Mari Jungstedt Kullan kallis

Mari Jungstedt Kullan kallis 
Alkuteos Den man älskar   
Suomentaja Emmi Jäkkö   
Otava 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Luin viimeksi Mari Jungstedtin ja Ruben Eliassenin yhdessä kirjoittaman kirjan Tummempi taivas, joka sijoittuu Gran Canarian skandinaaviyhteisöön. Tätä edeltänyt Viimeinen näytös on minulla kuitenkin hyvin mielessä. Epäilin, että sen myötä saadaan jättää Gotlantiin sijoittuvalle sarjalle hyvästit, koska tuossa osassa Knutas on sairaslomalla ja Karin on keskeisessä roolissa. Siinä työn ohella Karin selvittää erään olennaisen oman ihmissuhteensa. Olikin ihana saada käsiin Kullan kallis. Viihdyn Gotlannin maisemissa enemmän kuin hyvin, vaikka Gran Canaria oli myös tuttuna kiva tapahtumien miljöö. Minusta oli ihana palata Jungstedtin perinteiseen miljööseen. 

Aiemmissa kirjoissa on esiintynyt Vera Petrovin tapaus. Hänen miehensä Stefan Norrdström mainitaan tässäkin kirjassa. Kirjassa Joka yksin kulkee on melkoinen loppu, jonka viimeisen kappaleen lainaan tähän.  Stefan Norrströmin auto ohjautuu kohti Knutasta, joka ehtii nähdä miehen kasvot ratin takana. Nyt komisario Anders Knutas on palannut sairaslomalta. Kirjan alussa on kertausta, sillä Knutaksen loukkaantumiseen johtanut tapahtumasarja kuvataan uudelleen. 

Samalla hetkellä moottori käynnistyi, kuski löi kaasua pohjaan ja auto kaahasi suoraan häntä kohti. Knutas ehti juuri nähdä Stefan Norrströmin kasvot ratin takana.

                                                                                                       Joka yksin kulkee

Knutas miettii tapahtumaa takauman avulla. Hän on jälleen työssä ja istuu Visbyn poliisitalon työhuoneessaan.  Anders on kuitenkin tehnyt päätöksensä, vaikka ei oikein osaa edes perustella sitä, mutta hän aikoo kohdata valkoisessa vankilarakennuksessa istuvan miehen.  Oman mielenrauhansa takia hän päättää kohdata tuon miehen, mutta helpottaako tapaaminen mitään?

Kiinteistövälittäjä Sanna Widding on palannut Gotlantiin ja saa toimeksiannon perikunnalta vanhan maatalon myynnistä. Perikunta on eripurainen ja kaunainen myynnin suhteen. Vanhaa tilaa asustaa Julia Ramberg lampaidensa ja bordercollie Mion kanssa. Julia miettii tapaamistaan sisarustensa kanssa murheellisena, sillä Daniel ja Maria olivat ilmaisseet haluavansa myydä arvokkaan 1700-luvun Gaustädenin maatilan, sisarusten lapsuudenkodin.  Tila on yksi Gotlannin kauneimmista ja kulttuuriperintökohde ja Museoviraston suojelema.  

Hautakivet Fårön kirkon ympärillä olivat kuin hiljaisia muistomerkkejä eletyistä elämistä, ihmisten kohtaloista, syntymistä ja kuolemista. Kirkon pihasta avautui näkymä alas lammashakaan ja meren lahdelle, joka kimmelsi kevätauringossa. Kauempana näkyi Bergman-keskus.

Daniel haluaa myydä tilan ja pian, sillä hänellä on hurjat pelivelat ja velkojat kintereillä.  Elias on poissa, hän oli kiusattu ja lähti etsimään itseään lukion jälkeen ja vuorikiipeilemään Chileen, josta kantautui jonkin ajan kuluttua suruviesti. Hän menehtyi kauan sitten. Elias oli Julian sielunkumppani. Kaikesta oli kymmenen vuotta.

Elias, niin herkkä ja hauras, oli tukeutunut häneen koko lapsuutensa, aina siitä lähtien kun vaikeudet olivat alkaneet. He olivat viiltäneet käsiään ja tehneet verivalan osoituksena siitä, etteivät he olleet vain sisaruksia, vaan myös parhaita ystäviä. He kuuluivat yhteen ikuisesti. Elias oli hänen sielunkumppaninsa, mikään ei koskaan tulisi heidän väliinsä, he olivat luvanneet sen toisilleen. Ei mikään muu kuin kuolema.

 Julia on tyrmistynyt ajatuksesta, että hänen pitäisi häipyä kotoaan ennen syksyä. Julialla ei ollut varaa lunastaa sisarusten osuutta. Julia huolehtii tulevasta. Miten hänen nyt kävisi? Hän oli kolmekymmentäviisivuotias, naimaton ja lapseton. Hän tapaili erästä visbyläistä, mutta oliko tuokaan suhde kestävä? Ajatus kaupunkiin muuttamisesta tuntui pahalle. Hän oli tottunut asumaan maalla ja työskentelemään tilalla, hän viihtyi eläinten parissa. 

Widding menee tutustumaan kohteeseen uteliaana, sillä kiinteistövälittäjälle tuo on unelmakohde. Syntyperäisenä Gotlantilaisena hän tuntee seudun ja muistaa perheen.  Jotain kuitenkin tapahtuu, sillä pian hän löytyy kuolleena kivilouhokselta Gotlannin pohjoiskärjessä. Tuollainen kaivoslampi on hyvinkin vaikuttava näky, sillä esimerkiksi meillä Västanfjärdin Illon kylän kaivoslampi olisi kuin luotu dekkarin tapahtumapaikaksi. 

Vanhat salaisuudet ja tilannetta kiristävät myyntimotiivit vaikeuttavat sisarusten keskinäistä sopua. Sanna Widding ei jää ainoaksi uhriksi. Julia saa outoja menneisyyden viestejä. Erikoinen murha-ase rajaa tekijöitä. 

Myös Andersin ja Karinin keskinäinen suhde tulee uudella tavalla esiin. Kullan kallis on hyvin tehty ja mielenkiintoinen.  Tämä oli täydellisen kevätsunnuntain kirja, sillä luin ulkona ja kuuntelin ja katselin kevään viestejä.