Ida Lindström & Marjo Tiirikka Kohtalona Suomenlinna – Linnoitussaaren historian salatut elämät

Ida Lindström & Marjo Tiirikka Kohtalona Suomenlinna – Linnoitussaaren historian salatut elämät

Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 

Valtiotieteiden maisteri Marjo Tiirikka on viestintäala ammattilainen ja Ida Lindström taidealan moniosaaja, joka on asunut Suomenlinnassa 20 vuotta. Kirjaidean myötä hän löysi itsestään synkeiden tarinoiden kertojan.

Kirjan takakansi kertoo: Kohtalona Suomenlinna on historiateos ja opaskirja, joka kertoo menneisyydestä todellisten ihmisten kautta. Kirjaan on koottu myös asukkaiden outoja kohtaamisia linnoitussaaren haamujen kanssa – ehkä Krimin sodassa silpoutunut venäläinen sotilas ei vieläkään ymmärrä kuolleensa…

Suomenlinnasta on tehty lukemattomia julkaisuja, mutta näissä usein unohdetaan ihminen, joka siellä on asunut vuodesta 1750-lähtien. Kirjan tarinat ovat syntyneet yhdistelemällä päiväkirjojen, muistelmien ja tutkimusten tietoja, Useimmat henkilöt ovat todellisia, ja heidän tietonsa löytyvät kirjan henkilöhakemistosta. Kirjassa on mukana myös fiktiivisiä henkilöitä, jotka kuitenkin pohjautuvat historiallisiin faktoihin.

Kohtalona Suomenlinna kertoo 24 tarinaa linnoitussaaren ihmisistä eri aikakausina. Kirja etenee saarittain eli Susisaari, Iso Mustasaari, Länsi-Mustasaari ja Pikku Mustasaari käsitellään erikseen ja jokaisesta kerrotaan tarinoita ihmisten kautta.

Ruotsin valtiopäivät päätti suurvalta-aseman murentuessa rakentaa linnoitukset Degerbyhyn, Svartholmaan sekä Viaporiin, joka toimisi varikkona ja laivastotukikohtana. Rakennustyöt aloitettiin Susiluodoilla vuonna 1748, jolloin Helsinki oli vaivainen 1500 asukkaan kylä.

Linnoitustyöt toivat kuitenkin alueelle valtavasti työpaikkoja, ja enimmillään linnoitus työllisti noin 7000 miestä. Linnoitus sai nimekseen Sveaborg, joka suomalaisten suussa muuttui nimeksi Viapor ja Suomen itsenäistyttyä vuoden 1918 toukokuussa nimi muutettiin Suomenlinnaksi

SUSISAARI

Osion kappaleissa kerrotaan Augustin Ehrensvärdistä erotiikasta, elostelusta aina hautajaisiin, vara-amiraali Carl Olof Cronstedtista ja Viaporin antautumisesta, 1700-luvun pukeutumisesta, vangeista, sarjamurhaajasta, anarkistista sekä viittä vaille vallankumouksesta.

ISO MUSTASAARI

Osiossa kerrotaan olven seppä Sinebrychoffista, nuoresta punavankileirin vartijasta Urho Kekkosessa, olosta nälkäkuoleman partaalla, vihatusta porvarisvangista ja huussien tyhjennyksestä.

LÄNSI-MUSTASAARI JA PIKKU MUSTASAARI

Osiossa kerrotaan kupasta, Ruotsinsalmen meritaistelusta 1789-90 ja sään armoilla olemisesta kuten jäätiestä, jota ylläpidettiin aina kevääseen 1987 asti.

Tekijät ovat poimineet kirjaan Suomenlinnan todellista ja fiktiivisesti värikkäintä historiaa teemana ihminen. Esipuhe: Mutta missä ovat ihmiset, joita aiemmin Viaporiksi saarilla on asunut aina 1750-luvulta lähtien? Heitä lähdimme etsimään arkistojen syövereistä. No toki he löysivät heitä, mutta tavallinen ihminen olisi saanut näkyä enemmän, sillä heitäkin on tarvittu, niin piikoja kuin palvelijoita. Kirjan taitto ja kuvitus ilahduttavat monipuolisuudellaan. Kohtalona Suomenlinna ei ole vain kuvakirja, vaan sen tekstillinen osuus on asiantunteva ja mielenkiintoinen.

