Ian Rankin Toisen miehen haudassa

Ian Rankin Toisen miehen haudassa

Alkuteos Standing in another man’s grave (2012)

Suomentanut Ulla Ekman-Salokangas

Blue Moon 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 

Ian Rankin (1960) on kotoisin Skotlannin Fifestä ja asuu Forth-vuonon toisella puolella Edinburghissa, joka on myös hänen John Rebus -sarjansa näyttämö. Ian Rankinilta on julkaisu useita kirjoja, mutta itse olen aloittelija kirjailijan suhteen. Nyt ilmestyneen Toisen miehen haudassa kerrotaan olevan 17. suomennettu John Rebus –dekkari. Kaikkiaan Rankin on kirjoittanut 21 John Rebus –dekkaria.  Blue Moonin käännöstuotannon myötä olen löytänyt myös Arnaldur Indridasonin kirjat. Selvästi näissä dekkareissa minun mentävä aukko dekkarien tarjonnassa. Pidän enemmän älyllisestä ja psykologisesta trillerin menosta kuin fyysisestä väkivallasta, joten Ian Rankin on omiaan minulle.

Komisario John Rebus on jäänyt eläkkeelle Edinburghin rikospoliisista, mutta nyt hänet on pestattu siviilityöntekijäksi yksikköön, jossa tutkitaan ratkaisematta jääneitä tapauksia, "kylmenneitä juttuja".  Rebus on mieleltään poliisi ja hänen on vaikea hyväksyä, ettei enää ole sellainen "oikeasti". Suhde esimieheenkin on vanhaan tapaan hankala ja myös sisäisen tutkinnan Malcolm Fox ahdistelee Rebusia.

”Tajuan kuitenkin että John Rebus on vanha ja rakas ystävä. Te luultavasti ette tunne omantunnonpistoksia jakaessa tietoja hänen kanssaan.”  Vaikka välissä on kaksi ovea, seitsemäntoista kivirappusta ja eteiskäytävä erottamassa heitä, tuntui siltä, että Foxin suu olisi ollut vain muutaman  sentin päässä hänen kasvoistaan. Hän kykeni kuulemaan miehen joka ikisen hengähdyksen.

Rouva Hazlitt haluaa, että hänen tyttärensä tapausta tutkitaan uudelleen. Sally katosi uudenvuodenaattona 1999. Hän oli juuri täyttänyt 18, hän oli jatkanut yliopistoon. Sallyn katoamistapaus ei ole ainoa, mutta ensimmäinen. Katoamisia yhdistää A9-tie. Rebus jatkaa entisen parinsa Siobhan Clarken kanssa, joka on ylennetty rikoskomisarioksi. Clarkelle Rebus on mysteeri.

”On paljon pahempaa silloin kun tuntee pääsevänsä lähelle ratkaisua – niin ei käynyt koskaan hänen tapauksessaan. Sitä tulee siihen pisteeseen, jossa tietää että on luovuttava – ellei sitten selvitä kylmenneitä tapauksia.”

Rankinin teksti on sujuvaa ja poliisin arki uskottavaa. Mukaan ei ole liitetty sivujuonia tai muuta tarpeetonta, mikä tekee lukemisesta helppoa. Tämä on  perusbrittidekkari, jossa ei ole kauhua tai trillerin aineksia. Samoin raakuus ja tarpeeton väkivalta puuttuu, mikä tekee dekkarista minun makuiseni. Pidän myös Rankinin kauniista ja hallituista luontokuvauksista. Aion lukea Ian Rankinin tuotannon kokonaiuudessaan.

Hän ajoi pois hiljaisuuden vallitessa, kun ei ollut sillä tuulella, että kuuntelisi cd:tä tai niitä radioasemia, joita siellä kuuluisi. Pian hän saapui jonnekin, joka kutsui itseään North-West Highland Geopardiksi. Maisema muuttui aina vain vieraammaksi, melkein kuumaisemaksi, kallioksi vailla juuri mitään kasvillisuutta. Mutta siellä täällä oli silmää hivelevä poukama, jossa oli koskematon valkoinen rantahietikko ja sininen meri.