Kirjahyllyn M ja N

Vuorossa on kirjahyllyn M niin kuin Patrick Modiano, Alice Munro, Haruki Murakami, Alberto Moravia, Thomas Mann, Toni Morrison, Herta Müller tai Kate Morton.  Huomaan tilanteen heti mahdottomaksi. Nyt toteutankin niin, että en mainitse ollenkaan alun kirjoja.

Nostan esiin M-kirjaimen muut helmet.

Henning Mankell: Italialaiset kengät ja Ruotsalaiset saappaat

Monet tuntevat Mankellin dekkarit, mutta nämä kaksi kirjaa kertovat rakkaudesta. Näissä kummassakin kirjassa saarimiljöö on täydellinen.  Rakkaus on heikkouteni aiheena, tietynlainen rakkaus.  Yksi parhaimpia kirjoja rakkaudesta on ollut ja on Fuentesin Inez. Italialaisissa kengissä rakkaus tiivistyy näkyyn, kun mies kiinnittää huomionsa horisontissa lähentyvään hahmoon. Tuo hahmo on menneisyydestä. Hän tulee vaatimaan lupauksen täyttämistä  lammesta.

Juha Mannerkorpi: Päivänsinet 

Joitakin vuosi sitten selvittelin päivänsinen sielunelämää. Tuo puutarhan kaunotar on hyvin voimallinen kasvi. Mannerkorven tekstiin eksyin, kun halusin löytää kaunokirjallisia tekstejä kevennykseksi.

Katherine Mansfield:  Puutarhakutsut ja Kanarialintu 

Olen tunnustanut, että en ole novellien lukija. Mansfieldin novelleista nautin ja luettuani viimeisimmän Murakamin liitin hänet suosikkinovellisteihini Mansfieldin ja Karen Blixenin joukkoon. Mansfieldin Puutarhakutsut luin joskus aikoinaan yksitellen siten, että pidin useiden päivien välin. Halusin niiden kestävän pidempään.  Kanarialintu on viimeaikainen hankintani.

Lyhytproosan hetkellisyys saa minut vierastamaan sitä, sillä haluan uppoutua kirjan tarinaan. Toisaalta, jos huomioidaan Hesse, niin olen lukenut häneltä proosaa, kertomuksia, runoja, esseitä eri kielillä. Olen ottanut kaiken löytämäni vastaan. Luulen, kuvittelen ja oletan omistavani Hessen suomennetun tuotannon muruja myöten.

Merete Mazzarella:  Illalla pelataan Afrikan tähteä, Matkalla puoleen hintaa, Pääsiäinen, Tähtien väliset viivat 

Minun on vaikea nostaa jotain tiettyä Mazzarellan kirjaa yli muiden, mutta yllä mainitsemani ovat  minulle tärkeitä. Blogiaikana olen lukenut Aurinkokissan vuoden ja Elämä sanoiksi, Pääsiäisen, Sielun pimeän puolen.

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli 

Esikoisteoksen lisäksi olen lukenut kirjailijalta Liitupölyn ja Amerikan ihmemaassa.

Vonda N. McIntyre: Unikäärme 

Unikäärme kertoo käärmeiden avulla parantavasta naisesta. Teos on hyvin erityinen. Se on ilmestynyt  vuonna 1978 ja noussut kulttikirjan, klassikon asemaan. Tarinan miljöö on tarkemmin määrittelemätön aavikko. Tarinassa on niin scifin, dystopian ja fantasian elementit. Nainen on parantaja jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.

Ian  McEwan: Lauantai, Rannalla 

Olen lukenut joskus kauan sitten Sementtipuutarhan. Rannalla on mahtava kirja. Jostain syystä Rannalla tuo mieleeni aina Joyce Carole Oatesin teoksen Putous. McEwania voisin lukea uudelleen, jotta saisin blogiini. Ikuinen rakkaus on sekin hieno. Lapsen oikeuden luin blogiaikani, mutta en innostunut aiheesta.

Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin 

Yöjuna Lissaboniin on  hurmannut minut niin kirjana kuin elokuvana. Elokuvan tenho on täydellisessä näyttelijässä. Jeremy Irons on vain niin täydellinen. Olen kertonut monta kertaa, että rakkauteni on peräisin Menneestä maailmasta.

Anne Michaels: Kiven kantajat, Routaholvi 

Kumpikin teos kuuluu WSOY:n Aikamme kertojiin. Routaholvin tarina on päähenkilöiden kautta läheinen. Kasvit ovat osana tarinaa.

Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli, Täysikuu 

Täysikuun olen lukenut blogiaikanani. Se on hieman erilainen rikosromaani, päähenkilö on eläikää lähestyvät rikoskomisario. Aivan mahtava tarina.

Henry Miller: hah omistan vain yhden (Sexus, Ruusuinen ristiinaulitseminen -trilogian aloitus) ja elämäkerran, haluaisin omistaa kaikki. Päätinpä listata tähän, koska ennakoin N-kirjainta, joten tasapuolisuuden nimessä.

