdeksän tuntia, haudataan seos kiven alle kahdeksi viikoksi, ja kun se lopulta kaivetaan ylös maasta, sitä huuhdellaan ja se murskataan juoksevassa jokivedessä ja jätetään käymään. Vuosisatojen ajan lintukauppiaat olivat sivelleet ainetta puunoksille vangitakseen laululintuja, joita sitten kaupiteltiin kaupungin kaduilla.


Filmiryhmän mukana saapuu myös kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern. Sankka lumituisku saartaa Bishop’s Laceyn kylän. Kyläläiset kokoontuvat kartanoon katsomaan suuren filmitähden esiintymistä ja jäävät yöpymään kartanoon.  Yön pimeydessä tapahtuu kummia, sillä yksi kartanossa yöpynyt vieras löytyy kuolleena. Flavian on tietenkin selvitettävä tapaus ja saatava kartanon varjoissa piileskelevän henkilöllisyys selville. Flavian ja komisario Hewittin yhteistyökin sujuu hieman entistä paremmin.  

Yhdentoista vuoden mittaisen elämäni aikana olen nähnyt useammankin ruumiin. Jokainen niistä on ollut mielenkiintoinen tavallaan, eikä tämänkertainen ollut poikkeus.

Filminauha kohtalon käsissä ei ole suosikkini sarjassa, sillä tämä tuntuu ehkä hieman väliosalle. Pidin Hummerihaarukan tapauksen syvällisyydestä, koska siinä avattiin enemmän perheen taustoja. Lukija viihtyy kuitenkin Flavian seurassa erinomaisen hyvin.

Alan Bradleyn Filminauha kohtalon käsissä on perinteinen salapoliisiromaani, jonka englantilainen kartanomiljöö ja 1950-luvun ajankuva ovat ihastuttavat.

Alan Bradley Filminauha kohtalon käsissä
Alkuteos I Am Half-sick of Shadows
Suomentaja Maija Heikinheimo
Bazar 2016.
Kustanjalta. Kiitoksin

2 kommenttia:

  1. Sinä olet ehtinyt lukea jo kaikki neljä suomeksi ilmestynyttä Bradleyn kirjaa. Minä vasta luin sarjan ensimmäisen hiljattain, enkä oiken ihastunut täysillä, mutta ehkä pitää kokeilla vielä kakkosta, josko olisi parempi aika Flavian edesottamuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen. Viehätyin piirakkaan. Hummerihaarukan tapaus on paras. Luen aika kesyjä dekkareita, sillä en pidä väkivallasta, lapsijutuista jne. Voisit kokeilla tuota kolmosta, kun olet lukenut nyt ykkösen. Minua viehättää miljöö, ajankuva ja Flavia. Nämä voi lukea rauhassa tuossa järjestyksessä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!