Paavo Halonen, Antti Kauppinen & Ulla Kokki Armas
aika – Nautiskelijan kesä
S&S 2017. Arvostelukappale kustantajalta.
Kiitoksin.
Armas
aika tulee taas! Luvassa ihana kesäkirja, jossa retkeillään, mökkeillään,
polkupyöräillään läpi tyhjän kaupungin ja tärkeimpänä tietysti syödään. Armas aika - Nautiskelijan kesä
ilmestyi keväällä 2017 ja se on jatkoa Armas aika - Intohimona joulu
-kirjalle (2015). Antti Kauppinen kirjoitti, Paavo Halonen visualisoi ja Ulla Kokki valokuvasi.
Nopeita
piknik-eväitä, tulella kypsennettäviä herkkuja, hidasta mökkiruokaa sadepäiviin…
Kirja pelastaa kesän hyttysiltä ja lomariidoilta nautinnolle, vietti sitä
sitten maalla tai kaupungissa. Reseptejä siivittävät niihin liittyvät tarinat
ja eri puolilta Suomea kuvatut tunnelmapalaset. Reseptien ainekset painottuvat
kesän antimiin villivihanneksia unohtamatta. Suuri osa resepteistä sopii myös
vegaaniruokavalioon sellaisenaan tai
vähän muunneltuna.
Tämä kirja on mitä tarpeellisin varsinkin tänä suvena,
kun kesä ei vieläkään ole kunnolla tullut, vaikka eletään heinäkuun loppua ja
suuri osa lomalaisista on palaamassa huomenissa töihin. Mansikat antavat odottaa itseään.
Eilen torilla mansikkalaatikko maksoi 43-45 euroa.
Kirja jakautuu kahdeksaan lukuun tai osioon, no
sanottakoon niitä miksi tahansa. Tässä jokaisesta jotakin:
Aamiaisen Mainiossa munakkaassa käyttäisin itse villiyrttinä
voikukkaa tai vuohenputkea, joita saa leikatulta pihanurmelta koko kauden
huhtikuun puolivälistä aina lokakuun lopulle ja niitä ei tarvitse kuin heittää
sekaan.
Retkelle osiossa on mainio Viininlehtikääryleiden eli dolmien
ohje. Itselläni on tuossa eteläseinällä amurinviini, josta saa tuoreita lehtiä.
Dolmeja teen yleensä, kun haperot alkavat tuottaa satoa ja käytän täytteenä
puoliksi jauhelihaa ja puoliksi isohaperoa runsaasti yrteillä maustettuna.
Amurinviini taloni seinustalla.
Tulella paistettu ruoka maistuu hyvältä, vaikka se pitäisi
syödä toppatakissa, kuten tänä kesänä on useammin kuin kerran pitänyt tehdä. Halloumivihannekset
on mainio ohje. Itse käytän usein halloumia, bataattia, suippopaprikaa, sipulia
ja nyhtökauraa ja runsaasti villiyrttejä siitä ympäriltä. Viikolla tein
kalapihvejä hauesta sillä muutoksella, että korppujauhon tilalla oli kuivattua
herkkutattia.
Nopeaa
syötävää. Kuinka ehtiä ulos mahdollisimman
nopeasti? Itse nautin joka arkiaamu kupillisen kahvia ja smoothien eli survelon
ennen töihin lähtöä. Aineksina käytän pakastimesta kotimaisia marjoja, itse
tehtyä omenahilloa kotimaisista omenista, teelusikallinen kuivattuja ja
rouhittuja voikukan lehtiä, chian siemeniä ja vettä. Kesään kuuluvat myös
maitohorsman versot (toukokuussa) ja ehdottomasti apposet, jotka ovat tuttuja
jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Kesärullia aion kokeilla kunhan saan seuraavan kerran vieraita. Paistetut kesäkurpitsat kuuluvat tietysti kesään. Ensimmäiset ovat noin 10 cm mittaisia eli ensi viikolla syön niitä.
Kasvatan itse kesäkurpitsaa.
Sataa sataa
ropisee. Syrnikit ovat ihana välipala tai
vaikka täyttävä ruoka tuoreiden tai pakastimesta sulatettujen marjojen kera.
Satuin tässä juuri pari päivää sitten tekemään niitä. Kesäkeitto on myös näitä
jo varhaislapsuudesta tuttuja ruokia juuri tuolla reseptillä. Vuohenputkipesto
on ihanaa. Kunpa ihmiset oppisivat tekemään sitä yleisemmin. Sarjakukkaisten
ruoaksi käytössä tietenkin pitää olla hyvin varovainen. Mangoldi on myös näitä
vähän käytettyjä vihanneksia. Itse käytän sitä pääasiassa wokki-vihanneksena ja
teen suurista alalehdistä sienikääryleitä.
Syrnikkejä metsävadelmien ja mintunlehtien kera.
Suu makiaksi. Mikään ei tietenkään voita Raparberibritaa.
Mokkapalat vievät muistot jo sinne kauas taakse. Tarte tatinista löytyy
maailmalta erilaisia versioita.
Illan
viiletessä voi tehdä ihania Yrttifalafelejä
tai Välimerellisiä lihapyöryköitä. Palsternakkapyree on muuten oiva korvike
tavalliselle perunamuusille. Ise olen vasta tänä kesänä oppinut syömään sushia.
Kannat kattoon viettää juhannusta kaupungissa. Tehdään pirtelöitä,
sorbetteja tai vaikkapa Unelmaista ananasta Hibiskusskumpan ja Viinivaahtoa
mansikoille kera.
Kirjan reseptit, kuva ja tarina ruoasta on taitettu
nätisti samalle aukeamalle. Lisäksi reseptejä on kiitettävän paljon. Moni resepteistä
palaa kirjoittajien lapsuuteen. Villiyrttejä ja sieniä kirjan ohjeissa olisi
voinut käyttää paljon paljon runsaammin. Loistavaan kirjaan mahtuu yksi paha
vika. Tekstin fonttikoko on niin pientä, että itse en pysty lukemaan sitä kuin
hyvin kirkkaassa valossa. Samoin valkoiset kirjaimet ruskealla pohjalla
esimerkiksi sivulla 99 ovat aivan mahdottomia luettavaksi.
Kirjoittanut Pertti