Anitta Kaitajärvi Hillankukkanyrkki ja Sarah Lotz Neljäs päivä

Anitta Kaitajärvi (s. 1952) asuu Liedossa Turun lähellä. Hänen esikoisteoksensa Rikotut kuvat ilmestyi vuonna 2014. Hillankukkanyrkki  on kevyesti sidoksissa esikoisteokseen, mutta on luettavissa erillisenä. En ole lukenut aiempaa teosta, mutta se ei lukemistani haitannut. Hillankukkanyrkin jälkeen kiinnostuin tekijän tuotannosta. Erityisesti pidin kirjan pohjoiseen sijoittumisesta, sillä näitä on tarjolla vähemmän.  Odotankin Milla Ollikaisen Pirunkurun lukemista.

Hillankukkanyrkin tarina ajoittuu vuosiin 1981–82, mutta kirjan tapahtumat ammentuvat paljon kauempaa.  Lapin sodan vaikutukset ihmisten arkeen sekä Neuvostoliiton palautusjunasta karanneen inkeriläisen sotilaan asema sodan jälkeisessä Suomessa kulkevat tarinassa mukana.

Tarinan keskiössä on nelikymppinen Vera ja hänen kymmenisen vuotta vanhempi miehensä Juho.  Veran ja hänen sisartensa Raisan ja Selman äiti, isä ja äitipuoli ovat kuolleet.  Veran äiti kuoli jo Veran syntyessä.  Tarina käynnistyy kultasepänliikkeestä, johon Vera ja Raisa ovat menneet arvioimaan isän jäämistöstä löytyneitä äitipuoli Olgan koruja. Isän jäämistö sisältää outoa materiaalia muutenkin, sillä vieraat valokuvat ja asiakirjat valottavat äitipuolen outoa kuolemaa. Tarinan keskiössä on myös esikoisteoksessa vilahtanut inkeriläissotilas Okko Styfi.  Entä kuka oli hänen vaimonsa? Kuka oli Hillankukka ja mikä on Hillankukkanyrkki?

Mies tulee takahuoneesta myymälään. Harmaat hiukset ja parta ulottuvat paidankauluksen alapuolelle, ryppyisistä kasvoista pilkistävät haljunsiniset silmät näyttävät elävimmiltä kuin ukko itse. Hän sanoo nimekseen Okko Styfi ja nostaa kysyvästi tuuheita kulmakarvojaan, kun Raisa selittää haluavansa arvion koruista.

Vera on sisaruksista nuorin. Olga oli Veralle äiti, koska omaa biologista äitiään hän ei koskaan tuntenut. Vanhemmille siskoille Olga oli isän taloon tuoma vieras nainen, äidin reviirille tunkeutunut vieras. Vera ja Juho suuntaavat Lappiin jäljittämään korujen alkuperää sekä Olgan taustoja. Minkä verran muukalaisille puhutaan? Mitä matka selvittää isän sekä biologisen äidin elämästä?  

Ehkä se vain pysäyttää ja antaa tilaisuuden kasvulle kaiken kiireen keskellä. Joku osaa käyttää sen hyväkseen, kun taas toinen jää suruunsa kiinni tai piilottaa sen itseltään. Siinä on kysymys myös valinnasta. Haluatko kunnioittaa edesmenneen elämää jatkamalla omaa elämääsi niin kuin hän haluaisi? Vai pysähdytkö ja kiellät tulevaisuuden kauneuden. Elämä sisältää aina myös sen nurkantakaiset, mustemmat asiat.

Hillankukkanyrkki paljastaa jännityksen elementein ihmiskohtaloita. Pidin Hillankukkanyrkin historiallisista kehyksistä. Lukemistani haittasi paikoin hieman vieras murre, sillä jotkut lauseet eivät auenneet. Silti tuo murre kuuluu tarinaan. Tarinan ihmissuhteet ovat sotkuiset, mutta en tarkoita kirjoituksellisesti, vaan mennyt on joskus uskomattoman oikukasta ja täynnä salaisuuksia, joita jälkeenjääneet yrittävät avata. Näinhän se menee.  Joskus väärät henkilöt joutuvat kantamaan sijaisvastuun, jonka aikalaiset olisivat voineet hoitaa. Elämässä kunkin tulisi kantaa oma vastuunsa. Eli sen mukaisesti tulisi elää, että on valmis kantamaan vastuunsa.

