sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ann Cleeves Satamakatu



Ann Cleeves on brittiläinen kirjailija, joka kirjoittaa perinteisiä dekkareita. Häneltä on suomennettu neliosainen Shetlanti-sarja ja Satamakatu (Harbour Street 2014) on neljäs suomennettu Vera Stanhope –dekkari. Kirjan on suomentanut Annukka Kolehmainen.

Ann Cleeves rakentaa osan henkilöhahmoistaan perusteellisesti, mutta toisaalta jättää osan, varsinkin miespuoliset kesken. Tässä kirjassa esimerkiksi murhaajan kuvaus jää kovin niukaksi. Cleeves muodostaa kirjansa pohtiviksi. Niissä ei viljellä väkivaltaa tai sen kuvaamista toisin kuin edellisissä lukemissani Mons Kallentoftin dekkareissa, jotka ovat raakoja ja väkivaltaisia. Cleevestä ja Kallentoftia yhdistää nainen pääosassa. Cleevesillä Vera Stanhope, joka pitää viskistä ja Kallentoftilla Malin Fors, joka on ihastunut raakaan tequilaan. Kummallakin on vähän samantapainen pohtiva tutkimustyyli, mutta Kallentoft on lisännyt teoksiinsa rajun väkivallan.

Vera ei ollut koskaan arastellut ruumiinavauksia. Kuolleet eivät tehneet pahaa kenellekään: vain eläviä kannatti pelätä. …Vera mietti, oliko sairaalakin kärsinyt yöllä lumimyräkän aiheuttamista sähkökatkoista. Pöydällä makaava nainen ainakin näytti viluiselta. Paleltuneelta. Vera ei ollut mikään hempeilijä, mutta hänen olisi tehnyt mieli peitellä ruumis.

Pikkukaupunki Mardlen Satamakadun Majatalossa asuva Margaret Krukowski murhataan Metrossa matkalla Newcastlesta Mardleen. Juna joutuu pysähtymään joulun kynnyksellä ennen määränpäätä valtavan lumimyräkän takia. Kun ihmiset siirtyvät busseihin, murhatun kanssa samassa vaunussa matkustanut Jessie kirkaisee löytäessään ruumiin.  Hänen isänsä, Joe Ashworth, on Vera Stanhopen alainen ja läheinen työtoveri  ja muutenkin sympaattiseksi kuvattu ihminen. Toinen Veran alainen on Holly Lawson, jota Vera pitää ylipukeutuneena ja ylipirteänä pyrkyrinä.

Veralle soitettiin kesken kauppareissun, ja hän tunsi hilpeää helpotusta kännykän pirahtaessa taskussaan. Hän uskaltautui harvoin Newcastleen muissa kuin työasioissa, ja retki oli yhtä painajaista. Jouluostokset: laumoittain stressaantuneita ihmisiä järjetön pakokauhun kiilto silmissä. Kuin jänikset, joita Hector metsästi taskulampun avulla. Hector oli kuollut jo vuosikausia sitten, eikä Veralla ollut muita lahjojen tarpeessa olevia sukulaisia. Joulupäivänä hän menisi hippinaapureidensa luo päivälliselle ja kaikki vetäisivät kunnon kännit.

Krukowskilla tuntuu olevan salaisuuksia menneisyydessä, joista kukaan ei kuitenkaan tiedä mitään. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä naisten turvatalossa Turvasatamassa, joka sijaitsee vanhassa pappilassa muutaman kilometrin päässä sisämaahan päin. Onko talon asukkailla tai heidän omaisillaan jotain Krukowskia vastaa? Pian myös toinen samassa metrossa matkustanut – mahdollinen silminnäkijä – löytyy kuolleena. Joen ajatus kulkee hitaasti, mutta viimein hän  ymmärtää aatonaattona, kun Jessie on lähtenyt ystävineen metrolla Newcastleen ostoksille, että tämäkin saattaa olla vaarassa. Ja kun Jessie on unohtanut puhelimensa kotiin…

Samaan aikaan Vera etsityttää merkkejä 40 vuotta aiemmin kadonneesta henkilöstä. Lopulta Vera ja Joe keksivät omilla tahoillaan syyllisen.

Cleeves tuo kirjaan vain muutaman henkilön (alta 10) ja syyllinen tietenkin on joku näistä. Teos on liian läpinäkyvä, sillä keksin jo kirjan ensimmäisen kolmanneksen aikana syyllisen. Myös kirjan loppuratkaisu on kuin kirjoitettu TV-sarjaan, ei siis kovinkaan todellisen tuntuinen.

Vera-romaaneihin perustuvan tv-sarjan 2 ensimmäistä tuotantokautta nähtiin Suomessa alkuvuodesta 2013. Sarja on kotimaassaan yltänyt jo 5. tuotantokauteensa. 4. tuotantokauden avausjakso on perustunut Satamakatu-romaaniin ja myös tämä jakso tullaan Suomessa näkemään huhti-toukokuussa 2015 esitettävissä jaksoissa. Satamakatu on hyvä, perinteinen dekkari, jonka lukee mielellään.

Ann Cleeves Satamakatu
Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut yhden Cleevesin dekkarin ja tykkäsin siitä samoin kuin tykkään tv-sarjasta, mutta en ole koukuttunut siihen. Englantilainen tunnelma on minusta parasta Cleevesin kirjassa, Belinda Bauerin kirjoissa on sitä samaa, mutta pidän enemmän Bauerin dekkareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belinda Bauer ei sano minulle mitään, pitääkin tutustua. Cleeves maistui tässä olotilassa, kuumeessa, vaikka muita oireita ei ole, niin lukeminenkaan ei suju.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!