Laura Lähteenmäki Korkea aika

Laura Lähteenmäki Korkea aika

WSOY 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen lukenut aiemmin kirjailijalta teoksen Ikkunat yöhön sekä tänä keväänä nuortenromaanin Nutcase.

Korkea aika on useammalla aika tasolla liikkuva perhetarina ja sukupolviromaani, joka etenee 1940-luvulta ja tulee 2010-luvulle asti. Tarinan miljöönä on etelähämäläinen kylä.   

Tarinan keskiössä ovat Anna ja Olavi Otson evakkoperhe, naapurin Pihlajan perhe, Saanan perhe sekä elämä itse rajallisuudessaan sekä elämä juhlassa ja arjessa. Otsot saavat Pihlajan tilalta maata sen verran, että he voivat rakentaa oman talon. Pihlajan emännän Heljän mies on vammautunut sodassa ja makaa makuukammarissa toimettomana.

Kirjan teemana on elämän arvoituksellisuus, karjalainen siirtoväki, ihmissuhteet, sukupolvet ja perheet. Tarinassa tarkastellaan elämänkulkua, kuinka elämällä on kiivas tahti, sillä ihminen on vanha ennen kuin edes ehtii tajuta sitä. Toisaalta eletty elämä on muistoissa, jollakin rajan takana ja jollakin kokematta jätettynä kaipauksena.  

Ihmissuhteet ovat vaikeita, sillä Anna haluaisi auttaa, mutta Heljä ei osaa ottaa ystävällisyyttä vastaan.  Pidemmässä juoksussa Annan  apu  jopa ärsyttää. Anna kantaa huolta asioista, jotka eivät ole hänen vallassaan. Margareetta ja Gloria ovat ystävyksiä. Ajan mittaan Kaunismäki  tyhjenee. Annalla on asuntonsa koulutyön takia, sillä hän ehti saada opettajaseminaarin tehdyksi. Olavi jättää sahamestarintyöt ja lähtee vuonna 1970 kenenkään näkemättä hieman pidempään reissuun, Australiaan.

Nyt hän ei vain tiedä, kuinka kauan pitää odottaa. Joku sanoi kaupalla, ettei Olavi tule takaisin, ja naapurikylästä ajoi pari päivää sitten mies, joka nosti Kaunismäen maitolaiturin traktorinsa lavalle.

Annan lapsenlapsi Saana on elämänsä käännekohdassa. Saana tasapainoilee miehensä Jaakon kanssa, ja vanheneva Lauri isä tarvitsee osan huomiosta. Yhtälailla Saana kokee epäonnistuneensa vanhempana. Miten voi odottaa oman lapsensa lähtemistä omaan elämään? Saanalla on ollut vaihtoehtoja, joihin hän ei ole tarttunut. Salaisuuksia ei avata, ajassa hypitään eteenpäin ja paljon jää sanomatta.  Elämä on jälleen kerran varannut kulkijoille yllätyksiä.

Joskus kun Emma oli poissa kotoa, Saana meni tämän huoneeseen ja katseli tyttären tavaroita kuin Emma olisi joku vieras ihminen, joka oli heillä pitkällä vierailulla. Huoneessa oli vaatteita ja koruja ja vihkoja, joita Saana ei ollut aikaisemmin nähnyt. Ne olivat erilaisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse niitä pitänyt. Hän yritti kuvitella tämän ihmisen huoneeseensa tekemään jotakin mutta ei keksinyt mitään, mitä Emma puuhaili suljetun ovensa takana. Joskus hän laski, milloin Emma muuttaisi kotoa, veisi vaatteensa ja korunsa ja vihkonsa jonnekin ja huone tyhjenisi. Välillä hän oikein odotti sitä.

Elämä oli liian lyhyt riitelyyn. Se oli myös liian lyhyt vääränlaisen ihmisen kanssa elämiseen. Saanakin saattoi sairastua niin kuin äiti.

Korkea aika on puhutteleva perheromaani. Pidän erityisesti sen tiiviistä ilmaisusta, sillä tarina mahtuu vajaaseen kolmeensataan sivuun. Lähteenmäen kerronta on kaunista, muuta kaunistelematonta. Annan ja Olavin ajatusmaailma on hyvin erilainen. Anna ei kieltäisi emännältä mitään, ei ikinä eikä mitään. Sen sijaan Olavi on itsellinen, sen vuoksi Annan ei pitäisi olla piika tai hänen itsensä renki. He menettivät kotinsa rajan taa, mutta nyt heillä on kauppakirja ja hallintasopimus.  Heillä ei ole kiitollisuuden velkaa, sillä Pihlaja sai rahaa, kun Otsot ostivat kuuden hehtaarin asuntoviljelystilan.

Tapahtumien miljöötä, hämäläiskylää yritin saada selville, sillä tarinassa on joitakin maamerkkejä, kuten linnavuori, kivikirkko, kolminivelisen kellotapulin läpikulku ja pähkinäpensas. Sinällään miljööllä ei mitään merkitystä, mutta ihan uteliaisuudesta havahduin tuohon seutukulmaan.

Rautakautinen linnavuori kohosi pellon takana heidän oikealla puolellaan, vasemmalla aukeni luminen lakeus, taakse jäi näreikkö. Peltoja halkovalla tiellä oli vielä hetken verran päivä.

Kaksiovinen komuutti ostettiin Lammin huutokaupasta. Olavi ja Kalevi lähtivät sinne sahan miesten kanssa eräänä lauantaina ja palasivat tuiterissa kesäyön piipahtaessa pimeimmillään.

Oppikouluun pyrkiminen oli arka aihe, samoin kuin se, että Lauri halusi siirtyä Lammin keskikoulusta Hämeenlinnan lukioon; Lammilla ei edes lukiota ollut.

Korkea aika on monitahoinen, moniääninen ja elämänmakuinen perhetarina. 

Blogeissa toisaalla: Kirjakaapin kummitus