Sivut

tiistai 24. tammikuuta 2017

Pekka Hiltunen Onni


Pekka Hiltunen Onni  
WSOY 2016. Arvostelukappale  kustantajalta. Kiitoksin.



Pekka Hiltunen (s. 1966) on Oulusta kotoisin oleva toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisteos Vilpittömästi sinun (2011) voitti Vuoden johtolanka -palkinnon, Kirjakauppojen Laila Hirvisaari -palkinnon ja Kaarlen kirjallisuuspalkinnon. En ole aiemmin lukenut Hiltusen kirjoja, joten päätin kokeilla. Joitakin Hiltusen kirjoja omistan, mutta en ole ehtinyt lukea niitä. Puran myös joulu-tammikuussa kertynyttä lukusumaa, joka yllätti minut toden teolla.  Tätä laajemmin ei aio asiaan pureutua. Mutta lukemistani on turha kenenkään kadehtia...

Teoksen päähenkilö  on Oskari Silta, nelikymppinen Viesti Oy:n toimittaja. Hän hakeutuu työhaastatteluun edetäkseen toimituspäällikön tehtävään.  Kirjan seurassa kuljettava aikajänne on 1990-luvulta tähän päivään. Työhaastattelijana toimii  Wallberg-Procyn psykologi Emma Lappo. 
Emma Lappo ei ollut vain oman ammattinsa  huippuosaaja, hän näytti myös siltä. Hemmetin viehättävä. Tummien housujen ja valkoisen puseron, huumaavan avokaulaisen puseron alla oli vartalo, jonka kiinteys oli vaatinut häneltä uurastusta. Valkeiden hiusten alla silmäkulmissa oli ripaus jotakin eksoottista, merkki sukujuurista, jotka kurottivat Suomen ulkopuolelle.
Media ei niinkään myy journalismia, vaan mainostilan  valtaa  ilmoittajien tarpeet lukijoiden tarpeiden sijaan. Kirjassa kulkee keskeisteemana journalismi ja seksuaali­vähemmistöjen asema. Työkenttää luonnehtivat työntekijän muuttuminen roolista toiseen sekä arkinen tiimityö, yt-neuvottelut, elinikäinen koulutus, tietojen ja oman osaamisen päivitys ja mediakritiikki. Mietin lukiessani jaksaako lukija loputtomasti tietyn alan ammatillisen itsereflektion, mutta todellisuudessa teos on varsin mielenkiintoinen ja monen alan huomioiva.
Emma loksautti tietokoneensa kiinni ja katseli minua, Mitä haluat tehdä? kysyin.  Mä tahtoisin jatkaa tätä. Tätä mikä meillä nyt on. Haluan kysyä vielä vaikka mitä. Anna tulla vaan. Miksi susta tuli tällainen työpsykologi?
Muuttuva työnkuva säätelee työntekijää monin tavoin. Työhaastattelussa Oskari rakastaa toimittajan työtään mutta vihaa ammattinsa kurjistumista. Työhaastattelu käynnistyy hyvin, mutta sitten haastattelun edetessä Oskarin vastaukset muuttuvat paljastuksiksi.
Työn rakastaminen on oikeastaan aika hirveää, sanoin Emmalle. Koska silloin  työnantaja omistaa jotakin, mitä ihminen voi haluta palavasti. Monia töitä voi tietysti tehdä yksin, mutta silloin joutuu yleensä raatamaan kahta kauheammin jotta pääsisi tekemään sitä rakkauttaan

Totuuksia media-alasta, kertomuksia ex-tyttöystävä Tuulikista alias Tuhannen Mulkun Tuulikista, joka päätti nuorena pelastaa kaikki Suomen homot - ja koulutoveri Aaposta eli Roady Runnerista, joka muusikkona kiiti pikamatkalla supertähteyteen. 

Meiän  luola oli Rovaniemen Setan kellaritila, Rollon keskustassa, ja kellarin yläpuolella oli yksi kaupungin rempseimmistä juottoloista, ikuisesti oluthuuruinen Pub Tupsu.

