Andrew Michael Hurley Hylätty ranta

Andrew Michael Hurley Hylätty ranta

Alkuteos The Loney 2014
Suomentaja Jaakko Kankaanpää

WSOY 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hylätty ranta palkittiin Britanniassa vuoden 2015 parhaana esikoisromaanina. Kirjan ulkoasusta sen verran, että teoksen suojapäällisen voi valita joko mustana tai valkeana. Näinhän oli myös Susanna Clarken kirjan Jonathan Strangen & Mr. Norrellin kohdalla joitakin vuosia sitten. 

Ehkä se oli kansikuva ja Stephen Kingin lainaus ”Hylätty ranta ei ole vain hyvä, se on suurenmoinen. Hämmästyttävää kirjallisuutta.", jotka virittivät minut väärälle taajuudelle. Odotin hieman rajumpaa tarinaa. Kaikesta huolimatta kirjan tunnelmassa on jokin outo, tumma, kauhuun vivahtava sävy.

Coldbarrow. Nimi jota en ollut kuullut pitkään aikaan. En kolmeenkymmeneen vuoteen. Kukaan tuttu ei enää puhunut siitä ja olin itsekin yrittänyt parhaani mukaan unohtaa. Mutta kaipa olin aina tiennyt, että se, mitä siellä tapahtui, ei pysyisi salassa loputtomiin. Ei vaikka olisin toivonut kuinka kovasti.

Tarinan minäkertoja on Tonto, joka palaa ajatuksissaan menneeseen lukiessaan Coldbarrowssa sattuneesta maanvyörymästä ja lapsen ruumiista. Tonto muistelee, kuinka hän teini-ikäisenä oli mykän veljensä Hannyn kanssa viettämässä rannan ränsistyneessä rinnetalossa perinteistä pääsiäisretriittiä. Katolilaisen perheen äidissä eli vahvana usko, että paikallisen kappelin pyhä vesi parantaisi hänen poikansa. 

Loneyta ei kuitenkaan voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoroveden tullessa ja mennessä, ja aina joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyisivät sen kavalilta virtauksilta. Eläimiä, joskus myös ihmisiä, kerran molempia: paimen ja hänen lampaansa, jotka olivat jääneet saarroksiin ja hukkuneet seuratessaan ikiaikaista Cumbrian polkua. Ja vielä nykyäänkin, sata vuotta myöhemmin, Loneylla oli tapana työntää hukkuneiden luita rantaan kuin todistaakseen jotakin.  

Loney on kavala, jumalanhylkäämä asumaton rantakaistale Luoteis-Englannissa Wyren ja Lumen välillä. Sen rooli on niin merkittävä kirjassa, että se voisi olla yksi päähenkilöistä. Siellä kertoja, Hanny, äikkä Esther, Taato, herra ja rouva Belderboss sekä isä Wilfred, seurakunnan pappi, viettivät katumus- ja rukousviikkonsa.

Loney on outo, mystinen paikka, jossa tuntuu tapahtuvan selittämättömiä asioita. Vaikka kevät on vasta aluillaan niin rinnetalon omenapuut kantavat satoa.  Hanny ja Tonto seuraavat, kun viimeisillään raskaana oleva nuori tyttö vääntäytyy autosta pyörätuoliin ja kuljetetaan laskuveden aikaan pahamaineiselle Coldbarrown saarelle.  Mooringsissa Tonto havahtuu unesta siihen, että Hanny livahtaa tihkusateeseen ja tämän uhmakas käytös saattaa pojat myös pulaan ja toisaalta muuttaa myös kaiken.

Loneyssa oli jotakin aivan erityistä. Äikän tärkeysjärjestyksessä Pyhän Annan pyhäkkö oli toisena heti Lourdesin jälkeen: kolmen kilometrin taival peltojen poikki Mooringsista kappelille oli hänen pyhiinvaelluksensa Santiago de Compostelaan. Hän oli varma, että Hanny voisi parantua siellä eikä missään muualla.

Tarinan teemat ovat niin katolisuudessa, uskonnossa, uskossa, taikauskossa kuin perhetarinassa ja kyläyhteisössä. Tuntuu kuin Michael Hurley haluaisi testata lukijaa näillä, sillä kirjailija ei laske lukijaa helpolla. Onhan tämä myös kertomus muistoista, kenen muistama on painavin?

Hylätty ranta on sekoitus goottikauhun tunnelmaa, katolista uskoa sekä kansanperinteen tarinoita. Pääsiäisen traditiossa on suuri merkitys sillä, että Jumala on kuollut ja paha on valloillaan. Kirjan tunnelma on painostava ja hiipivä, mutta silti pelottavuus on enemmän rivien välinen. Pidin teoksesta, vaikka ennakko-odotukseni jäivät toteutumatta. Hylätty ranta on verkkaisesti etenevä teos, jonka kaunis kieli pitää lukijan mukana. Jotkin asiat häiritsivät minua, sillä tunsin pääseväni likelle jotakin ja toisaalta tunsin jääväni etäälle joistakin. Loney oli se, mikä saavutti ja kosketti minua eniten, kun taas henkilöhahmot tuntuivat hyljeksivän lukijaa. Hylätty ranta on lupaava teos, joten jään odottamaan kirjailijan seuraavaa teosta.

Blogeissa toisaalla Kirjakaapin kummitus, Krista,  Annika ja Lumiomena