Tämä vuosi ei hellinyt
puutarhakirjojen osalta lukijoita. Vuosittain ei tarvita aina samasisältöisiä
ryhmäoppaita. Maahengen ratkaisu on erinomainen, luoda kurkkaus
puutarhahistoriaan. Kysykää Essiltä ensimmäinen
laajempi esitys yli kolmen vuosikymmenen ajan Helsingin kaupungin
puutarhaneuvojana toimineesta Elisabeth Kochista (1891-1982), hänen työnsä
taustoista sekä mittavasta tuotannostaan. Kysykää
Essiltä! on
matka suomalaisen puutarhataiteen ja –kulttuurin historiaan, mutta se palvelee
myös yleisemmin kaupunkikulttuurista tai vaikkapa naiselämäkerroista
kiinnostuneita. Kirjassa on seitsemän lukua, jotka jakautuvat lukuisiin
pienempiin kappaleisiin sekä lähde- ja viiteluettelot.
Elisabeth
Kochin elämä –luvussa on muun muassa kappaleet Perhetausta ja persoona,
Puutarha-ala kasvualustana, Puutarhakoulutuksen sukupuolijako,
Ammattikoulutusta hankkimassa, Pitkä työura puutarhaneuvojana, Ura
kirjoittajana, Yhdistystoimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä sekä Päivätyön
päätyttyä.
Kochin uravalinta avasi tietä myös muille naisille, sillä koulutus- ja
ammattikäytännöt olivat vahvasti sukupuolittuneet. Monet puutarha-arkkitehdit,
kuten Paul Olsson ja Bengt Schalin, olivat saaneet koulutuksensa ulkomailla,
mutta alalle hakeutuvien naisten koulutusväylä pysyi kotimaisena ja käytännöllisenä. Tehtäväkentällä miesten osuudeksi miellettiin
julkisella näyttämöllä sijaitsevien puistojen ja puutarhojen suunnittelu, kun taas
naisten työsarka sijoittui yksityiseen
sfääriin, kotien kasvitarhoihin ja kotitalouteen lähemmäksi arkea.
Seitsemän
siirtolapuutarhaa –luvussa tarkastellaan miten Siirtolapuutarha-aate syntyy ja
–liike leviää sekä Siirtolapuutarhat sosiaalipolitiikkana, Suomen ensimmäiset
siirtolapuutarhat, Siirtolapuutarhasuunnittelun lähtökohtia ja tutustutaan
Kumpulan, Vallilan, Herttuaniemen, ”Jordanin” rannan, Oulunkylän, Marjaniemen
ja Pakilan siirtolapuutarhoihin. Siirtolapuutarhat olivat yksi instrumentti elinolojen kohentamiseen
tähtäävässä reformitoiminnassa.
Ryhmäpuutarhapalsta saattoi tarjota virkistyspaikkaa, vaihtelua,
ravintoa ja paluuta juurille kaupungissakin rakennemuutosta käyvässä
yhteiskunnassa.
Satoja
suunnitelmia pientalopihoille kertoo miten Puutarhakaupunkiaate leviää ja
tutustutaan Jälleenrakennuskauden omakotialueisiin.
Kun uusia omakotitaloalueita ryhdyttiin rakentamaan, myös Elisabeth
Kochin työnkuva laajeni. Omakotiasukkaat tarvitsivat neuvonta – ja suunnitteluapua.
Arjen
kauneutta kerrostalopihoilla –luvussa on Kaupunkivihreän kaipuu ja Toiminta ja
tarkoitus määrittelevät muodon. Rakentamisen tehokkuus lisääntyi kaupungistumisen kiihtyessä, joka tarkoitti
asumistilan pinta-alan lisäämistä
etenkin kasvattamalla asumusten korkeutta. Kerrostalojen kuilumaisiin pihoihin
haluttiin muutosta, etenkin takapihat unohdettiin, kun keskityttiin
julkisivujen edustavuuteen.
Umpikortteleista luovuttiin, toimintoja sijoitettiin näkösälle ja
luotiin vihreyttä eri tavoin puistomaisten pihaympäristöjen avulla.
Kotipiha
Kochin malliin on Säännöllisyyttä ja symmetriaa, Toiminnallisuutta ja
tarkoituksenmukaisuutta sekä Omavaraisuutta ja kestävyyttä. Helsingissä on satoja Elisabeth
Kochin suunnittelemia pien- ja kerrostalopihoja. Hänen ajatuksensa kiteytyvät
seuraavassa lainauksessa:
Olipa
kotipuutarha pieni tai suuri, sen pitää ennen kaikkea olla toimiva ja
tarkoituksenmukainen. Sen tulee olla mahdollisimman satoisa, mutta sen
hoitaminen ei saa käydä kalliiksi tai tulla työlääksi. Jotta nämä edellytykset
toteutuvat jokaisen pensaan ja puun tulee olla oikealla paikalla.
Oppikirjoissaan Koch kuvasi
puutarhan suunnittelua havainnollisesti vaihe vaiheelta. Hän korosti, että on
tiedettävä, mitä puutarhalta halutaan, mitä painotetaan eli halutaanko koristearvoa
vai hyötykasvien antia. Koch myös varoitti herraskartanoiden puutarhojen
kopioimisesta. Puutarhan hän näki kodin jatkeena, yhtenä huoneena ja
kesäkotina.
