Isälle lahja

Kirja isälle

Mitä, jos antaisit hyvän kirjan? Tässä on jokunen lahjavinkki isälle.  Jeeves-fanina en voi unohtaa listasta tätä uutukaista kirjaa. 
Vai haluatko antaa kunnon jännärin? Rönnbacka viihdyttää Porvoon miljöössä. Pääasia lahjassa lienee, että unohdetaan oma maku ja valitaan kirja toiselle. 
Parhain tänä vuonna lukemani käännöskirja on edelleen John William Stoner, joten en voi jättää sitä listastani  pois. Scifin lukija voisi tykätä Andy Weirin  kirjasta Yksin Marsissa. En ole lukenut kirjaa, mutta mieheni sanoo kirjaa parhaimaksi scifiksi tänä vuonna.
Emmi Itärannan lukemista odotan eniten.  Ihastuin hänen teoksen, sillä Teemestarin kirja on upea. Johan Bargumin novellikokoelma on syksyni tärkeimpiä kirjoja.
Nämä kaikki esitellyt ovat tämän vuoden kirjoja. Olen lukenut miltei kaikki ja osan blogannutkin. Jos tähdittäisin lukemani, niin nämä olisivat kaikki 4-5 tähden kirjoja. 

Meillä puolisoni lukee fantasiaa enemmän ehkä kuin minä. Kirjallisia keskusteluja emme harrasta, mutta yhteisiä  lukuhetkiä sitäkin enemmän.  Kirjalahjat ovat kummankin suosikkeja.

John Williams Stoner, Bazar

William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa. 

Jonathan Franzen Purity, Siltala

Purity on romaani nuorekkaasta idealismista, äärimmäisestä uhrautumisesta, salaisuuksista ja uskollisuudesta. Teoksen näyttämönä on niin 80-luvun Itä-Saksa kuin nykyhetken Kalifornia, sen henkilögalleriassa on idealisteja ja kyynikkoja, hyviä ja huonoja vanhempia, journalisteja ja vuotajia. Sen sivuilla käydään monimutkaista sukupuolten välistä sotaa, eikä romaani pelkää asettaa polttavan ajankohtaisia moraalisia kysymyksiä.

Emmi Itäranta Kudottujen kujien kaupunki, Teos

Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.

P.G. Wodehouse Kernaasti, Jeeves, Teos

 

Miljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves ovat tuttuja sekä P. G. Wodehousen kirjoista että niistä tehdystä tv-sarjasta. Tarinoiden päähenkilö on uusavuton, katastrofialtis, mutta hyväsydäminen Bertie, jonka elämä koostuu suureksi osaksi perin mutkikkaista kommelluksista. Niistä selviäminen edellyttää yleensä vähintään syvällistä pähkäilyä ja oppineita kirjallisuussitaatteja, mutta viime kädessä useimmiten Bertien neuvokasta herrasmiespalvelija Jeevesiä.

Christer Rönnbacka Kylmä syli, Bazar

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Kari Hotakainen Henkireikä, Siltala

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti. Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. 

Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt?  Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä. Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. 

Stephen Booth Nummi palaa, Blue Moon

Peak Districtin luonnonsuojelualueen nummet ovat kuivia ja herkästi syttyviä - toisinaan syynä huolimattomuus, joskus tahallisuus. Nyt nummi palaa monesta paikasta, ja palojen rajoittamiseksi kamppailevat sammuttajat tekevät kiinnostavan löydön. Ja tulen uhkaamassa syrjäisessä, toimintansa lopettaneessa autiossa Light House -pubissa tapahtuu murha. Runsaan kahden vuoden takaisena jouluna lähistöllä katosi jäljettömiin turistipariskunta. Rikosylikonstaapeli Ben Cooper joutuu lähinnä avustamaan pitkäaikaista työtoveriaan ylikonstaapeli Diane Fryta, jonka on vastentahtoisesti palattava suurkaupungista vierastamalleen luonnonsuojelualueelle. 

Andy Weir Yksin Marsissa

Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle. Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä. 

