Colm Tóibín: Brooklyn
Alkuteos Brooklyn, 2009
Suomentaja Kaijamari Sivill
Tammi, 2011. Kotikirjasto.
Colm Tóibín (s. 1955)
on irlantilainen kirjailija ja
kriitikko. Brooklyn (2009) on hänen
ensimmäinen suomennettu teos. Keltaisen kirjaston kirjana se kuului minulla
luettaviin kirjoihin. Häneltä on
suomennettu myös Äitejä ja poikia (2013). Huhtikuussa ilmestyvä Nora
Webster on kirjailijan kolmas suomennettu teos, jota odottelen jo kovasti.
Tässä teoksessa tapahtumien miljöönä on
Brooklyn ja ajankuvana 1950-luku. Kirja teemoina ovat maahanmuutto, koti-ikävä,
sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin, omien valintojen vaikutukset sekä nuoren
tytön kehitys.
Eilis Lacey on nuori irlantilainen nainen,
joka asuu äitinsä ja vanhemman sisarensa Rosen kanssa. Vanhemmat veljet ovat
lähteneet jo aiemmin työn perässä Birminghamiin. Yksinhuoltajaäiti sinnittelee
vähin varoin tyttäriensä kanssa, sillä perheen isä on kuollut.
Golfista innostunut Rose tapaa isä Floodin,
joka on tullut lomalle ensimmäisen kerran sodan jälkeen. Rose kutsuu papin syömään kotiinsa. Isä Flood
kertoo, että hänen seurakunnassa Brooklynissä on töitä ahkeralle. Eilis innostuu ajatuksesta toisten
kannustamana, vaikka paikka tuntuu olevan hirvittävän kaukana. Hän lähtee
Amerikkaan, kun kotimaassa ei riitä töitä. Veljet ovat valmiita kustantamaan
matkan. Rose auttaa kaikin tavoin sisarensa lähtöä. Yhdessä he puhuvat lähdön
merkityksestä sekä sen vaikutuksista jäävän osapuolen elämään, sillä äitiä ei voi
hylätä yksin. Rose haluaa antaa mahdollisuuden sisarelleen. Rosella saattoi
olla omat syynsä ratkaisuun. Hän yrittää helpottaa kotoa käsin myös sisarensa
oloa vieraassa paikassa antamalla tukeaan.
Eilis kokee laivamatkan harmit
pahoinvointeineen kolmannessa luokassa. Perillä hän asettuu irlantilaisen rouva
Kehoen nuorten tyttöjen asuntolaan. Työpaikan hän saa tavaratalossa Bartoccilla
myyjättärenä. Eilis kärsii alussa valtavasta koti-ikävästä ja vierauden
tunteesta. Niin veljien kuin Eilisin kirjeet kotiin kertovat vain osan
kuulumisesta. Pahaa oloa ja ikävyyttä niihin ei pureta. Isä Floodin
avustuksella Eilis alkaa suorittaa iltaopintoina kirjanpitoa. Eilis pärjää ja
sopeutuu, mutta toisinaan lukijasta tuntuu, että hän sallii vain asioiden
tapahtua.
Jälkikirjoituksessa hän ehdotti, että Eilis voisi, jos niin haluaisi, joskus kirjoittaa hänelle erikseen yksityisistä asioista tai sellaisesta mikä kenties saisi äidin huolestumaan liikaa. Ne kirjeet Eilis voisi osoittaa hänelle töihin.
Takalieve kertoo sopivasti, sillä en olisi
halunnut tietää yhtään enempää. Kirkon tanssiaisissa Eilis kohtaa
italialaistaustaisen Tonyn, jonka kanssa hän alkaa viettää aikaa. Tony vie
Eilisin kotiinsa, jossa katolinen tyttö otetaan hyväntahtoisesti vastaan. Tony
on Brooklynista, mutta hänen vanhempansa ovat alun perin Italiasta. Nuoripari
viihtyy toistensa seurassa.
