lauantai 1. marraskuuta 2014

Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät




Ihmiset eivät halua muutosta, sivuilla sanottiin, he haluavat, että joku korjaa heidän rikkinäiset lelunsa.

Jussi Valtonen (1974) on helsinkiläinen psykologi ja kirjailija. Hän on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman.

Kirjan miljöönä on suomalainen ja yhdysvaltalainen yliopistomaailma ja tutkimuksenteon kenttä.  Kertomuksen alussa tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Joe ja Alina tapaavat Italiassa konferenssissa ja kesän alussa Joe tulee Suomeen. He elävät suomalaisen ydinperheen idylliä. Joe Chayefski on amerikkalainen neurotieteilijä. Hän yrittää edetä tutkijaurallaan uudessa kotimaassaan, mutta kohtaa erilaisia vaikeuksia tiedemaailmassa. Joe oli hylännyt professuurin Los Angelesista, vaikka virka olisi mahdollisesti vakinaistettu ajan mittaan. Joen sukulaisiin Alina ei saa yhteyttä, sillä osin juutalaisuuden takia hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Heidän yhteinen lapsensa Samuel on vuoden verran, kun Joe lähtee, todennäköisesti Harvardin syndrooma ottaa valtansa.

Alina oli keskittynyt opiskelun jälkeen kotiäidin rooliin Samuelia kanssa. Tapahtumia katsotaan  tässä vaiheessa Alinan näkökulmasta. Pariskunta ajautuu eroon. Joe ei löydä omaa paikkaansa suomalaisesta yliopistomaailmasta, jossa apurahoja voidaan jakaa syntymämaakunnan mukaan eikä taidollisin perustein. Kaikki on liian pientä, kun on oppinut suuruuden mittakaavaan.

He eivät tiedä mitä tekevät –kirjan teemoina on niin parisuhde, perhe, identiteetti, nuoruuden kasvutarina, eläinaktivismi, kuin eläinten oikeuksien puolustaminen keinoilla millä hyvänsä. Alinalla on korkeakoulututkinto, mutta ei pätevyyttä mihinkään saati työkokemusta. Hän onnistuu saamaan suunnittelijantehtävät tutkimus- ja työelämän kehittämistehtävissä. Hän rakentaa oman elämänsä uudelleen Henrin kanssa, jota värittävät pojat Ukko ja Taisto. Eräänä päivänä vuosien jälkeen hän soittaa Joelle kertoakseen jotain huolestuttavaa Samuelista.

Kävellessään pitkin hautausmaan muuria Samuel tajusi, että ihminen voitiin pikkuhiljaa hivuttamalla näköjään ajaa pisteeseen, jossa lopulta jopa mielivaltainen, silkkaan vahinkoon tähtäävä teko alkoi tuntua ajatuksena hyväksyttävältä.

Tarina kulkee Baltimoren ja Helsingin väliä tästä eteenpäin. Joe siirtyy Suomesta takaisin Yhdysvaltoihin Baltimoreen. Vuosia myöhemmin Joe on saavuttanut asemansa huippututkijana. Hän elää onnellisen perheensä ympäröimänä. Joe ja Miriam kasvattavat tyttäriään Rebeccaa ja Daniellaa. Samuel yrittää rakentaa suhdettaan internetin kautta isäänsä.

 Tätä idylliä särkee trillerimäinen jatko. Hänen poikansa Samuel on varttunut Suomessa, menestynyt koulussa, kirjoittanut ylioppilaaksi, rakentanut identiteettiään ja paneutunut omiin ismeihinsä nuoruuden vimmalla ja ihaillut isäänsä. Tarinassa eletään nykyajassa eli internet,  facebook päivitykset ja yhteisösivustot pyörivät mukana.