Johan Bargum Novelleja 1965-2015, Teos

Johan Bargumin esikoisteos ilmestyi tasan viisikymmentä vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan Novelleja 1965-2015, jossa on mukana kaksi ennen julkaisematonta novellia sekä yksi aiemmin suomentamaton novelli esikoiskoelmasta Svartvitt. Nyt käsillä oleva valikoima edustaa Bargumin novellistiikkaa parhaimmillaan. Kirjailijalle ominainen konkreettinen kieli taipuu absurdeihinkin tilanteisiin ja ihmissuhdekiemuroihin. Bargumin kertomuksissa tehdään matkaa ja heitetään hyvästejä, avioliitot narahtelevat liitoksissaan ja maisemat vaihtuvat: lähtö, hyvästijättö ja ero toistuvat usein.

Boris Akunin Erikoistehtäviä

Kirjailija, filologi, Japaniin perehtynyt historioitsija ja kääntäjä Boris Akuninin (1956) oikea nimi on Grigori Tšhartišvili. Hän on kirjoittanut neljätoista Erast Fandorin  -romaania, joista neljä on ilmestynyt suomeksi vuosina 2001-2003 (WSOY) ja tämä Erikoistehtäviä on viides. Erikoistehtäviä sisältää kaksi kertomusta: Patasotilas, jossa eletään vuotta 1886 ja Somistaja, joka kertoo vuodesta 1889. Patasotilas on ilmestynyt myös itsenäisenä kertomuksena vuonna 2003 (WSOY). Akuninin kirjoja on käännetty 35 eri kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 25 miljoonaa.

Valitsin Akuninin dekkarin luettavakseni uteliaisuudesta. Venäläinen dekkari vaikutti eksoottiselle, jollaista en ole lukenut aiemmin. Odotin jotain hitaasti etenevää, dostojevskilaista tarinaa, jollainen Patasotilas onkin.  

Akuninin kirjojen pääosassa on ruhtinaan erikoistehtävistä vastaava virkamies, hovineuvos Erast Petrovitš Fandorin. Hänen tehtävänään on toimia kenraalikuvernööri Dolgorukoin kaikkialle näkevänä silmänä santarmikunnan ja poliisin tekemissä tutkimuksissa. Kirjaan sisään pääsyä haittaa  henkilöiden nimien monimuotoisuus, sillä esimerkiksi Fandorinistä käytetään vuoroin nimiä hovineuvos, Fandorin tai Erast Petrovitš. Henkilön yhdistäminen yhdeksi ja samaksi ottaa aikansa.  Tämä koskee kaikkia muitakin kirjassa esiintyviä nimiä (ruhtinas, kenraalikuvernööri ja Dolgorukoi ovat sama henkilö).

Ei ollut koko maailmassa ketään yhtä onnetonta kuin Anisi Tjulpanov. Ellei sitten jossain pimeimmässä Afrikassa tai Patagoniassa, mutta tuskinpa missään likempänä…  Anisi lähtee töihin ennen aamunkoittoa…  Mutta mitä Kaikkien Surevien kirkon valkoisen ristin päällä näkyi?

Valkoinen kyyhkynen! Äitivainaa, joka oli ollut varsinainen ennusmerkkien tuntija, olisi heti sanonut että valkoinen kyyhkynen ristin päällä tietää onnea ja iloista yllätystä.. Muka mikä ihmeen onni häntä oikein voisi kohdata?

Patasotilaan alussa lähetti Anisi Tjulpanov santarmihallinnosta saapuu tuomaan viestiä Fandorinille. Kesken kaiken Fandorin kutsutaan kenraalikuvernöörin luokse ja hän ottaa Anisin mukaansa. Ruhtinaan luona selviää, että englantilaiselta lordilta on huijattu asuntokaupassa 100 000 ruplaa. Tästä alkaa Momuksen eli Patasotilaan etsiminen. Patasotilaan petokset saavat jalosukuiset ylimykset naurunalaisiksi ja siksi vaaditaan nopeita toimia. Fandorin palkkaa saamattomaksi kuvatun Anisin avustajakseen, joka kohoaa kertomuksen myötä hänen jalosukuisuutensa kollegireistraattori Anisi Pitirimovitš Tjulpanoviksi. 

Patasotilas on Maurice Leblancin Arsene Lupin –tyylinen veijaritarina ja hyvin kelpoa luettavaa. Akuninin Japanin sidoksista kertoo ehkä se, että Fanodorinilla on japanilainen palvelija Masa, jonka kanssa hän puhuu japania ja harjoittelee itämaisia taistelulajeja.

Koristeellinen tammiovi lennähti auki. Kynnyksellä seisoi lyhyt ja vanttera aasialainen, jolla oli pienet vinot silmät, paksut posket ja tuuheat harjastukaksi leikatut hiukset. Palvelija tuijotti vierasta äkäinen ilme kasvoillaan ja kysyi: ”Mitä sinä harua?”