Teos on hyvä aikalaisromaani, joka on monen työn osalta tänään yhtä totta, joten teksti ei vaadi media-alan työnsarkaa. Hiltusen käyttämä kieli  on myös slangina soljuvaa. Ajankuva pysyy otteessa niin musiikissa kuin muissa konteksteissä.


20 kommenttia:

  1. Pidimme kovasti! Mukava ja toimiva ajankuva.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiltunen on mielenkiintoinen kotimaien mieskirjailija, pitää jatkaa hänen seurassaan. Nyt minua vie kuitenkin Hanna Haurun kirjat.

      Poista
  2. Ulla

    ite koin sen näinkin: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/onni/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin lukenut ajatuksesi mielellään, mutta en osannut avata linkkiäsi.

      Poista
    2. Ulla

      entä
      kirjavinkit.fi ja sieltä sitten haku.

      Poista
    3. Pääseekö sinun lukijaksi? Sain linkkisi auki. Teos on niin monipuolinen, että sen käsittelyä jouduin miettimään ja karsimaan.

      Poista
    4. Ulla,

      kyllä lukijakseni jotenkin pääsee, en ole paneutunut asiaan ihmeemmin.
      Ainakin jos painat tämän kommentin lähettäjänimeä hikkaj pääset blogiini, ja siellä sitten jossain oikealla alhaalla on sinivihertävä Seuraa blogia Blogit.fi, sitä kautta ainakin pääset seuraajaksi.

      Varoitan kuitenkin: siellä, omassa blogipotussani, on 'mitä sylki suuhun tuo'-meininki.
      Sen sijaan Kirjavinkeissä homma totisempi. ;=)

      Poista
    5. Pidän vapaammasta tyylistä ja persoonallisesta otteesta.

      Poista
  3. https://www.goodreads.com/review/show/1819390322

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä aihe on lähempänä sinua ja luen mielelläni ajatuksesi.

      Poista
  4. Minua tämä kiinnostaa nimenomaan alansa ja aihepiirinsä takia. Huomaan myös, että minua kiinnostaa nykysuomalainen meno, koska omat kokemukseni ovat jämähtäneet jonnekin kahdeksan vuoden päähän. Olen lukenut Hiltuselta aiemmin kolme kirjaa, joten kirjailija on tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin aluksi tämän kapea-alaiseksi, mutta tämä muuttui hyvin ylipäteväksi monella alalla. Aion lukea muut tekijän kirjat, luulen omistavani kaksi muutakin.

      Poista
    2. Ajattelin samaa kuin sinä, Elegia.

      Poista
    3. Varmaan Elina ja Serentis saa näkee asian vielä eri silmin.

      Poista
  5. Tämä oli ensimmäinen Hiltusen kirjoittama kirja ja pidin hänen henkilöhahmoistaan. Paikoin nauraa kikattelin maha kippurassa. Kirjaan mahtui aika lailla kaikenlaista tapahtumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika laaja-alainern kirja, pidin ja viihdyin tämän parissa.

      Poista
    2. Minullekin tämä oli ensimmäinen Hiltunen ja ehdottomasti luen lisää. Pidin Onnista kovasti, vaikka hienoista ähkyä aiheuttikin :)

      Poista
    3. Kotimaiset mieskirjailijat ovat olleet hakusessa minulla, joten olen tosi tyytyväinen löydöistäni. Luin tarkoituksella heitä viime vuonna. Pekka Hiltunen oli iloinen yllätys.

      Poista
  6. Hyvä postaus, Ulla, etenkin viimeinen kappaleesi, johon voin täysin yhtyä. Aikalaisromaani, niin monessa mielessä. Ja todella täysi, hippusen ylenmäärän puolella, kirjailijaa ei ainakaan voi syyttää lukijan vastaanottokyvyn aliarvioimisesta! Tärkeä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Arja. Siinä oli paljon asiaa, joka sopi YT-neuvotteluihin yliopistoilla myös. Ihmisillä ei ole paljon arvoa. Olen samaa mieltä teoksen tärkeydestä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!