Kochin
kasvivalinnat kertoo
erilaisista kasvien käyttötavoista: Kasvivalintojen tärkeys,
Puut puutarhan perustana, Pensaat – puutarhan vehreät seinät, Köynnöskasvit
peittävät ja pehmentävät rakenteita, Elämän koreutta kukista, Perennaryhmien
väriloistoa, Kivikko- ja reunusperennat, Yksivuotiset kukat kesäkauden
väripilkkuna, Kukkaryhmien tyylikkäät ruusut sekä Sipulikukkia keväästä
syksyyn.
Koch korosti, että kasvimaailman kauneus on kytköksissä vuoden kiertoon, että
tavoitteena tulisi olla puutarha, jossa on katseenvangitsijoita kaikkina
vuodenaikoina. Hyvin usein keskitymme kesäkukkiin ja perennoihin ja unohdamme,
että puut ovat puutarhan ja pihan perusta. Koch jaksoi ihmetellä sitä, että
metsien maassa ei osata antaa puille niiden ansaitsemaa arvoa. Havupuista on iloa ympäri vuoden ja erilaiset
muodot antavat ryhtiä pihaan. Pensaat puolestaan antavat suojaa, rajaavat ja
jakavat tilaa. Kochin lajivalikoima on hyvä ja edustava tämänkin päivän
puutarhurille.
Elisabeth
Kochin kädenjälki: Mittava suunnittelutuotanto, Kädenjälki näkyvissä, Kochin
mallipihat ja kasvivalinnat ja Kochin ajankohtaisuus. Elisabeth Kochin suunnittelutyö
keskittyi Helsinkiin, mutta hänen kirjansa mallipihat ovat olleet
omakotitalorakentajien tukena myös muualla Suomessa puutarhoja perustettaessa. Jos
nykyisin haluaa jäljitellä 1900-luvun alkupuolelle tyypillistä arkkitehtonista
puutarha, vaikutelman siitä saa syntymään geometrisesti sijoitetuin
pensasrivi-istutuksin, suorin käytävin ja muodoltaan säännöllisin aukioin.
Lehtimajojenkaan ei tarvitse olla osa mennyttä aikaa. Oma hyötytarha antaa myös maittavaa satoa.
Tänäkin päivänä on huomattu, että vihreä lähiympäristö ja kasvit vähentävät
stressiä ja rauhoittavat. Pientäkin puutarhaa voi hoitaa suurella sydämellä,
juuri niin kunnianhimoisesti, intohimoisesti ja luovasti, kuten Elisabeth Koch puutarhaan
ja omaan ammattiinsa suhtautui.
Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat on upea, kauniisti kuvitettu lahjakirja jokaiselle puutarhan ystävälle.Kirjassa välittyy Kochin ammattitaito ja osaaminen, jotka ovat edellytyksiä hyvälle puutarhakirjalle.
Maria
Karisto – Taina Koivunen –Antti Karisto
Kysykää
Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat
Maahenki
2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
En olekaan lukenut puutarhakirjoja aikohin. Voisi kevättalvella harkita. Tämä vuonna ei ole ollut minkäänlaista puutarhanhoitointoa, se pitäs saada ensi vuodeksi taas syttymän. Onneksi oli niin tuhottoman kylmä kesä, että rikkaruohotkaan ei kasvaneet....
VastaaPoistaJa minä yritin chilejä ilman auringon lämpöä. Puutarhakirjojen anti ei ollut erityinen tänä vuonna, joten ilahduin tämän helmen löytämistä, Puutarhan kulttuurihistoriassa olisi paljon ammenettavaa.
PoistaJo pelkkä kirjan kansi on kiehtova! Vaikuttaa myös mielenkiintoiselta naiskuvaukselta. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMinustakin tuo kansi on houkutteleva. Kirja on todella hieno, kauniit kuvat ja lajit ovat yllättäviä, niin paljon samaa ja yllätyksiäkin.
Poistakiinnostava kirja!
VastaaPoistaHyvä.
PoistaLaitoit niin mainion referaatin kirjasta että on ihan pakko hankkia...joukon jatkoksi puutarhakirjojen joukkoon.
VastaaPoistaMinähän olen erityisen innostunut puista ja pensaista. Löysin kerran vanhan suomalaisen julkaisun, jossa oli esittelyjä lajeista. Minusta tuntui, että voi ei. se jollain tavalla palautti maan pinnalle, että miltei kaikkea on yritetty. Kyseessä ei ollut mikään kartanokirja, vaan enemmän tieteellisempi. Se oli vaatimaton julkaisu ilman kuvia.
PoistaTämä Essin kirja on samanlainen, että sitä vain ihailee. Tässä tosin on upeat kuvat! Tämäkin palauttaa lukijan maan pinnalle. Upea kirja ja paljon omaksuttavaa.
Aivan upea kirja, kiitos vinkistä! Täytyypä kirjoittaa joulupukille ...
VastaaPoistaMinä 'harrastan' puutarhakirjojen keräilyä - sekä uusien että vanhojen. Vanhojen joukossa on Elisabeth Kochin kirja 'Oma puutarha' vuodelta 1942. Uusien kirjojen osalta arvostan juuri tällaisia hieman toisenlaisia puutarhakirjoja :)
Niin minäkin. Nuo vanhat kirjat ovat aarteita. Niiden tekijät ovat alan asiantuntijoita. Oma puutarha on minullakin.
Poista