Toisessa tarinassa Somistaja mennään aivan eri tunnelmiin, sarjamurhaajan maailmaan. Fandorin ja Anisi joutuvat etsimään raakaa sarjamurhaajaa, Somistajaa, joka jatkaa Moskovassa Lontoossa aloittamaansa Viiltäjä-Jackin uraa. 

Urakka osoittautui ikäväksi, paljon pahemmaksi kuin edellisenä päivänä. Ennen pakkasten alkua haudatut ruumiit olivat mädäntyneet pahasti, ja niiden katsominen oli täysin epäinhimillinen tehtävä, puhumattakaan niiden saastuttaman ilman hengittämisestä. Pari kertaa Anisinkin oli pakko oksentaa, sille ei voinut mitään.

Nimiasiaa ei helpota, että tässä tarinassa Fandorinin titteli on kollegineuvos, 6. virkaluokan virkamies ja Anisi kuvernementtisihteeri. Toisin kuin Patasotilas niin Somistaja on raaka ja inhottava. Tarina on sinänsä ihan hyvä, juonenkäänteitä riittää, ehkä liikaakin. Tarinan ensimmäisen kappaleen nimi on Inhottava alku ja viimeisen Inhottavan tarinan inhottava loppu.  Pidin Patasotilasta erittäin hyvänä ja aion jatkaa kirjailijan parissa.  Somistaja on kovempi tarina ns. kovaksi keitettyä. Somistaja on  tarinana enemmän pohjoismaalaisempi.

Boris Akunin Erikoistehtäviä

Into 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Osobyje porutšenija (1999)

Suomennos Anton Nikkilä

Taina Haahti Mariaanien hauta ja Top Ten Tuesday: Marraskuu

Taina Haahti (s. 1960) on julkaissut vuodesta 1996 lähtien kolmetoista romaania, joista neljä on nuortenkirjoja. Kirjailijantyön ohella hän on toiminut muun muassa Taloussanomien ja Helsingin Sanomien kolumnistina. Tämä on ensitutustumiseni Taina Haahdin tuotantoon.

Mariaanien hauta on parisuhdedraamaa parhaimmillaan ja pahimmillaan, mutta Haahdin tyyli viehättää minua. Hän havainnoi terävästi tavallista arkea ja parisuhdetta. Haahdin kielessä on jotain samanlaista kuin Jussi Valtonen teoksessa He eivät tiedä mitä tekevät.

Haahdin tarina on monisanaisempi kuin suosikkini yleensä. Haahdin tarina kulkee lukijan koukuttaen. Olen suppean ilmaisun lukija, pidän ilmaisusta, jossa säästellään sanoja. Olen myös ymmärtäväinen lukija eli minulle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta. Kotimaisia suosikkejani ovat Joel Haahtela, Johan Bargum, Eeva Tikka, Katja Kaukonen ja Raija Siekkinen. Joskus on hyvä poistua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Haahti muistuttaa Jalosen ohella myös Ulla-Maija Paavilaisen tyyliä, jota olen lukenut enemmänkin, sillä pidän hänen vahvoista henkilökuvauksistaan ja arjen sankareista. Viihdyin Mariaanien haudan seurassa, vaikka tarina on melko yksinkertainen, mutta silti siinä kuvastuu koko yhdessäelon kirjo.

Mariaanien hauta antaa kuvan lapsiperheen arjesta, työn ja parisuhteen yhteensovittamisesta sekä oravanpyörässä pysyttelemisestä. Pariskunta rakentaa oman hulppean talon Tuusulaan. Heli sisustaa kotiaan ja seuraa sisustamisen trendejä, eikä säästele materiaalivalinnoissa Halkivahan unelmaa toteuttaessaan. Tarinaa katsotaan pääosin Helin näkökulmasta ja vasta lopussa Justuksen. Perheen lapset, Linnea ja Pekka, ohittuvat miltei tyystin. Heli on tehnyt valintansa rakkauden ehdoilla ja hyväksi olettamillaan ratkaisuilla. Lääketieteellisen opinnot jäivät kesken jossain vaiheessa, joten Heli on tehnyt tilapäistöitä ja kotiäitiyden ohessa.

