Haruki Murakami Miehiä ilman naisia

Haruki Murakami Miehiä ilman naisia

Alkuteos: 女のいない男たち (Onna no inai otokotachi, Bungeishunju 2014)
Suomentaja:  Juha Mylläri

Tammi 2016. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Lähdetään liikkeelle kirjan takakannen lainauksesta:

Haruki Murakamin kertomuksissa on se ongelma, että luettuasi yhden haluat lisää…

Dallas Morning News.

Odotin malttamattomana Murakamin uusinta kirjaa. Olen tehnyt blogitekstit seuraavista Murakamin kirjoista Norwegian wood, Värittömän miehen vaellusvuodet sekä Maailmanloppu ja ihmemaa. Minulle tärkeimpiä kirjailijan teoksia ovat Kafka rannalla, Suuri lammasseikkailu ja Norwegian wood. En lämmennyt täysin Värittömän miehen vaellusvuosille, mutta olen oppinut pitämään siitä aina vain enemmän. Samalla tavalla kävi Michael Cunninghamin kanssa, että lukiessani Lumikuningatar kylmetti minut, mutta ajan mittaan olen pitänyt siitä yhä enemmän. Luulen, että kirjan luettuani blogiteksti syntyy liian pian ja teoksen sisäistää vasta myöhemmin.

Etukäteen en iloinnut uudesta teoksesta täysillä, koska se paljastui novellikokoelmaksi ja välttelen novelleita.  Laitoin tuon lainauksen alkuun, koska juuri noin tunnen minäkin. Murakamin lyhytproosa vei minut mukanaan, sillä tarina tarinalta halusin lukea lisää!  Monet kokoelman novelleista olisivat sopineet kokonaisten romaanien perustoiksi.

Miehiä ilman naisia on kokoelma tarinoita rakastamisen vaikeudesta, hyljätyistä miehistä, yksinäisyydestä, rakkauden kaipuusta ja salasuhteista. Teoksen seitsemän novellia ovat kaikki erityisen hienoja. Miehet kohtaavat naisen eläen tämän kanssa jonkin aikaa, mutta rakkauden kuihduttua naiset jatkavat matkaansa. Miehet jäävät elämään kaipauksen kanssa tuskaisina, riutuvina ja haavoitettuina. Kokoelman parhaimpina tarinoina nostan esiin Drive My Car, Yesterday, Itsenäinen elin, Kino sekä niminovellin Naisia ilman miehiä. Yhtä hyvin voisin nostaa toisiakin, mutta juuri nyt haluan lukea tekstiä, jossa ei ole maagisen realismin, metamorfoosin eli muodonmuutoksen tai fantasian elementtejä. Tämä on vain mielentilani nyt. Tämän takia Rakastunut Samsa ja Šeherazade jättivät laimeamman lukujäljen minuun. 

Drive My Car

Parasta Kafukun mielestä oli se, että nuori nainen vaikutti ajaessaan rentoutuneelta. Itse asiassa hän näytti rennommalta auton ratissa kuin auton ulkopuolella.

Drive My Car kertoo näyttelijästä, joka olosuhteiden vuoksi tarvitsee itselleen kuskin, kunnes lääkäri myöntää ajoluvan takaisin. Herra Kafuku päättää palkata kuljettajakseen tuttunsa suositteleman naisen Watari Misakin, joka ei ole kaunis, mutta saa pisteet hiljaisuudestaan. Tälle kuljettajalle Kafuku kertoo elämänsä tragedian.

Yesterday

Me kaikki ihmiset kävelemme loputonta kiertotietä. Niin minun teki mieli sanoa, mutta vaikenin.

Yesterday kertoo kolmesta henkilöstä. Siinä Kitaru saattaa yhteen ystävänsä Tanimuran lapsuudestaan tutun Kuritani Erikan kanssa.

Itsenäinen elin

En voi tietää, mitä Tokain mielessä liikkui ja miltä asiat hänestä näyttivät, kun hän lähestyi itse valitsemaansa kuolemaa.

Itsenäinen elin kertoo tohtori Tokain tarinan, joka riutuu onnettoman rakkauden takia pois. Nainen, hänen rakastettunsa on varattu, toisen miehen vaimo. Hän olisi ollut valmis hyväksymään häviön aviomiehelle, mutta häviö kolmannelle murtaa hänet.

Kino

Ensimmäinen kävijä, joka huomasi baari Kinon viihtyisäksi paikaksi, ei ollut ihminen, vaan harmaa kulkukissa.

Kinossa myyntimies saapuu päivää aikaisemmin työreissultaan Tokion Kasaissa sijaitsevaan kotiinsa löytääkseen vaimonsa työkaverin seurasta makuuhuoneestaan. Kino irtisanoutuu ja perustaa avioeron jälkeen baarin eräälle Tokion sivukujalle. Baarissa hän kohtaa oudon kulkijan kirjan ja lasin ääressä, tupakan polttamia selässään kantavan naisen sekä hiljaisen harmaan kumppanin, joka täyttää mahansa, viettää lepohetken ja häipyy kujille.

Miehiä ilman naisia

M ja minä seurustelimme noin kaksi vuotta. Se ei ollut pitkä aika. Mutta niillä vuosilla oli painoa. Voi sanoa, että seurustelimme vain kaksi vuotta. Voi myös sanoa, että seurustelimme niinkin kauan kuin kaksi vuotta. Se riippuu tietenkin näkökulmasta. Ja vaikka puhunkin seurustelusta, tapasimme vain kaksi tai kolme kertaa kuussa. Hänellä oli syynsä ja minulla omani. Ja valitettavasti emme olleet enää 14-vuotiaita. Ja ne meidän monenlaiset syymme kariuttivat suhteemme.

Niminovelli Miehiä ilman naisia päättää kokoelman. Se kertoo tarinan miehestä, joka herää yhden aikaan yöllä puhelimen soittoon. Mies on rakastanut naista nimeltä M. Tämän naisen aviomies soittaa ja kertoo naisen kuolleen.

Murakamin tarinankerronta on tuttua. Tutut elementit The Beatles, kansainväliset brändit ja toistuvat teemat  ovat läsnä.   Nainen on tietynlainen, objektin omainen, seksuaalinen, mutta siihen olen tottunut kirjailijan seurassa. Miehiä ilman naisia on meille Murakamin faneille lukuelämys, mutta tämä on myös erinomainen johdatus Murakamia aloittelevalle. Minulla tämä kirja on aivan erityinen, sillä se avasi jonkin oudon novellilukon minussa, sillä nyt suhtaudun niihin avoimemmin mielin.  Luettuani ensimmäisen novellin ahmin jo seuraavaa.  Tämä uutukainen edustaa ehdottomasti kirjailijan parhaiden teosten tasoa. Valehtelisin, jos sanoisin, että en punninnut tätä teosta lokakuun osalta.  Kaiketi meistä jokainen puntaroi samaa omassa mielessään. Murakami olisi varmasti mieluinen vaihtoehto kustantajille, kauppiaille ja lukijoille missä tahansa.

Blogeissa toisaalla: Arja ja Mitä luimme kerran