Blogeissa toisaalla: Kirjakaapin avain

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne

Amélie Nothomb Nöyrin palvelijanne
Alkuteos  Stupeur et tremblements (1999)

Suomentaja  Annikki Suni

Otava 2001. Kotikirjasto.

 

Olen juhannuksesta lähtien kärsinyt aikapulaa lukemisen suhteen. Naisten aakkoset ja erilaiset lukuhaasteet ovat olleet postausteni pelastajia. Nastenviikonkin luvut jäivät haaveeksi.

Amélie Nothomb on belgialainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli 30 kielelle. Nothomb on diplomaattiperheen tytär ja asui lapsuutensa Japanissa.  Häneltä on suomennettu neljä teosta, joista tunnetuin on Nöyrin palvelijanne ja josta on tehty myös samanniminen elokuva. Muut Nothombilta suomennetut ovat Vaitelias naapuri (1997), Antikrista (2006) ja Samuraisyleily (2009). Nothombin kirjoissa on paljon omaelämänkerrallisia aineksia.

Nuori, akateemisesti koulutettu belgialainen Amélie saa tulkin työpaikan Yumimoton suuryrityksestä Japanissa.  Amélie halusi päästä Japaniin töihin, sillä hän kaipasi lapsuutensa maisemia Japanissa. Tosin hyvä kielitaito osoittautuu vähitellen myös esteeksi, sillä vieras kulttuuri pitää hänet ulkopuolisena.

Opin pian kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä – hän kiitti minua aina ihastuttavan kohteliaasti. Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen.

Merkittävässä kahvitilaisuudessa Amélie tekee töppäyksen. Ulkomaalainen on varsin sovelias hoitamaan kahvitarjoilun, mutta hiljainen ja näkymätön tarjoilija ei voi selviytyä tehtävästä kunnialla puhumalla japania, koska valkoinen japania puhuva nainen ymmärsi heidän kieltään vei pohjan kokouksen luottamuksellisuudelta. Herra Omochi läksyttää työntekijänsä perusteellisesti: Te ärsytitte ystäväfirman valtuuskuntaa! Tarjoilitte kahvin käyttäen sanontatapoja, jotka vihjasivat teidän puhuvan täydellistä japania!

En usko että japanilaisen miehen kohtalo on kovinkaan paljon kadehdittavampi. Oikeastaan asia taitaa olla jopa päinvastoin. Japanilaisella naisella on ainakin mahdollisuus päästä työnteon helvetistä aviomiehen avulla. Ja pelastuminen työstä japanilaisessa yrityksessä on minusta päämäärä sinänsä.

Mikään Amélielle annettu työ ei suju ongelmitta, vaikka hän uskoo tekevänsä jokaisen saamansa tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla. Väärinkäsitykset johtavat vähitellen jyrkästi laskujohteiseen uraan. Amélie yrittää valokopioida herra Saitolle tuhannen sivun paksuisia pinkkoja, jotka eivät koskaan kelpaa esimiehelle. Lopulta Amélie päätyy pohjalle siivoamaan vessoja ja huolehtimaan tarvikkeista.

Työkulttuuri on alistettu, jossa hierarkkinen järjestelmä on vahva. Amélien naispomo, Fubuki, lähestyy kolmeakymmentä, joka tuntuu olevan mahdoton kohtalo naimattomalle naiselle. Ihmissuhteet ovat etäisiä, virallisia ja eleettömiä. Vapina tuntuu olevan vanha perinne, joka ei tunnu olevan pahitteeksi esimiestä kohtaan. Kasvojen menettämistä hirveämpää ei ole eli ihmisen on hillittävä tunteensa muiden läsnä ollessa.

Tarinassa tarkastellaan naisen asemaa, ihmissuhteita, kulttuurieroja, esimiehiä, työpaikkakulttuuria. Nöyrin palvelijanne on elokuvana hyvin uskollinen kirjalle.  Tarinan humoristinen pilke tekee lukemisesta kepeän. Vaitelias naapuri herätti huomattavasti enemmän tuntemuksia, jotka ihastuttivat, vihastuttivat ja hämmensivät. Antikrista on puolestaan tarina ystävyydestä, hieman viksahtaneesta sellaisesta. 

Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.

12 tietokirjaa riippukeinuun

12 tietokirjaa riippukeinuun

Nappasin tämän haasteen Katveita blogista, jossa Katja haastaa kaikki halukkaat kirjabloggarit kertomaan rakkaimmista tietokirjoista.