Parisuhteessa on hiertymiä. Justus ei puhu, ei katso tai kosketa, eikä ole edes se sama, johon Heli rakastui. Heli tuntee etsivänsä ratkaisua yksin päivästä toiseen. Suhteen lopettaminen tuntuu mahdottomalta yhteisen velkataakan alla, sillä velat sitovat heidät yhteen. Helin ihmissuhteet ovat olemattomia ja pintapuolisia perhetuttavuuksia, jotka hoidetaan päivällisillä. Heli vaikuttaa hyvin tunneköyhältä ihmiseltä, jonka sosiaaliset taidot eivät ole ihmeelliset. Lapsuudenkoti ei ole antanut lämpöä, joten suhteet sinnekin ovat tympeät.

Tikkurila ja Kerava olivatkin vain välivaiheita, eikö niin? Tilapäisiä seisakkeita matkalla täydempään aikuisuuteen. He olivat lähteneet Helsingistä, koska yksiössä ei mahtunut kasvattamaan lapsia ja uskoneet palaavansa kunhan rahaa olisi tarpeeksi lisäneliöihin.

Heli tutustuu lähistöllä asuvaan vanhempaan naiseen. Aira on kokenut kipeitä menetyksiä. Jonkinlainen suhde kehittyy naisten välille, mutta ystävyyteen on matkaa. Kumpikin jättää kertomatta asioita, joistakin asioista on mahdoton puhua, kun toinen ei tunne niitä ennestään. Airan yksinäisyys on todellista ja raastavaa. Vanhuuden teema nousee kirjassa tärkeäksi.

Naisen ilmestyminen kertoi jostain. Että tämä ensin juoksi ohitse, mutta pysähtyi sitten, valitsi Airan. Että hän ilmestyi illalla ja juoksi yöhän oransseissa tossuissa. Hän oli auringonlasku. Hän oli lähetti taivaan ja maan välillä, saattaja, ei välttämättä sanan.

Mariaanien hauta on voimakas tarina unelmista, kun tulevaisuus ei olekaan unelmista tehty. Tarina on uupumuksesta ja väsymisestä. Pidän enemmän kerronnasta kuin tarinasta, sillä Haahti kirjoittaa kipeistä asioista. Justuksen rooli jää pinnallisemmaksi ja Helin taloudellinen panostus yhteiseen arkeen liian vähäiseksi. Unelmat pitäisi sopeuttaa kummankin työpanokseen ja siitä tuotuun rahaan. Justuksen osalta selviää työelämän vaativuus, raakuus, epävakaisuus ja sen kuluttavuus. Yhden palkalla on vain vaikea ostaa muotilehtien viimeisiä trendejä. Sanoisin, että tämä on rankka kirja, joka voi tuoda huononkin olon, mutta unelmille ei voi rakentaa mitään kestävää. Viihdyin Haahdin seurassa. Haahti kuvaa elämenoa tässä ja nyt koskettavasti. Lue ja pysähdy hetkeen!

Mariaanien haudan ovat lukeneet mm.

Mari A.

Taina Haahti Mariaanien hauta
Siltala 2015. Kotikirjasto. Lokakuun uutuusostos.

Top Ten Tuesday: Marraskuu


Marraskuu alkoi, joten katsotaan siihen sopivia kirjoja. Nämähän sopivat hienosti myös Talven lukuhaasteeseen. Tutustu lukuhaasteeseeni täällä. Talven lukuhaasteessa luetaan myös syksyä, siten että kirjan nimeke viittaa syksyyn (syys, syksyinen, syksyn, syyskuun, lokakuun, marraskuun, marras), jouluun tai talveen.

Marras-sanan etymologiasta sen verran, että marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Ei siis ihmeellistä, että nimekkeissä on dekkareita. Minulla on aikeena lukea Merete Mazzarellan Marraskuu. Mazzarellan kirja on fiktiivinen tarina Pääsiäisen tavoin. Se sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2012, sillä se on julkaistu 2004

1. Jansson, Tove Muumilaakson marraskuu
2. Fossum, Karin Jonas Eckel ; Marraskuun neljännen vastainen yö
3. Nossack, Hans Erich Viimeistään marraskuussa
4. Mazzarella, Merete Marraskuu
5. Kostet, Jenna Marrasyöt
6. Hassinen, Pirjo Mansikoita marraskuussa
7. Lang, Maria Kirsikoita marraskuussa
8. Mäki, Reijo Marraskuu on musta hauta
9. Aejmelaeus, Salme Marraskuun vuokot: vanhempieni tarinaa
10. Tuuri, Antti Marraskuun loppu
    

 

Vuoden 2015 haasteet saivat päätöksensä.

Olen kiireinen lopun vuotta, joten työstän haasteet tässä vaiheessa pois. Tämä lukuhaaste oli onnistunein osaltani ja viihdyin maalaismaisemissa. Kiitos Marile kivasta haasteesta!
Marilen Maalaismaisemia-lukuhaaste. Luettujen kirjojen mukaan etenin seuraavasti maanviljelijän uralla:

2 kirjaa: Mäkitupalainen
Torgny Lindgren Akvaviitti
Torgny Lindgren Kimalaisen mettä

4 kirjaa: Suo, kuokka ja Jussi
Henning Mankell Italialaiset kengät
Mari Strachan Hiljaisuus soi H-mollissa

6 kirjaa: Saarijärven Paavo
Elias Koskimies Ihmepoika
Alan Bradley Hopeisen hummerihaarukan tapaus

8 kirjaa: Torppari
Lars Sund Onnellinen pieni saari
Maria Autio Varjopuutarha

10 kirjaa: Maatilan isäntä
Eduardo Mendoza Tulvan vuosi
Margaret Atwood Yli veden

12 kirjaa: Kartanonherra
Irène Némirovsky: Veren polte
Stephen Booth Nummi palaa

Lukuhaaste kuvina

Luetaan sateenkaari 

Ompun sateenkaarta en ole luovuttanut. Hieman puin sitä uuteen asuun eli kokeilen loppuun saattamista näillä kirjoilla. Luen värijärjestyksessä, mutta tektit saapuvat nettiin sitä mukaa kuin suinkin ehdin kirjoittaa. Pakkojan minun oli tehdät vaihdot vai mitä? Pakkohan tuon alimman on olla tuo?

Camilo José Cela Pascual Duarten perhe

J. M. Coetzee Maan sydämessä

Andrés Neuman Vuosisadan matkustaja

Maria Autio Varjopuutarha

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Mirja Karna Neljä valkoista koiraa Santiagontiellä

Peter Handke Intohimoisesta Sienestäjästä

Haaste päättyy 6.1.2016.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa
Annamin lukuhaaste tyssäsi minulla kesken Islannin kohdalla. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Autatkos?

Haasteaika on siis 2.12.2014-2.12.2015

Säännöt

Minimisuoritus haasteeseen on kaksi kirjaa, jotka eivät saa olla samasta maasta.
Jos luet kustakin maasta yhden kirjan, olet Pohjoismaissa reissaaja.
Jos luet kustakin maasta kaksi kirjaa (eli yhteensä kahdeksan kirjaa), olet Pohjoismaiden tuntija.
Jos luet jostakin maasta vähintään neljä kirjaa (muista kuitenkin minimisuoritus!), olet kyseisen maan kirjallisuuden taituri.

Ruotsi
Kristina Olhsson Daavidintähdet
Torgny Lindgren Akvaviitti
Torgny Lindgren Kimalaisen mettä
Michael Mortimer Fossiilivaltiatar
Anna Lihammer Pimeys peittää maan
Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt Mykkä tyttö
Mari Jungstedt Joka yksin kulkee
Mari Jungstedt Viimeinen näytös
Denise Rudberg Yksi tappava syrjähyppy
Henning Mankell Ruotsalaiset saappaat
Henning Mankell Juoksuhiekka
Henning Mankell Italialaiset kengät
Lena Andersson Vailla henkilökohtaistavastuuta

Norja
Gard Sveen Raskaat varjot
Per Petterson En suostu
Siri Pettersen Odininlapsi
Linn Ullman Aarteemme kallis

Tanska
Sara Blædel Hyvästit vapaudelle
Peter Høeg Susanin vaikutus
Kim Leine Ikuisuusvuonon profeetat
Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis Satakielen kuolema

Islanti
Lukematta, eli haaste jää suorittamatta, jos en keksi helposti luettavaa, ohutta dekkaria. tiiliskiviin en lähde. Minulla on hyvin raskaslukuisia kirjoja lukupinossa, joten lukuhaasteen kirjan on oltava kepeä.
Hyvien neuvojen avulla selvitin Islanninkin.

Arnaldur Indridason Varjojen kujat
Vigdís Grimsdóttir Valosta valoon

PS. Palkista löydät 25 / 50 haasteen osumat Challenge 2015