Vaahteroiden äänettömät mustat rangat seisoivat rivissä hautausmaan sammaloituneella kivimuurilla, jonka takana pimeys oli kuin kiinteää ainetta. Hän tunsi, kuinka jouti ponnistelemaan pitääkseen itsensä koossa. Hän hämmästyi sisältään löytynyttä tunnetta, joka tuntui vain paisuvan, mitä enemmän sitä yritti tyynnytellä.

Kerttu oli hylännyt hänet siksi, että hän ei ollut kelvannut isälleen ja päinvastoin – ja paras todiste tästä oli se, että Kertulla ja isällä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.


He eivät tiedä mitä tekevät on hitaasti käynnistyvä, osin juonivetoinen tarina.  Minun makuuni tämä on liian selkokielinen ja tarkasti tarinoita erittelevä. Lukijaan tulisi luottaa enemmän, sillä hän osaa oivaltaa ja tulkita. Pidän Joel Haahtelan tiiviistä, pelkistetystä tekstistä, mutta toisaalta Kjell Westön runsaatkaan sivumäärät eivät saa luopumaan hänen teksteistään. Olen kuitenkin harvemmin tiiliskivien tai vuolassanaisuuden ystävä. Tämä tarina ei olisi kärsinyt tiivistämisestä. He eivät tiedä mitä tekevät ei vain koskettanut minua, vaikka tässä liikutaan tuntemassani maailmassa.

Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

7 kommenttia:

  1. Minulle Valtosen romaani oli liian hengästyttävä. Liikaa tavaraa. Kiinnostavaa, mutta liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli tunne, että joskus vähemmän on enemmän. Toiseksi en jaksa aina parisuhdedraamaa. Toteamuksesi hengästymisestä pätee minuunkin ja kiteyttää loistavasti asian. Jotkut asian tuodaan liian selviöinä / helppoina ratkaisuina esim. juutalaisuus. Liian helpoin perustein livetään kaikesta.

      Poista
    2. Mukava etteivät kaikki lue palkittua ihan kritiikittä. Minulle kirja oli aivan liian lavea, puolet olisi riittänyt, asioita ja kuvauksen laveutta oli liikaa. Teemoista tuo eläin- ja ympäristöaktivismi ei tosiaankaan ollut tuore, eikä siihen asiaan minusta tullut mitään uutta; aivojutut olivat kiinnostavampia. Minäkin vähän ihmettelin, miksi amerikkalaisen piti olla vielä juutalainenkin. Uskottavuus on monesti koetuksella. Kirja yrittää kai olla jännittäväkin, mutta ei tempaissut kyllä minua mukaansa. Sanoisin että vahvasti ylimainostettu, sinänsä kohtuullisen hyvä kirja.

      Poista
    3. Kirjassa oli minulle vain kaikkea liikaa. Juuri tuo amerikkalainen juutalainen jne. Minusta parasta oli, että Joe palasi sinne, missä kaikki on suurta ja oikein.

      En oikein pidä, että joku tulee ulkoa ja sanelee, miten meidän tulisi elää. Meillä on toimiva apurahajärjestelmä. moninaisia säätiöitä, jotka jakavat eri perustein. Kotiseutu on vain yksi peruste. Enemmänkin tulisi nähdä, että jokaisella tutkijalla on mahdollisuus niihin. Tarpeeksi hyvin tehty hakemus antaa mahdollisuuden syntyperään katsomatta.
      Tämä kirja olisi ollut kelpo luettavaa tiivistettynä.

      Poista
    4. Kyllä tämä on hyvä, minä olen vain hieman tiiviimmän ilmaisun lukija, kun suosikkejani ovat Patrick Modiano, Joel Haahtela, Leena Krohn, Per Petterson, Katja Kaukonen jne.

      Poista
  2. Minäkin tykkään yleensä enemmän tiiviistä ilmaisusta, mutta tämä kirja iski. Ei tuntunut olevan mitään ylimääräistä, jota itse olisin tiivistänyt. Blogissani voi käydä kurkistamassa tarkemmin ajatuksiani, jos haluaa.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!