Luen tietoa koko ajan ja joitakin tuon myös blogiini. Lukemani tieto rajoittuu yleensä kasveihin ja kulttuurihistoriaan. Tein jokin aika sitten Tietohaasteen täällä. Laitan nuo kirjat tähän mukaan pesämunaksi. 12 tietokirjaa on valtavan paljon kesään, joten osa jää selailun asteelle ja osan esittelen vain tässä.

 En ajattele puutarhakirjoja tietokirjoina, vaan enemmän harrastekirjoina. Tosin Pentti Alangon puusarjat ovat tietokirjoja, mutta pelkkää kuvien ilotulitusta en noteeraa tietona. Olen aika rajoittunut tiedon suhteen.

Tietokirjan tunnuselementtejä ovat kirjallisuusviitteet,  alaviitteet sekä kattava lähdeluettelo. Olen laittanut seuraavat tietokirjat laskevaan luetteloon kohti populaaria tietokirjallisuutta. 

1. Georg Haggrén ym.: Muinaisuutemme jäljet
Gaudeamus 2016 

 
Muinaisuutemme jäljet on uusimpaan tutkimustietoon perustuva yleisesitys Suomen kaukaisimmista juurista. Ajallisesti se kattaa lähes 11 000 vuotta ensimmäisistä kiistattomista asutusjäänteistä Suomessa keskiajan loppuun 1500-luvulle. Menneisyydestämme kertovaa aineistoa löydetään jatkuvasti lisää, ja arkeologian avulla myös kirjallisia lähteitä sisältävä varhaishistoria avautuu tässä teoksessa täysin uudesta näkökulmasta.

2.  Johanna Ilmakunnas Joutilaat ja ahkerat 

Siltala 2016 

 

Eloisia tuokiokuvia säätyläisten arjesta ja juhlasta.  Miten he kuluttivat päivänsä? Mitä he kokivat työksi? Odotan tämän kirjan lukemista.  Joutilaat ja ahkerat muistuttaa, että nykyilmiöillä on historialliset juuret. Säätyläisten elämää rytmittivät vuodenaikojen mukaan vaihtuvat toimet, kesänvietto kotona, kylässä ja kylpylöissä, tai sadonkorjuu ja jouluvalmistelut. Vanhemmat olivat huolissaan lastensa tulevaisuudesta ja onnesta, isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan. Makuuhuoneissa nukuttiin, seurusteltiin, luettiin ja tehtiin käsitöitä.

3. Tiina Airaksinen – Elina Sinkkonen – Minna Valjakka  Enemmän kuin puoli taivasta Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa 

 Arthouse 2016

Enemmän kuin puoli taivasta tarjoaa kokonaiskuvan Kiinasta naisten silmin ja kokoaa yksiin kansiin heidän elämänsä perinteiden, kommunistisen puolueen näkemysten, läntisten roolimallien ja heidän omien tavoitteidensa ristivedossa.

4. Andreas Tjernshaugen Tiaistensalainen elämä

 Atena 2016

Tiaiset ovat meille likeisiä kotipihan lintuja ja niiden seuraaminen helpompaa. Kun tiaisia tarkkailee pidempään, jokainen siivekäs paljastuu ainutlaatuiseksi yksilöksi, jonka luonne vaikuttaa tehtyihin valintoihin – aivan kuin ihmisilläkin. Saman pesän poikueesta yksi pelkää tuntematonta ja toinen lähtee heti rohkeasti tutkimaan uutta.

5. Hannele Klemettilä Federigon haukka

Atena 2013

Federigon haukka kertoo, millainen oli ihmisten ja eläinten suhde keskiajalla. Teos kuvaa niin aateliston haukkaharrastusta, keskiajan lopun turkisbuumia, susien pelkoa, legendoiksi nousseita koiria ja hevosia kuin mahtimiesten eksoottisia eläinkokoelmiakin. Kirjassa tutustutaan kuuluisiin nelijalkaisiin ja siivekkäisiin ja pohditaan eläinten tehtäviä ihmisten apureina ja lemmikkeinä, vihollisina ja saaliina sekä symbolisten viestien kantajina.