Iris Murdoch: Hyvä oppilas

Murdoch on minulle tärkeä jokaisen kirjan osalta, mutta nostan yhden nyt esiin. Ellen mainitsisi tätä, niin kertoisin teoksesta Meri, meri.

Edgar Lee Masters: Spoon river antologia

Katseeni osuminen tähän kirjaan sykähdytti minua. En ole liittänyt runoja aiemmin 

kirjahyllyn koonteihin, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen ajatellut tehdä koonnit erikseen runoista, elämäkerroista ja YA:sta. 
Spoon river antologia on runoteos  vuodelta 1915. Teos on kokoelma lyhyitä vapaamittaisia runoja, joista muodostuu kuva kuvitteellisen Spoon Riverin kaupungin elämästä. Runot ovat kuolleiden kaupunkilaisten hautakivien tekstejä, joita vainajat itse esittävät. He kertovat elämästään, kun ei ole enää syitä salata tai peitellä totuuksia. Kertomukset eivät ole välttämättä kauniita, mutta niissä on niin hauskuutta kuin pirullisuutta. Niiden kerrotaan olevan hahmoja, jotka Masters joko tunsi tai joista hän oli kuullut. Tämä on tietynlainen kulttikirja ja must-juttu, joka on luettava.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Pakkohan minun on listata tämä mukaan. Olen lukenut kirjan useamman kerran ja nähnytkin elokuvan jonkun kerran. Luulen, että tässä on kirja, jonka elokuvan keskeyttäisin yhtä pian kuin tein F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun kohdalla, kun lainaamani versio paljastui uudeksi versioksi. En pysty pehmentämään asennettani, koska kummassakin tapuksessa on vain yksi mahdollinen näyttelijä miespääosaan. Tuskin tästä on edes tehty uutta versiota, toivottavasti ei.

Hannu Mäkelän laajan tuotannon olen löytänyt vasta äskettäin.

M- ja N-kirjainten hyllyjen ero on huikea kirjamäärän suhteen. M on vallannut tilaa peräti yhdeksältä Lundian hyllyltä ja N mahtuu vajaaseen kahteen. Kaiken lisäksi N-hyllyssä korostuvat erinomaiset dekkarit, jotka ovat jääneet ilman huomiota muissa kirjahyllyjeni kirjainlistauksissa.

Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja, Sunnuntai, Tanssiaiset, Veren polte

Blogiaikanani olen lukenut Veren poltteen ja lukumaratonilla luettu Tanssiaiset on edelleen tuomatta blogiini ja sekin vain ajanpuutteen vuoksi.

Håkan Nesser: Sukujuhlat, Carmine Streetin sokeat, Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, Pääsky, kissa, ruusu, kuolema 

Håkan Nesserin löysin vasta viime kesänä luettuani teoksen Carmine Streetin sokeat. Eli tuossa luetellut odottavat lukemistani. Kim Novakin lienen lukenut, koska elokuva tuntui tutulle.

Anaïs Nin: Vakoilija rakkauden talossa, Portaat tuleen, Kuuaurinkojuhla, Henry ja June , Päiväkirja kaikki osat, Pikkulinnut

En taida kirjoittaa selityksiä. Kirjat lukenut tunnistaa kirjat.  Viimeksi luin Pikkulinnut, jossa on 13 tarinaa naisista ja miehistä, aistinautintojen lumossa.

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina, Aikamatkustajan vaimo

Pidän kummastakin kertomuksesta yhtä paljon. Hänen varjonsa tarina on aavetarina ja jälkimmäinen aikamatkakertomus. Jälkimmäisen olen katsonut myös elokuvana.

Ingrid Noll:  Apteekkari  Rakkaat vainajat, Kukko on kuollut

Tunnetko Ingrid Nollin dekkarit? Yhteen aikaan luin häneltä suomennetut dekkarit perätysten. Pidin niiden erilaisuudesta. Jane Stanton Hitchcock kirjoittaa hieman samoin tavoin.  Stanton Hitchcockin Kohtalokas ystävyys on kuitenkin sanomattoman tylsä. Tyypillistä näille on, että kuolema tapahtuu, mutta hyvin hienovaraisesti ja syyllisyys ei ole se olennaisin asia. Vertaisin kirjailijaa Patricia Highsmithiin.

Cees Nooteboom:  Rituaaleja, Seuraava tarina

Nooteboomin suhteen olen hieman ailahtelevainen, sillä pidän ja en.

Ralf Nordgren:  Joenvartijan rakkaus

Joenvartijan rakkaus on vanha kirja, olen lukenut sen kauan sitten, mutta se on jäänyt mieleeni hyvänä

Amélie Nothomb:  Antikrista, Vaitelias naapuri, Nöyrin palvelijanne

Viimeksi mainitun olen nähnyt myös elokuvana.