Jeffrey Eugenides Middlesex

Jeffrey Eugenides  Middlesex
Alkuteos  Middlesex 2002
Suomennos Juhani Lindholm

Kustantaja  Otava 2003. Kotikirjasto.

Jeffrey Eugenides (1960) on kreikkalaista syntyperää oleva yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen isänsä vanhemmat olivat kreikkalaisia ja hänen äitinsä on sukujuuriltaan irlantilainen. Eugenides on suorittanut loppututkinnon sekä Brownin että Stanfordin yliopistossa. Eugenidesin esikoisromaani Virgin Suicides oli suurmenestys ilmestyessään vuonna 1993. Sofia Coppola ohjaamaa samannimistä elokuvaa on hieno. Middlesex on kirjailijan toinen suomennettu romaani ja Naimapuuhia (The Marriage Plot, 2011) on kolmas suomennettu romaani.  

Middlesex tuo mieleeni John Irvingin teokset lähinnä sen takia, että tarina on Irvingin teosten kaltainen runsaudensarvi, mutta ei niinkään kerronnallisen samankaltaisuuden takia. Yksinkertaisimmillaan teosta voisi kuvailla kiehtovaksi sukutarinaksi. Middlesex on myös sukupolvitarina, perhetarina, kehitystarina, mutta tässä on mukana myös siirtolaisuus, seksuaalinen identiteetti ja geenivirheet.

Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran  tyttövauvaksi  Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja  toisen kerran  nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Michiganissa elokuussa 1974.

Cal / Callie Stephanides on 41-vuotias Berliinissä asuva hermafrodiitti, joka eli lapsuutensa tyttönä ja päätyi mieheksi. Kertomus on hänen perheensä värikkäistä vaiheista alkaen isovanhemmista, jotka saapuivat siirtolaisina Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa vuonna 1922 kreikkalaiskylästä, joka on jäänyt sodan jalkoihin. Sisar ja veli, Desdemona ja Lefty, pakenevat yhdessä Amerikkaan. Laivamatkalla he tutustuvat toisiinsa ventovieraita esittäen ja heidät vihitään laivan kannella.  Muut matkustajat vakuuttuvat toisilleen sopivasta parista, joiden määränpääkin on sopivasti sama.

Kolmantena päivänä Lefty lähti taas kävelylle ruokailun jälkeen. Hän meni kannen yli tyyrpuurin puolelle ja peräkannelle. Hän hymyili Desdemonalle ja nyökkäsi taas. Tällä kertaa Desdemona vastasi hymyyn. Palattuaan tupakoivien miesten joukkoon Lefty kysyi, sattuisiko kukaan tietämään yksin matkustavan nuoren naisen nimeä.

Aviopari suuntasi perillä Detroitiin serkkunsa Linan luo ja hänet oli helppo vaientaa tämän oman menneisyyden varjoilla. Aikanaan maailmaan pääsee Miltonin ja Tessin esikoisena Chapter Eleven ja hieman myöhemmin Callie.

Aluksi isä ja äiti kieltäytyivät uskomasta sairaalalääkärin mielipuolisia väitteitä minun anatomiastani. Diagnoosi esitettiin ensin puhelimessa Miltonille, joka ei käsittänyt siitä juuri mitään, minkä jälkeen hän välitti siitä Tessielle siistityn version, jonka ydin oli suunnilleen se, että lääkärit olivat jollain lailla huolestuneita virtsaputken rakenteesta ja epäilivät lisäksi hormonitoiminnan vajausta.

Calliope kertoo osin tarinaa jo ennen syntymäänsä.  Tämän takia Laurence Sternen Tristram Shandy muistuu mieliin.  Callie saa tietää, että viidennessä kromosomissa on tapahtunut mutaatio, jonka vuoksi hän näyttää lapsena tytöltä, vaikka on biologisesti ja hormonaalisesti poika.  Kromosomimutaation syynä on sisäsiittoisuus. En kumminkaan avaa tätä enempää, sillä se on osa tarinaa.

Minulla oli täydellinen ajoitus täydellisen kirjan lukemiselle. Sukutarina ei välttämättä ole ominta aluettani, sillä sukupolvittain vaihtuva näkökulma / kertoja ei ole suosikkini, joten Eugenides kuljettaa tarinan tavalla, josta pidän.  Calin / Callien elämä  on kiinnostava ja olisin lukenut  hänen tarinaa painottaen, siis vaikka lisäsivujen avulla tai Kreikan osuutta vähentäen.  Aikomukseni oli tuoda tämä jo aiemmin blogiini, mutta pokkariin tarttuminen siirsi lukemiseni hetkeen, että sain kirjan omaksi kovakantisena ja puhtaana. Middlesex on elämänmakuinen ja ihastuttava tarina, joka sivumäärästään huolimatta vie lukijan mukanaan.  Lue ja nauti on minun neuvoni.

PS. Seuraavassa arvonnassani tämä kirja siirtyy jollekin lukemattomana pokkarina.

Blogeissa toisaalla: Lumiomena ja Laura