Anitta Kaitajärvi Hillankukkanyrkki

Myllylahti 2015. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan on lukenut mm. Kirjasähkökäyrä

Sarah Lotz Neljäs päivä

Sarah Lotz on eteläafrikkalainen käsikirjoittaja ja kirjailija, jonka edellisestä teoksesta  Kolme on tekeillä TV-sarja. Neljäs päivä toimii itsenäisenä tarinana, eikä edellytä, että Kolme olisi luettu. Luin Lotzin teoksen Kolme viime vuonna. Tekstini löydät täältä.

Edellisessä kirjassaan Kolme Sarah Lotz pudotti neljä lentokonetta, joista jäi henkiin kolme ihmelasta, jotka tekevät ”sen” uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa Miamista lähteneen loistoristeilijä Beautiful Dreamerin koneet sammuvat neljäntenä matkapäivänä yllättäen Meksikonlahdella. Alus jää ajelehtimaan varageneraattorin turvin. Aluksella on 2962 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Alus on kateissa viisi päivää, eikä yhteydet ulkomaailmaan toimi ja matkustajat ihmettelevät, miksi alusta ei etsitä!

Maddie ampaisi jaloilleen aikoen tavoitella puhelinta, mutta sitten valot taas sammuivat ja hän kompastui laivan kallistuessa vasemmalle. Hän yritti saada hengitystään tasaantumaan ja oli siinä melkein onnistunutkin, kun hiljaisuuden läpi kantautui ääni. ”Heipparallaa, tämä poika dallaa”, kaakatti Archie. ”Tästäpä tulee rattoisaa.”

Luksusloma saa vähitellen kammottavia piirteitä. Laivan vessat eivät toimi ja jätevesi alkaa tulvia alemmille kansille ja hajun ja eritteiden vuoksi ne muuttuvat asumiskelvottomiksi. Lisäksi laivalla puhkeaa norovirusepidemia. Paikoin kirja onkin eritteistä luettavaa. Laivan eteläafrikkalaisella, huumeisiin taipuvaisella lääkärillä Jesse Zimrillä on kädet täynnä töitä: kuollut nuori nainen, harhoja näkevä miehistön jäsen, norovirus sekä itsemurhasiskot Helen ja Elise. Trooppinen hirmumyrskyn puhkeamisen myötä syntyy täydellinen paniikki. Mihin kaikki tämä johtaa?

Risteilyisäntä Damienin kuulutukset yrittävät pelastaa tilannetta vähän väliä: ”No päivää, risteilyisäntänne Damien täällä. Uusi vuosi ei ehkä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, joten mitäpä jos piristettäisiin mieliä ylimääräisellä bingopelillä?”

Uudenvuodenristeily on K18, mutta siitä huolimatta laivan käytävillä nähdään vilahduksia pienestä pojasta.” 

”Ei hän nuku”, poika sanoo. ”Hän on kuollut.”

”Joshua, emme me voi tietää sitä varmasti.”

”Kyllä voimme. Mutta älä pelkää”, Joshua sanoo laiskasta hymyillen. ”Tiedä tämä. Ei ole kuolemaa.” Ja hän nauraa.

Tilannetta seurataan useamman ihmisen näkökulmasta. Kertojina ovat  meedio Celine del Rayn apulainen Maddie, laivan lääkärin Zimri, bloggari Xavier, laivan stuertti Althea, turvamies Devi ja Helen. Kirjan loppuratkaisu aukaistaan mm. lehtiuutisten ja kuulustelupöytäkirjojen avulla.  Edellisessä kirjassa nämä liitteet muodostivat jatkuvamman lisän kertomukseen.

Kirjaa mainostetaan hyytävänä kauhuna. Minusta tarinaan olisi mahtunut enemmän kauhua ja paranormaaleja elementtejä.  Matkasin kuitenkin  mieluummin risteilyaluksen matkassa kuin lentokoneissa. Lotz hallitsee kauhugenren ja hän on julkaissut useita kirjoja, vaikka tämä on vasta toinen suomennettu.  Kirjan mustanpuhuva ulkoasu on tyylikäs ja viimeistelee lukukokemuksen.

Sarah Lotz Neljäs päivä

Alkuperäisteos Day four (2015)

Suomennos J. Pekka Mäkelä

Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin