sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Stephen Booth Nummi palaa






Stephen Booth (1951 Lancashire Burnley) toimi pitkään toimittajana sanoma- ja aikakauslehdissä ja radiossa, kunnes romaaniensa menestyksen rohkaisemana ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.  

Musta koira (Black Dog, 2000) oli Stephen Boothin kiitetty esikoisromaani, joka aloitti Peak District –sarjan. Olen lukenut kauan sitten Boothin Mustan koiran ja Neitseiden tanssin, mutta en muista aiempia osia kovin hyvin. Neitseiden tanssissa Peak Districtin kansallispuiston alueella elää legenda neitseistä, jotka rangaistukseksi sapattina tanssimisesta ovat tuomitut jatkamaan tanssiaan ikuisesti. Nummi palaa on luettavissa tosi hyvin itsenäisesti.

Boothin miljöönä on Edendalen poliisipiiri Pohjois-Englannin Derbyshiressä. Kunnianhimoinen rikosylikonstaapeli Diane Fry on Birminghamilaisen suurkaupungin kasvatti, mutta toiminut aiemmin Edendalessa ja työkomennuksen myötä vastentahtoisesti palannut vierastamalleen luonnonsuojelualueelle. Paikallisen rikospoliisin yikonstaapeli Ben Cooper on kotikylän oma poika. Ben Cooper ja Diane Fry ovat tarinan keskiössä, mutta aiempia osia lukenut tietää, että näiden kahden välillä on ollut läheisempääkin tekemistä. 


Peak Districtin luonnonsuojelualueen nummet ovat kuivia ja herkästi syttyviä, jotka palavat herkästi oli syynä sitten huolimattomuus tai joskus tahallisuus. Monesta paikasta palavan nummen sammuttajat tekevät työnsä ohessa myös kiinnostavan löydön. 


”Tämä ei ole mikään peli, Matt. Yritän saada selville mitä tapahtui kahdelle turistille, jotka katosivat Light Housen lähellä eikä heitä ole koskaan löydetty. He saattavat olla kuolleita. Pieninkin tiedonmurunen saattaa juuri nyt olla meille hyödyllinen.”


Muutama vuosi sitten alueelta katosi turistipariskunta. Tämä katoamistapahtuma nousee palon myötä jälleen esiin. Mistä pariskunnan taannoisessa katoamisessa oli kysymys?  Trisha ja David Pearson olivat turisteja, muukalaisia. 

Tarinan näyttämönä on myös syrjään jäänyt, toimintansa lopettanut autio Light House –pub, joka oli ollut alueen tärkeä maamerkki. Tarina käynnistyy itse asiassa tästä, että Merrith hiippaile savua uhmaten suljettuun pubiin ja kotvan kuluttua hänet löydetään surmattuna.  Aidan Merrith on paikallisen peruskoulun äidinkielen opettaja. Mikä sai miehen menemään suljettuun pubiin?  Liittyykö kadonneen pariskunnan kohtalo jotenkin Aidan Merrithin tapaukseen? 


Oli todella niin sääli Light Housea. Sukupolvien ajan ihmiset olivat pubin nähdessään tienneet missä olivat. He olivat valinneet sen kokoontumispaikakseen, puolimatkan krouviksi, täydelliseksi paikaksi pysähtyä hengähtämään ja ihailemaan maisemaa.


Ben Cooper toimii lähinnä Diane Fryn avustajana, mutta pyrkii pitämään itsensä edes hieman kartalla, missä vaiheessa Fry kulloisenakin hetkenä etenee. Lukija seuraa myös Ben Cooperin ja Diane Fryn yksityiselämää.


Cooper otti asiakseen pyytää Frytä saattamaan tiimi ajan tasalle. Hän epäili, ettei sitä muuten tapahtuisi. Fry raportoisi omalle ylikomisariolleen ja paikallinen rikospoliisi ohitettaisiin.

 
Vertaisin Stephen Boothia Ann Cleevesiin enemmän kuin esimerkiksi Måns Kallentoftiin. Booth ei ole liian raaka tai väkivallan kyllästämä. Kirjassa on dekkarielementtien lisäksi maalaisidylliä, kyläyhteisön arkea sekä luonnon läsnäoloa. Kirjailijan upea miljöökuvaus on keskeisessä roolissa, sillä lukija tuntee kulkevansa Oxlowin nummialueella kanervikossa.

Pidän kovasti Nummi palaa –kirjan kuvaamasta englantilaisesta maalaismiljööstä, kyläyhteisön sisäisistä jännitteistä sekä maalaisidyllin ja kaupungin rinnakkaisesta kuvauksesta. Myös Ben Cooperin ja Diane Fryn hahmot kiinnostavat. Booth oli onnistunut valinta viikonlopun dekkariksi. Käsittääkseni Boothilta ei ole suomennettu kaikkia teoksia, joten toivoisin saavani lisää luettavaa. Boothin kirjat ovat erinomaisia.

Stephen Booth Nummi palaa
Alkuteos: Dead and Buried, 2012
Suomentaja Raimo Salokangas
Blue Moon 2015. Arvostelukappale. Kiitoksin.


Osallistun tällä kirjalla Marilen  Maalaismaisemia lukuhaasteseen.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä. Huomasin tykkääväni brittikirjoista ja tämä saattaisi olla tyyliäni.

    VastaaPoista
  2. Booth oli odottamaani kesympi, yllätyin positiivisesti. Miljöö oli erityisen mukava. Olen lukenut muutaman Boothin, mutta en muistanut hänen tyyliä tai henkilöitä. Cleeves on minun makuuni, vetävä, mutta ei raaka. Booth miellytti tosi paljon.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!