Anna Lihammer Kun pimeys peittää maan j

Anna Lihammer (s. 1973) on Malmössä asuva arkeologi, kirjailija ja historiallisen arkeologian tutkija.  Kirjailija on väitellyt tohtoriksi Lundin yliopistossa vuonna 2007. Hänen tutkimusaiheensa ovat käsitelleet viikinkiaikaa, varhaista keskiaikaa sekä modernin yhteiskunnan arkeologiaa. Aiemmin hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, joista hän on saanut mm. vuoden parhaan historiateoksen palkinnon. 

Kun pimeys peittää maan on historiallinen dekkari. Eletään vuotta 1934, kun natsit ovat nousseet valtaan ja Ruotsissa nuijitaan läpi tiukka sterilisaatiolaki. En tiedä, voiko kirjasta sanoa, että se ei ole väkivaltainen tai verinen. Vähemmän tämä iljettää minua kuin Patricia Cornwellin tuotokset, mutta kyllä tämänkin kanssa saamani sveitsiläinen suklaarasia jää avaamatta. Kirjan miljöönä on Uppsalan yliopiston anatomian instituutti ja sen obduktiosali sekä kellarin syöverit. Sinänsä kahta obduktiota seuranneena tiedän tapahtuman varsin siistiksi. Enemmän siinä rukoilin ylhäältä apua, etten pyörtyisi kaikkien nähden ja ruokailut jätimme kahviin koko päivän ajaksi ystäväni kanssa.

Historiallinen dekkari jakaa kahtaalle minua kiinnostuksessaan.  Jos voin sanoa, että minua kiinnostaa lähihistoriaan sijoittuva dekkari ja annetaan sen kattaa 1900-luvun alku, niin silloin olen myöntyväinen kiinnostukseni osalta. Sen sijaan kiinnostukseni haihtuu, jos edetään useita vuosisatoja taemmas dekkarigenressä.

Kirjan alku on tehokas, sillä ensimmäinen uhri, prosektori Gustaf Eklund,  makaa tutulla alustalla.  Lamaannuttava kurare on tehnyt tehtävänsä eli halvaannuttanut, vaikka uhri näkee ja tuntee, niin hän  on kykenemätön reagoimaan mihinkään.  Eklund löydetään anatomian instituutin ruumiskellarin säilytysammeesta.  Vainajan kallossa havaitaan ohimoiden kohdalle poratut reiät. Hän ei jää edes ainoaksi uhriksi… Mistä altaiden ruumiit ovat peräisin ja miten joku päätyy altaaseen tieteen nimissä ja toinen ikuiseen lepoon kirkkomaalla? Mikä merkitys on ihmisen yhteiskunnallisella asemalla tässä yhteydessä?

Matkalla syvemmälle hänen vielä elävä ruumiinsa osui toisiin ruumiisiin. Ne olivat olleet jo kauan hengettömiä. Hän oli pannut altaisiin uusia ruumiita eilen, eivätkä ne olleet tyhjiä sitäkään ennen.  Jonkun pitkät hiukset hyväilivät hänen kaulaansa ja kasvojaan. Jäykistyneet, kuolleet sormet tavoittelivat hänen omia sormiaan, kylmiä ruumiita painautui hänen ruumistaan vasten. Kuolleet tuntuivat toivottavan hänet tervetulleeksi.

Valtionpoliisin intendentti Tage Berglund määrää Carl Hellin johtamaan murhatutkimuksia saatuaan virka-apu pyynnön Uppsalasta.  Omapäinen komisario Carl Hell valitsee avukseen poliisisisar Maria Gustavssonin. Tämä herättää närää kollegoissa, sillä yleensä poliisisisaret toimivat naisten ja lasten apuna. Murhaajaa jäljittäessään kaksikko joutuu yhteiskunnan ylimpiin piireihin, joissa kumpikaan ei tunne oloaan kotoisaksi. Johtolangat ovat vähäisiä, mutta tekotapa rajaa ehdokkaita, sillä tekijä on suoriutunut pikkutarkasta kallokirurgiasta laitteineen, johon edes kaikkien lääkärien taidot eivät olisi riittäneet. Myös tutkijoiden pönkittämä suojamuuri ja hierarkkisen työyhteisön asenteet jumittavat tutkimuksen etenemistä. Kirjassa on paljon muutakin kuin dekkarin elementit, sillä tarinan historiallinen kehys, ajankuva, rotuhygienia ja käytännöt ovat kiinnostavia.

Kun pimeys peittää maan on hyvä dekkari, koukuttava ja erilainen.  Suosittelen älykkään ja laadukkaan dekkarin lukijalle.

Anna Lihammer Kun pimeys peittää maan
Alkuperäisteos Medan mörkret faller

Suomentaja Ulla Lempinen
Atena 2015. Kustantajalta kiitoksin.

Osallistun tällä  kirjalla Annamin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Tämä kirjan ovat lukeneet mm. Rakkaudesta kirjoihin, Lukuisa ja Kirjasähkökäyrä