Jaana Lehtiö Älä aivan vielä ja Pääsiäisarvonnan tulokset

Jaana Lehtiö Älä aivan vielä

Myllylahti 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Älä aivan vielä on Jaana Lehtiön neljäs dekkari. Aiemmat komisario Muhosen selvittämät mysteerit ovat  Joka viisautta rakastaa (2013), Uutta auringon alla (2014) ja Kolmas oli ensimmäinen (2015). Kirjat ovat itsenäisiä kertomuksia, eivätkä edellytä aikaisempien lukemista.

Housujaan jatkuvasti nostelema Muhonen viettää pullatonta toukokuuta. Seurustelukumppani Ellen lähtee tyttöporukassa kahdeksi viikoksi Kreikkaan porukan 213-vuotissynntärimatkalle ja Muhosella lyö tyhjää.

Kolmen päivän päästä Ellen lentäisi etelään. Muhonen rypisti otsaansa, oli yllättävän vaikea päästää irti… Hän ei halunnut rajoittaa puolisonsa vapautta. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille, että tuntui kuin hänet olisi jätetty kuin nalli kalliolle, yksin kotiin, hylättynä ja pullattomana. Oli jopa hieman huijattu olo.

Kaiken huipuksi Muhosen esimies Eric Sääksmäki on vuorotteluvapaalla ja hänen sijaisekseen on määrätty Sirkku Lindman, Muhosen entinen koulutoveri, joka ottaa Muhosen silmätikukseen ja määrää Muhosen tiimille joutavalta tuntuvan tutkimuksen: Porvoon hautausmaalla tapahtuu ilkivaltaa, koriste-esineitä ja kukkia katoaa ja rikotaan. Asiaan syventyäkseen Muhonen osallistuu opastetulle hautausmaakierrokselle, jota lähtee opastamaan Muhosen suureksi harmiksi Hilkka Alitupa.

- Ymmärrän kyllä turhautumisesi, Juha, Sirkku Lindman sanoi. – On kuitenkin muistettava, että vuodesta toiseen hautausmaalla tapahtuvat rikokset eivät ole mikään pikkujuttu.

- Onhan se tunteita kuohuttavat alue, Muhonen totesi ja työnsi peukalot vyön alle.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas hautausmaa vetää puoleensa kaikenlaista kulkijaa ja pikkuhiljaa alkaa tapahtua kaikenlaista kun latvialainen huumeliiga, Italialainen mafia ja porvoolaiset höpsöt vanhukset kuten Tyyne Kvarnström ja Saaren veljekset sekä Muhosen ainainen kiusankappale Hilkka Alitupa ratkovat välejään ja sekoittavat tutkintaa.

Älä aivan vielä on sekava pakkaus erillisiä tapauksia, jotka on punottu yhteen vähän liian epäuskottavasti. Italialaisen mafian välienselvittely Porvoon hautausmaalla kuulostaa jo uskomattomalta. Ihmeellisintä teoksessa on loppuratkaisu Sondbyn mökillä (siis tuossa muutaman kilometrin päässä), joka muistuttaa kovasti Christian Rönnbackan viimeisimmän Kaikki mikä kiiltää tapahtumia. Siinä komisario Antti Hautalehto toimii melko lailla samoin kuin tässä Lehtiön teoksessa komisario Juha Muhonen ja aivan samassa paikkaa.

Hän katsoi Elleniä silmiin, pyöritteli taskunsa pohjalla sormusta. Oli maailman paras hetki, elämän tärkeitä sanoja varten.

Pääsiäisarvonnan tulokset

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onnea voittajille.

Tarvitsen osoitteet: Mira, annikajokinen, Elise H., Pieni Lankapaikka (Aila ja Mannilainen, oletan teidän osoitteiden olevan entiset).

1. Victoria Aveyard Punainen kuningatar   Mira

2. Riikka Pulkkinen Vieras   annikajokinen

3. Arundhati Roy Joutavuuksien jumala (pokkari)  Mannilainen

4. Antti Tuomainen Synkkä kuin sydämeni (pokkari)  Elise H.

5. Hanna Weselius Alma   Pieni Lankapaikka

6. Nippu 1. Ulla-Lena Lundberg Marsipaanisotilas (pokkari), Sophie Kinsella Himoshoppaajan sisko (pokkari), Henning Mankell Väärillä jäljillä, Henning Mankell Kadonneiden miesten metsä (pokkari), Henning Mankell Rauhaton mies, Yashar Kemal Puuvillatie, Francois Mauriac Pyhä suudelma, Magnus Mills Taivaanrannan kulkijat,Qiu Xiaolong Kuolemanjärvi, Franz Kafka Oikeusjuttu, Thomas Mann Buddenbrookit, Linda Lay Shuler Kun kotka laskeutuu 1-2, Eeva Tikka Hiljainen kesä.  Aila

7. Nippu 2. Mazo de la Roche: Jalna   Mannilainen