lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sara Blædel Hyvästit vapaudelle




Alkuperäisteos Aldrig mere fri on Sara Blædelin kolmas Louise Rick -dekkari. Kirjan on suomentanut Virpi Vainikainen. Teos on jatkoa Louise Rick -dekkareille Nimimerkki Prinsessa (2013) ja Vain yksi elämä (2014). Olen lukenut aiemmin Sara Blædelin kirjan Vain yksi elämä.

Viihdyn skandinaavisten naisdekkaristien seurassa. Pidän ehkä eniten ruotsalaisista, kuten Anna Janssonista, Marianne Cedervallista, Camilla Läckbergistä. Etenkin Jansson ammentaa kirjoihinsa Gotlannin historiaa ja mytologiaa. Olen lukenut vähemmän tanskalaisia, mutta he tuntuvat käyttävän enemmän yhteiskunnallisia elementtejä, nyky-yhteiskunnan ongelmia sekä monikulttuurisen maan ilmiöitä. Blædel käsitteli viime keväänä mahanmuuttajia ja niin nytkin, mutta nyt ehkä perinteisimmin dekkarimaisin ottein.

Luin äskettäin kaksi Mons Kallentoftin dekkaria, joista kumpikin liikkui ihmiskaupan tunnelmissa aivan kuten Blædel nyt. Vain yksi elämä käsitteli enemmän yksilön integroitumista uuteen kotimaahan ja konflikteja tanskalaisen elämänmenon ja maahanmuuttajan oman kulttuurisen taustan kohdatessa. Sen sijaan Hyvästit vapaudelle pureutuu prostituutioon, itärikollisuuteen ja Euroopan ihmiskaupan lonkeroiden ulottumiseen tanskalaiseen lintukotoon.

Rikospaikkatutkijat alkavat selvittää kylmäveristä surmaa sunnuntaiyönä, kun aamu on valkenemassa maanantaiksi huhtikuisessa Vesterbron yössä Kööpenhaminassa. Kadulta löytyy prostituoitu, jonka kaula on viilletty auki. Rikostutkija Louise Rick on tapahtumapaikalla, kun hänen ystävänsä Camilla Lind soittaa järkyttyneenä, että hänen poikansa Markus on löytänyt kaverinsa kanssa koulumatkallaan hylätyn vastasyntyneen. Tutkimusten edetessä lukijaa huomaa olevansa keskellä rikosvyyhteä, jossa ihmishengellä ei ole arvoa. Camilla on toimittaja ja tekee työtä omalla tahollaan, ja hänen hahmonsa oli myös mukana edellisessä kirjassa. Louisen ja Kim Rasmussenin kuvio oli edellisessä kirjassa enemmän esillä työparina, ja nyt he elävät etäsuhteessa.

He olivat olleet siinä tutkinnassa työpari, ja Louise oli ihastunut sen verran että oli antanut houkutella itsensä nauttimaan maalaisidyllistä ja merimelonnasta. Sen jälkeen he olivat retkeilleet yhdessä Ruotsin Växjössä ja meloneet sen järvillä ja joilla. Sienestäneet, kokanneet leirinuotiolla ja rakastelleet taivasalla.

Kirjan keskiössä on rikospaikkatutkijat, toimittaja Camilla sekä pappi Henrik Holm ja hänen poikansa Joonas, joka on Camillan pojan, Markuksen kaveri. Toimittajan näkökulma laajentaa tarinaa mielenkiintoisesti. Mikä on Henrik Holmin rooli ja osuus? Henrik Holm työskenteli aikoinaan vaimonsa Alicen kanssa pakolaisleirillä Bosniassa. Alice kuoli perinnölliseen verisairauteen Joonaksen ollessa nelivuotias. Stenhøjn kirkon eteisestä löytyy vastasyntynyt vauva. Miksi joku tuo vauvan kirkkoon? Tapahtuuko niin vastaisuudessakin? Miksi kirkosta haetaan työpaikkaa? Camilla menettää turhan takia tuttunsa ja kokee sen menetyksen omilla harteillaan, syyllisyyden taakkana.

Hyvästit vapaudelle kuljettaa tarinan mielenkiintoisesti. Kirjan keskivaiheilla tarina pyörii hieman paikallaan, mutta vauhti kiihtyy jälleen loppua kohden. Juonen kulku on ehkä yllättävä, mutta mahdollinen muutaman kerran. Kirjan yhteiskunnallinen ote on mielenkiintoinen. En juuri lue kotimaisia dekkareita, joten en tiedä, miten tyypillinen tämä aihe on meillä. Pidän Blædelin tyylistä kirjoittaa dekkareita. Toivottavasti saamme jatkoa.


Sara Blædel Hyvästit vapaudelle
Karisto 2015. Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle

2 kommenttia:

  1. Viime vuonna luin samalta kirjailijalta Nimimerkki Prinsessan, joka käsitteli väkivaltaisia raiskaustapauksia ja uhrin saamaa psykologista tukea. Näkökulma oli enemmän psykologinen, mutta mukana oli tietysti se, ketä yhteiskunnassa raiskauksesta syyllistetään. Kirja oli oikein hyvä ja koukuttavasti kirjoitettu, joten jossain vaiheessa otan kyllä nämä uudemmatkin lukuun.

    Ruotsalaisista Henning Mankellilla on paljon yhteiskunnallisesti painottuneita dekkareita, joista pidän kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimimerkki Prinsessaa on kehuttu erittäin hyväksi. Tällä kertaa korostui rikollisuus, kun Vain yksi elämä korosti monikulttuurisuuden aiheuttamia kulttuurisia eroja.

      Minua Mankell on harmittanut, luin aloittaen keskeltä ja päähenkilö vaiheet eivät tapahtuneet kronologisesti. Olisi pitänyt lukea järjestyksessä. Mankell on hieno kirjailija.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!