Virginia Woolf Päiväkirja III (1926-1930)

Virginia Woolf Päiväkirja III
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen.

Savukeidas 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ajanjakso 1926-1930
Virginia Woolfin päiväkirjojen kolmas osa käsittää ajanjakson tammikuusta 1926 vuoden 1930 joulukuuhun. Olen ihastunut tähän mahdollisuuteen saada lukea nämä päiväkirjat. Luen vähemmän elämäkertoja, muistelmia ja päiväkirjoja, mutta jonkin verran luen niitäkin kirjailijoiden ja joidenkin näyttelijöiden osalta. Päiväkirjat välittävät aikalaistarinaa ja ajankuvaa. Woolfin päiväkirjoissa viehättää hänen tuntemuksensa, kuinka hänen kirjansa näkevät päivänvalon, kuinka hän kertoo kirjoitusprosesseista ja miten hän suhtautuu saamaansa kritiikkiin. Usein viereeni on kasattuna päiväkirjoissa mainitut teokset, joista Woolf kirjoittaa, mutta teosten selvittelyä en etsi.

6.1. Virheellinen jalokivi

Woolfin päiväkirjamerkintöjä on joskus päivittäin, mutta usein viikon välein ja joskus on kuukauden tai pidempikin tauko. Merkinnät ovat muutamasta riviin muutamaan sivuun. Ensimmäinen merkintä on tammikuun 6. päivänä. Tuolloin Mrs Dalloway on jo ilmestynyt ja tuntuu myyvän hyvin. Toisaalta Bloomsbyrun jäsen arvioi teosta seuraavasti:

 Sinun pitäisi ryhtyä johonkin hurjempaan & mielikuvituksellisempaan, käyttää kehystä joka sallii mitä tahansa, niin kuin Tristram Shandy. Mutta silloin kadottaisin kosketuksen tunteisiin, vastasin. Tosiaan, hän myönsi, sinun on lähdettävä liikkeelle jonkinlaiselta todellisuuspohjalta. Taivas tietää, kuinka se onnistuu. Lytton yhtä kaikki ajatteli, että olen alussa, en suinkaan lopussa. Hän myös sanoi, että Tavallinen lukija oli taivaallinen, klassikko, kun taas Rouva Dallowayta hän piti, kuten pahoin pelkään, virheellisenä jalokivenä.

Majakka

Päiväkirjan aikana Woolf kirjoittaa Majakkaa ja on asettanut tavoitteekseen, että meri kuuluisi läpi koko kirjan. Woolf voi kesän huonosti ja on ajoittain toipilaana. Hän kertoo ajatelleensa, että keksisi kirjoilleen uuden nimityksen, joka korvaa määritelmän ”romaani”. Virginia Woolfin uusi …… Mutta mikä se olisi? Elegia?

Woolfin tunteet heittelehtivät, joinain hetkinä hän uskoo töihinsä, kun taas toisena hän epäröi tekstiään. Aivoni käyvät hurjilla kierroksilla. Haluan hyökätä kirjojeni kimppuun aivan kuin olisin tietoinen ajan kulumisesta, iästäni & kuolemasta. Voi sentään, kuinka ihastuttavia jotkut Majakan kohtaukset ovat!

No niin, Leonard on lukenut Majakan & hänen mukaansa se on selvästi paras kirjani & ”mestariteos”. Hän sanoi niin kysymättä. Palasin Knolesta & istuin alas utelematta asiaa häneltä. Hän pitää sitä aivan uudenlaisena; ”psykologinen runo” on käsite, jota hän siis käyttää.

Tavallinen lukija

Kustannusosakeyhtiö Teos julkaisi muutama vuosi sitten Virginia Woolfin esseitä kirjassa Kiitäjän kuolema ja muita esseitä.  Esseekokoelmaan sisältyy Woolfin kuuluisa essee Tavallinen lukija, jossa hän tarkastelee ”tavallisen” ja ”oppineen” lukijan eroja. Tämä essee on ilmestynyt juuri ja Woolf seuraa sen saamaa kritiikkiä. Hän harmistuu, kun minkäänlaista palautetta ei ilmaannu maanantaihin mennessä (27. huhtikuuta), kun työ ilmestyi edellisenä torstaina. Myöhemmin Tavallinen lukija saa kiitosta, mutta se ei myy.

Orlando

Teos on nuoren aatelismiehen, Orlandon, kuvaus 1500-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kertomuksen aikana sankari itse vanhenee vain 36-vuotiaaksi muuttuen miehestä naiseksi. Kaupallisesti teos ei vedä, sillä ihmiset vieroksuvat elämäkertoja. Kriitikot sanovat teoksen olevan proosaa, mutta kauppiaat vetoavat teoksen nimiösivuun, jossa lukee elämäkerta, jonka mukaan teos myös sijoitetaan.

Leonard suhtautuu Orlandoon Virginiaa vakavammin. Hän pitää sitä joiltain osin parempana kuin Majakkaa: se käsittelee kiinnostavampia asioita, on vahvemmin kiinni elämässä & on laaja-alaisempi.

Olen kirjoittanut Orlandon nopeammin kuin minkään toisen kirjani. Se on alusta loppuun pelkkä vitsi, mutta luullakseni riemukas & nopea luettava, kirjoittajan loma.

Riitaa ja riesaa & Monk’s house

Woolfin tapa ilmaista itseään on ihana. Hän on pisteliäs niin ystävien kuin kollegoiden suhteen.  Joitakin kohtia luen vedet silmissä – ilosta. Osansa saa niin L., Vita,  Lytton kuin rouva Woolf (Leonardin äiti). Lyttonista Woolf tekee päivityksen 14.12, jonka luettuaan lukija huokaa, että onneksi Woolf ei mennyt naimisiin Lyttonin kanssa. Woolf itse toteaa, että jos olisi nainut Lyttonin, niin ei olisi kirjoittanut. Lytton on armoton kriitikko, joka lyttää Rouva Dallowayn, (siis ystävänä), mikä saa Woolfin pitämään kirjastaan vain enemmän. Tosin toisaalla Woolf puolestaan hykertelee Lyttonin oman teoksen saadessa huonon arvostelun. 

Woolf kuvaa ongelmiaan palvelusväen kanssa, sillä palvelustytöistä Nelly jättää tiuhaan  eroilmoituksia, jotka kumminkin peruu. Jatkuvat ristiriidat palvelusväen kanssa kuluttivat kirjailijaa. Vieraiden ihmisten sietäminen nurkissa kahden aikuisen taloudessa kiristi pinnaa, mutta keltäpä se ei kiristäisi?  Kuitenkin Woolfien talo oli pieni, suljettu, intiimi tila, jossa joutui sietämään ulkopuolisia (kolmea!)  liian lähellä. Puutarhuri olisi sentään tehnyt työnsä ulkona.

Väittelen itseni kanssa alhaisesti Nellystä, siitä ikuisesta kysymyksestä. On hullunkurista, kuinka paljon aikaa olemme tuhlanneet L:n kanssa palvelijoista puhumiseen. Eikä se lopu koskaan, sillä vika on järjestelmässä. Kuinka kouluttamaton nainen muka voisi tulla omin päin osaksi meidän elämäämme? Siinä käy niin, että hän muuttuu rakiksi, eikä hänellä ole juuria missään.

Sitten L. sanoi, etteivät meidän välimme olleet vaikuttaneet viime aikoina kovin hyviltä. Kun analysoin omaa mielentilaani, tunnustin että minua ärsytti. Siihen oli syynä ensinkin koirien sairastelu (lisäksi Grizzle oli kiimassa), & toiseksi L:n oletus siitä, että meillä olisi varaa sälyttää niskoillemme kokopäiväinen puutarhuri, rakentaa tai ostaa hänelle mökki & hankkia pengermaa puutarhaksi. Sillä tavoin, sanoin, me sitoisimme itsemme tänne tulemiseen, emme koskaan matkustaisi & pitäisimme oletuksena sitä, että Monk’s House on maailman keskipiste. Ja sitä se ei todellakaan ole minulle, jatkoin, enkä halua käyttää niin suurta osaa rahoistamme puutarhaan sellaisessa tilanteessa, kun emme voi ostaa mattoja, sänkyjä tai nojatuoleja. Luulen, että tämä  loukkasi Leonardia, & minua harmitti.

