Samuel Bjørk Yölintu
Norjankielinen alkuperäisteos Uglen (2015)
Suomentaja Päivi Kivelä
Otava 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.
Samuel Bjørk on kirjailijanimi, jonka taakse kätkeytyy norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania ja kuusi musiikkialbumia. Mutta trillerit hän kirjoittaa nimellä Samuel Bjørk.
Minä matkustan yksin oli Samuel Bjørkin ensimmäinen trilleri. Olin jo odottanut uutta kirjaa häneltä. Ehkä olemme liian tottuneita ruotsalaisdekkaristeihin, joten kaipaamme vaihtelua. Ja todellista vaihtelua tämä tarjoaa.
Eräänä perjantaina keväällä 1972, juuri kun Sandelfjordin kirkon pappi alkoi lukita ovet siltä päivältä, hän sai niin erikoisia vieraita että päätti pitää kansliansa auki vähän tavallista pitempään.
Kasvitieteilijä Tom Pettersson otti kameralaukun autosta ja jäi hetkeksi ihailemaan näkymää peilityynelle vuonolle ennen kuin lähti nousemaan polkua metsän läpi. Oli lokakuun alku ja lauantaiaamupäivän viileä aurinko valaisi miellyttävästi maisemaa, paistoi pehmeästi keltaisille ja punaisille syyslehdille jotka hyvin pian putoaisivat maahan ja tekisivät tilaa talvelle.
Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä
teinitytön ruumis viittaa rituaalimurhaajan jäljille. Teinitytön ruumis löytyy
metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Jotenkin tutkinta ajautuu umpikujaan kun kummankin,
niin rikostutkija Holger Munchin ja hänen työparinsa Mia Krügerin jäljittäessä
murhaajaa, kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään.
Aihe sinällään ei ole mieluinen, sillä pyrin välttämään nuoriin tyttöihin
kohdistuvaa väkivaltaa, mutta en voinut vastustaa norjalaisdekkaristin uutta tulemista.
Haluan selittää tilanteen poikkeuksellisen suuren lainausten avulla, koska
juonta ei saa liikaa paljastaa.
Mirian Mucnh seisoi kerrostalon alaovella ja mietti soittaisiko summeria vai ei. Muutamaa vuotta aiemmin he olivat olleet Julien kansa hyvin läheiset ja toimineet vapaaehtoisina Amnestyssa. Hermostuneena kuin teinityttö, perhosia vatsassa.
Rikostutkija Jon Larsen, jota ystävät sanoivat Curryksi, yritti avata asuntonsa ovea, mutta avain ei tahtonut osua lukkoon, lähes näkymättömään reikään ja avasi oven niin hiljaa kuin pystyi. Hän yritti ripustaa takkia naulaan mutta ei osunut ja pysähtyi huojahdellen miettimään, menisikö makuuhuoneeseen vai karkottaisiko itsensä suoraan sohvalle.
Isabel Jung seisoi peilin edessä huoneessaan ja totesi olevansa hirveän hermostunut. Kun psykologi oli ehdottanut tätä paikkaa hän oli suhtautunut whatever, mutta nyt kaikki oli toisin. Tänne minä haluan jäädä. Mutta on Camille on löydetty. Hän on kuollut. Tapettu. Hänet löydettiin metsästä.
”Kiinnostava juttu, se täytyy myöntää”, hän sanoi ja
haki esiin kuvan, joka oli ollut sanomalehdissä.
Höyhenvuode. Kynttilät viisikulmiossa.
”Pentagrammi tietysti, mutta sen olet varmaan
käsittänytkin”, hän sanoi ja vilkaisi Miaa.
Mia nyökkäsi.
”Höyheniä en ole aiemmin nähnyt”, mies sanoi kääntyen
taas katsomaan näyttöä. ”Mutta kynttilämuodostelma on tuttu, pentagrammi, sitä
käytetään paljon, on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta en voi auttaa sinua jos
et kerro vähän lisää.
Tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille
kammottavan videon. Holger tiimeineen
joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi toinen uhri.
”Että voisit tappaa jonkun?”
”Mitä?” Helene sanoi katsoen Miaa. ”En tietenkään, minä vain…”
”Oletko sinä mukana? Vai autoitko häntä vain peittelemään tekoaan?” Munch kysyi.
”Hän teki sen yksin”
”Ei, Henrik ei ole tehnyt yhtään mitään. Ettekö te kuuntele mitä minä sanon?”
Veri valui ohimolta silmiin ja suuhun.
Side silmillä. Vaalea peruukki päässä
Puhelin puhui varvikossa edelleen, huuteli hänen nimeään jostain kaukaa.
”Mia oletko siellä?”
En tiedä, miten järkevää jakaa lukuihin ja luvut
uusiin isoihin lukuihin. Mutta kiinnostavan tarinan tämä kirja kertoo. Luvut jotenkin häiritsevät lukijaa. Älä häiriinny luvuista minun tavoin, joten lue
sinä tämä trillerin tavoin. Ehdotankin, että unohdat jaottelun kokonaan. Juonta
en avaa tämän enempää tällä kerralla kuin lainauksissa ilmenee.
Minä en ihan lämmennyt sille ekalle (Minä matkustan yksin) enkä edes viitsinyt blogata siitä. henkilöhahmot olivat kuitenkin kiinnostavia, joten mietin pitäisikö tämä toinenkin lukea. Mitä mieltä sinä olet: oliko tämä Yölintu mielestäsi parempi kuin se ensimmäinen? Minua ekassa häiritsi se, että siihen oli tungettu niin paljon tavaraa (toinen juonikuvio oli ihan turha).
VastaaPoistaEhkäilen siis vielä tämän kirjan kanssa.
Parempi miettiä ajan kanssa. Jos eka ei innosta, niin tokankaan ei innosta. Eivät nämä niin erilaisia ole.
PoistaUlla, minä en syttynyt tälle. Olen huomannut, että trillerimakuni on muuttunut. En ollut ennen lukenut Bjørkia, joten en voinut tietää...
PoistaTaisin tykätä ekasta ja tämä uusin on kirjaston varauslistalla :)
VastaaPoistaMinä pidin niin ekasta kuin tokasta. Ja siksi odotin uutta.
PoistaTäytyy myöntää etten oikein edes huomannut lukujen vaihtumisia, olin niin liekeissä tarinasta :)
VastaaPoista