6. Riitta Konttinen Naiset taiteen rajoilla

Tammi 2010

Kunnianosoitus Suomessa toimineille naistaiteilijoille 1800-luvulla, jolloin naiset alkoivat saada tilaa miehisenä pidetyllä kentällä.

7. Arja Elovirta, Ville Lukkarinen Katseen rajat

Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1998

Tästä kirjasta voi sanoa, että tämä on runsaudensarvi, sillä olen tenttinyt tämän ja silti löydän jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.

Katseen rajat on ensimmäinen suomenkielinen taidehistorian metodologian kirja, ja tutustuttaa lukijan sekä taiteen tuntemuksen klassikoihin että sen nykysuuntauksiin. Katseen, kuvallisen esittämisen ja kontekstualisoinnin ongelmat ovat entistä monimutkaisempia. Aikamme "kuvaviidakossa" reittejä avaavat kuvan ikonologiset, semioottiset, psykoanalyyttiset, sosiologiset ja feministiset selitysmallit samoin kuin empiirisen tutkimuksen uusimmat metodit. 

8. Mirkka Lappalainen Jumalan vihan ruoska

 Siltala 2015

Teos on puistattava ja vahva, mutta toisaalta se on kollektiivinen muistokirjoitus niille kaikille, jotka tuo ajanjakso vei. Tämän luettuaan itsekin ajattelee hieman eri tavoin. Suomen 1690-luvun nälänhätä on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen. Esimerkiksi Irlannin kuuluisa nälänhätä 1800-luvulla surmasi ”vain” alle 12 prosenttia väestöstä. Kirjassaan Mirkka Lappalainen etsii vastausta kysymykseen siitä, miksi kuolema korjasi Suomessa niin runsaan sadon. 

Ja sitten kevennetään hieman loppua kohden:

9. Merja Leppälahti Kasvit entisajan elämässä 

Apatura 2015

 
Tämä kirja käsittelee kasvien kautta esivanhempiemme elämää kaukaisesta menneisyydestä viime sotien pula-aikoihin. Millaisia kasveja ovat suvenihanainen, pellonvanhanen ja lehmänkielheinä? Miten nokkoset ovat saaneet alkunsa? Miksi kataja rätisee poltettaessa? Millaisilla kasveilla on tehty taikoja? 

Petri Pietiläinen Kissojen maailmanhistoria  

 SKS 2016 

 
Villikissasta kissavideoihin, demonikissasta kissajumalaksi ja hiirten tappajasta kotikolliksi. Kissan ja ihmisen yhteinen tarina on kestänyt ainakin 11 000 vuotta, ja käsitykset kissasta ovat muuttuneet tuona aikana moneen kertaan. Kissojen maailmanhistoria on kissan tarina afrikanvillikissasta sylissä kehrääväksi kotikissaksi. 

11. Taina Koivunen & Elina Regårdh Kaunis mökkipiha

 Metsäkustannus 2016

Kaunis mökkipiha on erinomainen kirja. Tällaista olen odottanut viime vuosien aikana. Kiinnostuin kirjasta tekijöiden takia. En miellä sitä niinkään mökkikirjaksi vaan haja-asutusalueen omakotitalon asukin kirjaksi. Kirjassa on lajeja, jotka tekevät siitä eteläpainotteisen. Kokonaisuutena kirja on jotain muuta kuin kuvakirjat, joihin olen kyllästynyt. Puutarhakirjalta odotan tietoa pelkän kuvien ilotulituksen sijaan. Tätä kirjaa voi kutsua tietokirjaksi.

12. Leeni Peltonen Valvomo

Otava 2016 

Leeni Peltonen kuuluu sukunsa unettomien naisten jatkumoon. Hän kertoo, miltä valvominen tuntuu ja kokeilee erilaisia keinoja sen hoitoon. Tästä nykyajan kansantaudista on tehty nolo vaiva: pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan. Henkilökohtaista tarinaa ja muiden unettomien kokemuksia täydentää asiantuntijoiden uusin tieto unettomuuden syistä, seurauksista ja hoidoista. Unettomuuteen voi saada apua. Ensimmäisen kerran tämän aiheen kirja nappaa lukijansa mukaan.

Olen lukenut unioppaita hyvinkin paljon.  Monissa on ollut tieteellisempi ote kuin tässä. Niissä on usein runsaasti unen tieteellistä perustaa. Ne puuduttavat lukijan. Tämä on yksi parhaimpia lukemiani unettoman kumppaneita.