Aallot

Kirjailija työstää seuraavaa työtään työnimellä Koiden tarina. 11. lokakuuta:

 Tartuin ajatukseen kirjoittaa tänne, jotta voisin vältellä jatkamasta Aaltoja tai Koita, tai mikä sen nimi sitten tuleekaan olemaan.

Jos viettäisin nyt kuusi viikkoa vuoteessa, Koista tulisi mestariteos. Se ei kuitenkaan jää kirjan viralliseksi nimeksi. Koit, kuten äkkiä muistin eivät lennä päiväsaikaan. eikä silloin voi olla sytytettyä kynttilää. teoksen muoto vaatii kaiken kaikkiaan harkintaa.

Virginia Woolf lukijana

Hän lukee ahkerasti ja kertoo myös lukemistaan teoksista. Hän mainitsee mm. Marcel Proustin, Anne Brontën, Henry Jamesin, Leo Tolstoin, E.M. Forsterin, Aldous Huxleyn, Laurence Sternen, Radcliffe Hallin.  Yritin löytää Yksinäisyyden kaivosta mainintoja, sillä hän on kirjoittanut aiheesta useamman kerran kirjeissään Vita Sackville-Westille. Yksinäisyyden kaivo on lukupinossani…

Virginia Woolfin päiväkirjat

Päiväkirjoissa Woolf raottaa maailmakuvansa ohella myös tapaamisia muiden taiteilijoiden ja Bloomsburyn ryhmän jäsenten kanssa, matkoja, vierailuja Lontoossa ja Englannin maaseudulla sekä kotiarkea. Woolf seuraa päivittäin myös teostensa kappalemyyntiä. Nessa, Leonard, Clive (Nessan aviomies) ja Vita ovat arjessa läsnä. Virginia havahtuu ystävien viimeisiin lähtöihin ja muistelee Katherine Mansfieldia ja Thobya. Hän havahtuu, että 8. syyskuuta Thoby olisi ollut 50-vuotias. (Virginialle tärkeä isoveli, joka menehtyi vuosisadan alussa). Joitakin kohtia ihmettelin, mutta kirjan hakemisto on hyvä, joten Pinkerkin selvisi. (Vitan lahja). Hän kirjoittaa myös arjestaan, iloista, tulijoista ja menijöistä ja tapaamisista.

Woolf Kuvalähde National Portrait Gallery, London

En koskaan kutsu ketään tänne, mutta ihmisiä vain kerääntyy. Tänään Ottoline; tiistaina Jack Hutch; keskiviikkona Edith Sitwell, & perjantaina päivällinen Raymondin kanssa. Nämä ovat sovittuja tapaamisia, & niiden lisäksi tulee koko joukko ennakoimattomia. Riennän teen jälkeen ulos kuin vainottuna. Tarkoitukseni on säädellä tätä puolta paremmin tulevaisuudessa. En kuitenkaan ajattele tulevaisuutta tai menneisyyttä – nautin tästä hetkestä. Se on onnellisen elämän salaisuus, mutta olen saavuttanut sen vasta nyt, keski-ikäisenä

Woolf kirjoittaa myös synkemmistä hetkistään masennuksen kourissa. Woolf kuvaa Euroopan 1900-­luvun alun vuosikymmeniä. 
Matkoistaan Woolf kirjoittaa mm. toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina. 

Palasimme torstai-iltana Roomasta, siitä toisesta yksityisestä elämästä, josta aion tästä lähtien nauttia ikiajat. Italiassa oleminen on kokonaisvaltaista – toisin kuin täällä. Italiassa et ole kukaan: sinulla ei ole nimeä, ei kutsusta, ei taustaa.

Päiväkirjat ovat elämyksellinen kirjallinen retki suuren kirjailijan työhön ja elämään. Päiväkirjojen neljäs osa on ilmestymässä. Luen parhaillaan Sylvia Plathin päiväkirjoja. Savukeitaan syksy on kiinnostava, sillä silloin ilmestyy Anne Sextonin runoteos Elä tai kuole. Kolme naista, joita yhdistää kirjallisen lahjakkuuden ja upean tuotannon lisäksi traaginen lähtö.

Aiemmat osat.

Päiväkirja I

Päiväkirja II