Silti ilahtumisessa tuntui olevan varjo, ja Eilis mietti siinä katsellessaan, oliko hän, Eilis, yksin kaikessa epävarmuudessaan ja etäisyydessään se varjo. Hän oivalsi, että Tony oli juuri sitä miltä näytti, hänessä ei ollut mitään toista puolta. Yhtäkkiä Eilis värähti pelosta ja kääntyi, lähti laskeutumaan portaita ja kiiruhtamaan aulan poikki mahdollisimman nopeasti Tonyn luo.
Kotoa tulee kuitenkin suruviesti. Eilis järjestää
palkatonta vapaata kuukauden verran ja lähtee käymään Irlannissa. Kotiin
palattuaan Eilis jättää kertomatta jotain olennaista äidilleen ja muille. Päivä
päivältä asiaa on vaikeampi ottaa esille. Kotona hänen on tehtävä valintansa. Eilis on kertonut palaavansa, mutta hän
siirtää laivalippunsa lähtöpäivää. Muiden puheista hän ymmärtää, että äiti
ajattelee toisin. Enempää tästä tarinasta ei voi kertoa.
En ole mitenkään erityinen Irlannin fanittaja
eli Irlanti ei innosta minua lukemisessa sen enempää kuin jokin toinen maa. Tosin itselleni tärkeä kirjailija Iris Murdoch
oli syntyjään irlantilainen. Sen sijaan Tóibínin eleetön kerronta ihastuttaa. Miksi
hänen tuotantoaan ei ole suomennettu enempää?
Kirjan tunnelma on lämmin, herkkä ja
koskettava. Se osoittaa hyvin, että emme ole vapaita, vaan tekemisemme ja
valintamme ovat sidoksissa läheisiimme. Tarinan keskiössä on oman paikan
löytäminen, kotiutuminen ja vieraaseen yhteiskuntaan sopeutuminen. Pidän tästä
kirjasta paljon, mutta silti tämä ei yllä aiheensa puolesta Jhumpa Lahirin Kaiman tasolle siirtolaiskuvauksen osalta. Voimmeko tehdä omien
halujemme mukaan valintoja?
Minulle tulee tästä kirjasta mieleen John
Irvingin kirjan nimi Oman elämänsä
sankari, mutta valitettavasti en vakuutu, vaan tunnen enemmän Charlotte
Brontën Syrjästäkatsojan tarinan
nimen todemmaksi. Teen edellisen vertauksen myös sen takia, että olisin toivonut
Eilisin olemukseen enemmän verevyyttä.
Kirjan loppu on herättänyt lukijoissa erilaisia ajatuksia, vaikka en
kerrokaan sitä, niin en oikein olisi toisenlaisesta lopusta ilahtunut. Brooklyn
on upea Keltaisen kirjaston helmi.
Blogeissa toisaalla
Näemmä olemme tämän suhteen eri mieltä. Minusta tämä oli vallan komea (luin jo ennen blogia). Nythän on tulossa Coibinilta uusi teos Nora Webster, jonka luin jo reilu vuosi sitten. Se on myös erittäin hieno, mutta ehkä se ei ole sun kirjasi, kun tämäkään ei sinua loppupeleissä vakuuttanut, vaikka "upea Keltaisen kirjaston helmi" olikin. Vai ymmärsinkö nyt ihan väärin kirjoituksesi?
VastaaPoistaBrooklyn tulee olemaan minulla tämän vuoden parhaimpia kirjoja ja tulen antamaan Goodreadsissa 5 tähteä.
PoistaEn mielestäni sano mitään kielteistä, kuin että olisin toivonut Elisiin hieman enemmän omaa tahtoa, siis romaanihenkilöön. Kirjailijaa ihailen ja totean tämän Keltaisen kirjaston helmeksi tekstini lopussa.
Että nyt en ollut osannut tuoda itseäni oikein esiin. Pidän paljon myös Yeatsin kirjasta Revolutionary road, jonka tämä toi mieleeni. En ole Irlanti-friikki, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Tóibín on uusi suokikkini ja Nora Webster toivekirjani keväälle.
