Christoph Hein Vieras ystävä

Christoph Hein on (1944) on saksalainen kirjailija ja kääntäjä. Vieras, ystävä on ensimmäinen tutustumiseni kirjailijan tuotantoon.

Heinin romaani Vieras, ystävä on yhteiskunnallinen ihmissuhderomaani. Tapahtumien miljöönä on Itä-Berliini 1980-luvulla. Tarinan minä-kertoja on Claudia, joka on nelikymppinen lääkäri, joka asuu sinkkuna tornitalon yksiössä. Miljöön ja aikansa perusteella tarinan voisi sijoittaa niiden kehyksiin ja lähestyä teosta yhteiskuntakritiikin kautta. Teos on kuitenkin irti sidoksistaan, sillä se toimii myös oman yhteiskuntansa ulkopuolella yhtä hyvin niin tässä ajassa kuin menneessä. Se on ajaton ja henkeäsalpaavan hieno kirja.

Vieras, ystävä teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Se on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Minulle tämä kirja toi mieleen voimakkaasti Christa Wolfin kirjan Erään naisen elämän. Tuo kirja on minun parhaimpien kirjojen joukossa, ollut kauan, hyvin kauan, ei nyt sentään suomentuessaan, mutta lukiossa luin tuon kirjan ensimmäisen kerran. Luin kirjan myös blogiini, kun puolisoni osti ehjän kirjan vanhan ja nuhruisen tilalle. Näiden kahden kirjan naiset ovat sivistyneitä, hyvin koulutettuja, mutta tavattoman erilaisia. Kun Christa T. on herkkä ja hauras, niin Claudia on itsenäinen ja vahva. Ajallisesti tarinoilla on parinkymmenen vuoden väli.

Claudia on ollut naimisissa, mutta eronnut. Vanhempiensa luona vieraillessaan hän kuulee ex-miehestään. Äiti elättelee toiveita, että Claudia suostuisi jatkamaan suhdetta Hinnerin kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Claudialla on hyvä työ, mutta hänen ihmissuhteensa ovat olemattomia. Suhde vanhempiin on etäinen. Äiti kärsii tyttären etäisyydenhakuisuudesta, joka tuntuu hänestä pahalle. Lukijana tunsin tuon torjunnan jopa tahallisena kyvyttömyytenä.

Äiti itki taas hiukkasen ja kertoi sitten sanan pari naapureista. Lähtiessään hän kysyi minulta, eikö minustakin ollut hyvä, että olimme kerrankin keskustelleet oikein kunnolla. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, mutta kerroin olevani samaa mieltä.

Hein kuvaa päähenkilön tarkkaan, joten lukija aistii, että Claudia on ulkopuolinen omassa elämässään. Kuitenkin Claudia tutustuu samassa talossa asuvaan Henry-nimiseen arkkitehtiin, joka suunnittelee atomivoimaloita.  Heidän suhteensa jää etäiseksi, vaikka he tapailevat ja viettävät aikaa yhdessä. Henry tekee selväksi, että häneltä ei pidä odottaa mitään enempää. Erään kerran hän paiskaa vasten toisen kasvoja, että hänellä on vaimo. Henry käy joka toinen tai kolmas viikonloppu tapaamassa kemisti vaimoaan ja lapsiaan Dresdenissä. Vaimon miesystävä asuu tämän luona ja kaikki osapuolet hyväksyvät järjestelyn. Henry on ulkopuolinen ja etäinen Claudian tavoin. Henry hakee huolettomuutta, jopa vaaraa autoillessa.  Claudia tuntee viehtymistä valokuvaukseen. Kummankin elämä on eksistentiaalista etsimistä ja haahuilua.

Minua häiritsevät ne luonnottomat asennot, joita ihmisillä kuvissa on. Puut tulevat toimeen omillaan, ne eivät yritä antaa itsestään poikkeuksellisen edullista kuvaa. Minua joka tapauksessa kiinnostavat vain viivat, horisontit, linjat, kaikki ne yksinkertaiset tosiasiat, joita luonnossa on ja joita löytyy myös siitä, minkä luonto on uudelleen ottanut omakseen.

En oikeasti tiedä, mitä tarinasta voi kertoa. Tarina rakentuu erään tilaisuuden ympärille niin alussa kuin lopussa, johon osallistumista Claudia miettii. Osallistumista ei oikein kehtaa jättää väliinkään, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä toisen osapuolen tai edes muiden osallistujien kannalta. Samanaikaisesti järjestetään kaksi tilaisuutta, eikä Claudia edes tiedä, kumpaan seurueeseen hänen kuuluu.  Tämäkin episodi korostaa kuitenkin Claudian osattomuutta ja sivullisuutta.

Claudia painostaa lopussa itseään, että hänellä on kaikki hyvin. Onko hänellä kaikki hyvin vai yrittääkö hän vain manipuloida itseään? Onhan minulla kaikki hyvin?

Ihoni on kunnossa. Minulla on varaa siihen, mikä minusta on hauskaa. Minä olen terve. olen saanut kaiken sen, mikä on ollut saatavissa. Minulta ei tietääkseni puutu mitään. Minua on onnistanut. Minun asiani ovat hyvin.

Kirja oli minulle ennestään tuntematon, mutta luin tämän kirjan Ketjukolaajan lukuhaasteeseen. Toiseksi kerään Otavan Sinistä kirjastoa ja satuin löytämään tämän kirjan. Siinä ohessa löysin yhden helmen parhaimpiini. Jos Hein pitäisi rinnastaa johonkuhun toiseen kirjailijaan, niin ehkä se olisi Heinrich Böll tai Botho Strauss. Kumpikin on minulle merkittävä.

Jos tähdittäisin lukemani kirjat blogiin, niin tämä kirja saisi viisi tähteä. Tämä kirja on niin minunlainen. Teos on ilmaisultaan tiivis ja selkeä. Teoksen tunnelma on elokuvamainen ja ihmissuhteiden kuvaus on intensiivistä. Luettuani mietin, että haluaisin löytää seuraavan helmen, että en todella kaipaisi äskeistä tyhjänpäiväistä lukukokemusta. 

Osallistun tällä kirjalla Tahattoman lukijan Leningrad - Ost-Berlin - lukuhaasteeseen.

Christoph Hein Vieras, ystävä

Der fremde Freund

Suomentaja Markku Mannila

Otava.  Otavan kirjasto 1985. Kotikirjasto.

Myös Tahaton lukija ja Leevi levitoi ovat lukeneet tämän kirjan.