Sonja Strömsholm - Emilia Lahti - Lauri Järvilehto - Meeri Koutaniemi sisu

Teoksessa Sisu – Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä Emilia Lahti kertoo mitä sisu on, ja miten sen voi valjastaa itsessään käyttöön. Sonja Strömsholm on haastatellut kirjaan mm. Pekka Hyysaloa, Miki Kuusta ja Rauli Virtasta. Heidän tarinoidensa kautta avautuu ymmärrys siitä, miten erilaiset kasvot sisulla voi olla. Meeri Koutaniemen valokuvat paljastavat sisun sisintä olemusta haastateltujen kasvoilta. 

Sisu – Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä 

Kirjan 14 sisutarinaa on koostettu Sonja Strömsholmin tekemien haastattelujen pohjalta.  Sisutarinat ovat ryhmitelty kolmen osion alle: Aktiivinen tapa kohdata haasteet, Rajoja uhmaava päättäväisyys sekä Vastoinkäymisistä kumpuava voima. Kirjan lopussa tekijät Sonja Strömsholm, Emilia Lahti, Lauri Järvilehto ja Meeri Koutaniemi raottavat oman sisutarinansa. Sisu on positiivinen voimavara meissä jokaisessa, ja sen avulla yksilöt ja yhteisöt onnistuvat yli oletettujen resurssiensa. Sisun sanotaan alkavan sieltä, mihin sinnikkyys loppuu. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin pakon edessä, joskus on pystyttävä enempään kuin ikinä uskoisi itsestään. Voimme nähdä sisun myös menneessä, kun mietimme millaisia uhrauksia, askelia tai tekoja tilanteet ovat vaatineet ennen meiltä eläneiltä?  Kollektiivinen sisu heijastuu tähänkin päivään kansallisessa identiteetissä.

Sanotaan, että elämää voi elää vain eteenpäin mutta sen merkityksen voi ymmärtää vain katsomalla taaksepäin. Sisussa on jotain samaa. Vaikean tilanteen keskellä teemme sen, mitä pitää tehdä, emmekä tunnista ja anna arvoa periksi antamattomuudellemme. Tämä on erityisen totta kulttuurissa, jonka sisuksiin on koodattu odotus loputtomasta lannistumattomuudesta ja henkisestä lujuudesta. Sisukkuus ja ihmisten yleismaailmallinen kyky kääntää vastoinkäymiset voimaksi on kuitenkin juhlistamisen ja puhumisen arvoinen asia.

Tämän kirjan sisukkaat kertovat meille oman tarinansa, minkä vuoksi ja miten he ovat käyneet oman kestokykynsä rajoilla. Mukana ovat Sirkka Hagman, Pekka Hyysalo, Kimmo Kedonpää, Esko Kivi, Suvi Kuivila, Miki Kuusi, Silja Kyytinen, Kati Lepistö, Obinna Obieze, Linda-Maria Roine (Mercedes Bentso), Evon Söderlund, Tuija Talvitie, Ville Turkka ja Rauli Virtanen.

Kirjan sisukkaita yhdistää kyky ja päätös suhtautua elämäänsä ja työhönsä intohimoisesti. He kertovat, miten ovat ylittäneet mahdottomiltakin tuntuvia esteitä ja löytäneet yrityksen ja erehdyksen kautta onnistumisen. Moni heistä olisi voinut luovuttaa ja moni on  vastaavassa tilanteessa luovuttanutkin.

Jokainen lukija lukee kirjan tarinat oman elämänkokemuksensa kautta, joten jokaista lukijaa koskettavat eri tarinat sen mukaan, mitä kullakin on kantamuksena elämämme repussa. Itse vaikutuin eniten Rauno Virtasen, Kati Lepistön, Obinna Obiezen ja Evon Söderlundin tarinoista.  Kahden henkilön tarinat tunsin entuudestaan.  Ihailen Kati Lepistön selviytymistä, en ole koskaan tavannut häntä, mutta olen lukenut hänen kirjansa ja luen hänen blogia. Katin hymyilevät kasvot antavat uskoa monelle. Kun ihminen joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen ilman, että olisi voinut myötävaikututtaa itse omaan tilanteeseensa, niin ihminen joutuu arvioimaan oman elämänsä uudelleen – halusi tai ei. 

Kati kiteyttää kaiken seuraavasti: kaikkein tärkeintä on hetkessä eläminen ja joka hetkestä nauttiminen. ilo voi päättyä milloin vain. Niin paljon on omasta asenteesta kiinni. Ja totta kai perhe ja ystävät ovat se kaikkein arvokkain asia elämässä.

Olen kulkenut maailmaa ristiin rastiin, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, mitä Rauli Virtanen on kokenut ja nähnyt maailman kriisipesäkkeissä. Eikä ole edes tarvis. Jonkun on tarvinnut uhrautua, asettaa itsensä vaaraan voidakseen kertoa näkemästään muille. Luin vuoden alussa Cristina De Stefanon  kirjoittaman elämäkerran Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa, jossa oli jotain samaa, hän ei pelännyt, vaan toimi tapahtumien keskipisteessä.

 Virtanen tuo hyvin esiin sisun ytimen. Sisuun liittyy myös kekseliäisyys: mietitään rohkeasti, miten tämä este tässä voidaan raivata tai kiertää. Periksi antamattomuutta tarvitaan usein: ei luovuteta, vaikka olisi vaikeaa ja vaarallistakin. 

Obinna Obieze kertoo, että iloisuus on avain menestykseen ja kasvuun. Jotkut odottavat, että joku toinen tekee heidät onnellisiksi. Se ei pidä lainkaan paikkaansa. Selvitä itsellesi, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, ja hakeudu niiden pariin. Tee itse itsesi iloiseksi.

Evon Söderlund sanoo, että hän ymmärsi, että vain hän voi auttaa itseään. Toki ajattelin myös, mitä pikkusiskolleni tapahtuisi, jos kuolisin. Kuka huolehtisi hänestä? Joten käänsin vihan rakkaudeksi. Siinä tilanteessa löysin toivon.

Kati Lepistö opettaa, että kun asettaa itselleen mahdottomilta tuntuvia päämääriä, saavuttaa hyvin paljon enemmän elämässä kuin edes kuvitteli olevan mahdollista. Elämä antaa juuri sen verran kuin mihin tyytyy. Uskoessasi itseesi elämästäsi tulee yhtä rajaton kuin mielikuvituksesi.

Kirjan inspiroivien tarinoiden avulla lukija löytää sisua omaan tilanteeseen ja hahmottaa sisun entistä monipuolisemmin. Mikä tahansa onkaan lukijan kokemus, niin omaa itseään ei pidä kieltää tai hukata.  Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää toisen tarpeita tai tuhota ihmisen omaa tahtoa. Toki voi yrittää, mutta näitä vastaan on taisteltava. Niin kauan kuin on sisua, niin on myös toivoa. Sisulla on parantava voima, kun parannumme hyvinkin vaikeista kokemuksista voidaksemme jatkaa matkaa. Olen lueskellut Lotta Uusitalo-Malmivaaran toimittamaa kirjaa Positiivisen psykologian voima tämän Sisun rinnalla. Kirjassa on myös Emilia Lahden artikkeli Sisu - Toiminnan tahtotila. Positiivisen psykologian voima on erinomainen lisäteos positiiviseen ajatteluun.

Sonja Strömsholm - Emilia Lahti - Lauri Järvilehto - Meeri Koutaniemi
Sisu Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä

PS-kustannus 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.