Siri Pettersen Odininlapsi

Siri Pettersen (s. 1971) on kotoisin Pohjois-Norjasta Tromssasta. Kirjoittamisen ohella hän työskentelee graafisena suunnittelijana. Odininlapsi on Korpinkehän-sarjan aloitusosa.

Kiinnostuin ensimmäisten mainosten myötä tästä kirjasta. Erin Hunterin Etsijät on saamassa päätösosan ja halusin löytää uuden sarjan.  Olen pitänyt Etsijöistä valtavasti, koska niiden maailma puhuttelee minua.

 Odininlapsi on jäiseen, karuun pohjoiseen Yminmaahan sijoittuva tarina, joka ammentaa voimansa norjalaisesta mytologiasta.  Fantasialle ominaiset magian elementit puuttuvat, mutta myytit elävät, kasvit parantavat, eikä loitsuja tai monstereita tarvita.

Tarinan päähenkilö on punatukkainen tyttö. Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön, maasokea, outo olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Isä kertoo tutun lapsuuden tarinan uusin sanoin. Hirka oli oppinut, että susi vei hännän, olihan hänellä arpikin, mutta nyt hän kuulee tarinan, että hän syntyi hännättömänä, että isä nukutti hänet yrteillä, kaivoi puukolla reiän alaselkään hännän paikalle ja veti viiltoja hampaiden jäljiksi. Isä kaivoi hänet lumesta Ulvheimin kivikehästä. 

Thorrald nojasi muristen kätensä pöytään.

”Kautta Vainajalan, mikä sinä oikein olet? Sinä et ole kummitus. Etkä sokea. Oletko vain epämuodostunut?” Hän käänsi tytön vatsalleen ja siveli kädellään selkärankaa kohdasta, jossa hännän olisi kuulunut olla. Kautta Näkijän, hän ei ollut niitä, jotka kuuntelivat akkojen höpötyksiä, mutta lapsi puhui omasta puolestaan. Tyttö ei ollut yminväkeä.

Isä antoi epämuodostuneelle elämän, kun ei pystynyt tappamaan. Kukaan toinen ei tyttöä olisi huolinut.  Isä romuttaa viimeisetkin Hirkan totena pitämät muistot. Ei äitiä. Vähitellen Hirka ymmärsi asioita, siksi hän ei osannut syleillä, siksi he olivat matkustaneet ympäriinsä koko hänen elämänsä ajan, siksi isä oli pitänyt hänet muista erillään. Hirka ymmärtää, että tuo yrttejä keräävä kulkukauppiaskaan ei ole edes hänen isänsä.

Hän ei voinut kuljeksia ympäriinsä hännätön tyttö mukanaan. Hän tuijotti oluttilkkaa, joka vielä oli tuopin pohjalla. Sitten hän poimi hyllyltä lippaan, jossa oli unihuppua. Yrtti oli kyllin vahvaa tappamaan tuollaisen pienen käärön. Hänen piti olla varovainen. Thorrald pudotti hyppysellisen jauhetta tuoppiin ja sekoitti, kunnes vaahtoaminen lakkasi.

Rime oli Hirken lapsuudenystävä, kilpakumppani. Hän oli mahtavan sukunsa poika. Rime An-Elderin. Hän oli Neuvoston jäsenten sukua. Oliko hän myös muistutus vaarasta? Elveroassa oli tänä vuonna monta viidettätoista vuottaan käyvää. Moni odotti ja laski päiviä Riittiin. Jokainen oli matkan tekevä kerran elämässään, Hirkakin, vaikka hän olisi tehnyt kaikkensa voidakseen laistaa sen. Rime, Illumen tyttärenpoika valitsee soturin tien eikä itsestään selvää tietä yhdelle kahdestatoista tuolista, jotka hallitsevat maailmaa niin kuin olivat aina hallinneet.

Hän seisoi vinosti Hirkaa vastapäätä mustiin pukeutuneena ja osittain liekkien kätkemänä. Hirka oli luullut hänen matkustaneen jo. Mitä hän täällä teki? Miksi hän viivytteli? Rimen valkoiset hiukset piirtyivät mustaa taivasta vasten.

Odininlapsessa on paljon klassisia fantasian aiheita, kuten valtapeliä, kamppailua järjestyksestä ja kaaoksesta,  uskosta uusien ja vanhojen jumalten välillä. Odininlapsi ei ole vain satujen ja fantasian sikermää, vaan ennakkoluulot, erilaisuus ja valta heijastuvat todellisuuteen. Odininlapsi ei jaarittele tai laahaa, tarina vie lukijaa lujaakin, lukijan on ymmärrettävä, sillä kaikkia asioita ei selitellä. Erilaisuuteen, osattomuuteen viittaa kaunis alun omistus.

Ja sinulle, joka aina luit kirjoja, joista muut eivät olleet kuulleetkaan. Sinulle, kummajaiselle, joka aina istuit luokan perällä. Sinulle, joka kasvoit pimeässä kellarissa, jossa nopanheitto määräsi kohtalot. Sinulle, joka yhä naamioidut. Sinulle, joka et koskaan sopinut joukkoon, sinulle, joka usein tunsit olevasi väärässä ajassa ja paikassa.

Kun Neuvoston väki kuoli, heitä ei poltettu niin kuin tavallinen väki poltettiin. Heidän ruumiinsa annettiin korpeille. Neuvoston jäsenten perheiden suonissa virtasi puhdasta elinvoimaa, jonka piti jatkaa elämää. Joskus Ilumen ruumis olisi korppien syötävänä. Hän tulisi yhdeksi taivaan ja Näkijän kanssa.

Isä puolestaan oli kaikkea muuta kuin pyhä. Isä oli vain isä. Mutta hän oli pelastanut henkiä koko elämänsä ajan. Hän jos joku ansaitsisi lentää ikuisesti korppien kanssa…. Puut kuiskivat varoituksiaan, mutta Hirka oli päätöksensä tehnyt ja tiesi, mihin ryhtyisi.

Odininlapsi on Korpinkehät-trilogian aloitus, polveilevaa kerronnan hurmaa, joten toivon jatkoa pian. Jos tähdittäisin lukemani, niin antaisin tälle trilogian aloitukselle täydet viisi pistettä.  Et varmaan ihmettele viehtymystäni, kun kirjassa ovat parantavat kasvit, pyhät korpit, vainajalat ja muinaisuskon kaltaiset vivahteet. Odotin kovasti tätä kirjaa, eikä se pettänyt odotuksiani.  Vertaisin tätä tasoltaan parhaimpiin Eddingsin kirjoihin. Toivottavasti nuorille aikuisille luokiteltu kirja ei karkota yhtään aikuislukijaa. Tätä kirjaa ei kannata jättää väliin. Jos luet vain yhden fantasian tänä vuonna, niin valitse tämä.

Siri Pettersen Odininlapsi

Alkuteos Odinsbarn (Ravneringene 1/3)
Suomentaja Eeva-Liisa Nyqvist
Jalava 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.  

Odininlapsen seurassa kulkenut myös: Eniten minua kiinnostaa tie.