Ja yritän tuoda vain esille, että tässä kirjassa on muutakin kuin siirtolaiskuvaus, että se ei ehkä ole sen tämän vahvin elementti. Näen tässä kirjassa niin paljon muita ansioita, jotka ovat tärkempiä. Näen tämän enemmän yksilön kautta, nuoren naisen kehityksen kautta sekä turvaverkon merkityksen kautta.
Ulla ymmärsin varmaankin väärin alla olevassa sitaatissa ilmaisusi "en valitettavasti vakuutu"
PoistaMinulle tulee tästä kirjasta mieleen John Irvingin kirjan nimi Oman elämänsä sankari, mutta valitettavasti en vakuutu, vaan tunnen enemmän Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarinan nimen todemmaksi.
Just. Minusta Irvingin nimi sisältää hurjan latauksen ja minusta Eilis seuraa hieman sivusta elämäänsä. Olisin toivonut hieman eloa naiseen, mutta kirjailija kuvaa tuon naisen niin hyvin. Odotan uusinta innoissani.
PoistaYritin viedä kirjan luettuihin ja tähdittää, mutta en löytänyt suomikantta.
VastaaPoistaOstin tämän kirjan juuri pokkarina, sillä takakansi vaikutti kiinnostavalta ja olen viime aikoina alkanut aktivoitua Keltaisen kirjaston lukemisessa. Se tuntuu valikoivan sarjaansa kirjoja, jotka ovat keltaisen värinsä ansainneet, eli tarkoitan sitä, että Keltainen kirjasto alkaa minulle olla ihan hyvä laadun tae. Totesin myös, etten tiedä tarpeeksi Irlannista ja sen historiasta, ja yleensä korjaan tietämättömyyttäni lukemalla haluamistani aiheista romaaneja.
VastaaPoistaHyvän otoksen olet tehnyt.
PoistaKeltainen kirjasto on minullekin laadun tae. Samalla tavalla kuin Otavan sininen, Teoksen oranssi ja Wsoy Aikamme kertojia.
Tuntuisi aika vaikealle nimetä huono kirja tuosta sarjasta.
Keltaisten osalta voisin sanoa, että Joël Dickerin: Totuus Harry Quebertin tai
Chabonin: Telegraph Avenue eivät olleet minun juttuja. Vika on kuitenkin minussa eikä kirjassa. Keltaisessa ei ole julkaistu yhtään Hesseä, se on epistä.
Tämä on hieno romaani. Heti tuoreeltaan pidin kirjasta, mutta koin sen ehkä jokseenkin kepeänä. Nyt mieleni on muuttunut ja pidän tästä todella, todella paljon. Olen iloinen, että Nora Webster suomennetaan.
VastaaPoistaKaikkea hienoa sitä löytää luettavaksi. huomasin, että sinäkin pidit. Ihana tunne löytää uusi kertoja.
PoistaTuo on jännä tunne, kuinka kirjan merkitys muuttuu ajan kanssa. Nyt varmaan kehuisin Cunninghamin viimeisintä paljon enemmän.
Minusta kirjan parhainta antia oli ajankuvaukset ja kaikki pikkutarkat kuvaukset naisten elämästä. Toisinaan mieskirjailijoilla menee naiskuvaukset joko ali tai yli, mutta rakastuin Toibinin tarinaan. Olen romantikko :)
VastaaPoistaNuoren naisen kohityskertomus on tässä hyvä. Kyllä minussakin on romantikkoa tuon verran. Hieno löytö.
PoistaLuin Brooklynin muutama vuosi sitten, ja se innosti lukemaan tältä kirjailijalta lisää. Nyt odotan kohta suomeksi ilmestyvää romaania. Brooklyn tavoittaa hienosti ajan, paikan ja nuoruuden juuri niissä olosuhteissa.
VastaaPoista