Syksyn kirjoista (ei vain uutuudet)

Kerroin uutuuksista täällä. Listasin 12 kirjaa riippumattoon, mutta osa ei ole ilmestynyt, joten puuttuvat siirtyvät syksyyn. Olen miettinyt syksyn lukuja, sillä en halua lukea vain uutuuksia, harkitsin jopa uutuuksien totaalista hylkäämistä. Eli valitsen syksyn kirjat sen mukaan, mitä a-kappaleita saan.

 Hankin kesäaikana melkoisesti puutelistani kirjoja, useita, useita, useita kymmeniä, jotka houkuttelevat lukemaan. 

Löysin kesän aikana itselleni uuden kotimaisen kirjailijan ja aion tuoda hänen suomennetun tuotannon blogiini. Luin Lars Sundin kirjan Onnellinen pieni saari ja ihastuin tekstiin. Aamu-unisen lintubongarin tunnustuksia on hauska. Minulla pitäisi olla hyvätkin edellytykset tajuta tuo kirja, mutta silti nikottelen. Siis Sundin kirja on mahtava eli minua emmityttää lintubongarius. Tottahan toki olen kulkenut yölaulajia kuuntelemassa, yöpynyt laavussa kenttäkursseilla, kiertänyt lintutorneja, seikkaillut merenlahtien ruovikoissa, hortoillut pöllöjä kuuntelemassa jne. Siitäkin huolimatta kyllä kasvit ovat toista, sillä sitä saa rehun tassuun ilman etä- tai kaukomäärityksiä. Elämänpinnat ne ovat kasveissakin. 

En osaa selittää, kuinka ohitin Sundin kirjan viime vuonna. Asun vain todella huonojen nettiyhteyksien päässä saaristotien varrella, jotenraskaiden katalogien surffaaminen on suurta kärsimystä. Elokuun alussa vaihdoin pöytäkoneeseen, ja pääsin hieman parempiin oloihin. Olen päivittänyt tosi vähän Siniunikkoa, kommentoinut sitäkin vähemmän muiden vastaavia sivuja.

Tässä on viimeksi hankkimani kirjanippu. En tiedä, pystynkö selvittämään nuo kirjat, mutta olen haltioissani näistä kirjoista. Tiedätkö sen pakahtumaisillaan olon tunteen, kun pitelet käsissäsi upeaa kirjaa?

Sartren elämäkerran on kirjoittanut Annie Cohen-Solal. (suom. Jukka Mannerkorpi).  Myös viime vuonna ilmestynyt Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja on lukulistalleni.

Näitä myös bloggailen syksyn aikana. Ihania helmiä, joita olen löytänyt..

Tällä hetkellä luen Gwen Cooperin Homer-kissan uskomatonta elämää. Jokin tuossa kirjassa vetää luokseen. Toisaalta kirja lähentelee kategoriaa, jota kartan. Luin ensimmäisen Katukatti Bobin, mutta en jatkanut. Nuo otukset ovat vain hetken läsnä… Olen toivoton tapaus, mutta minua huolestutti jokin… Jos olet nähnyt Facebook-logoni, niin se ei ole huvin vuoksi. Facebook on osaltani täysin yhdentekevä, sillä se palvelee ainoastaan ja vain yhtä asiaa. Minut tunnistetaan avattareni avulla. 

Aion yrittää Paul Wilkesin Keskuspuiston yksinäisen lukemista. Lukupinossani on myös Erik Wahlströmin Kaunein on se jota rakastaa. Eikö ole ihana kirjan nimi?

Toisaalta olen kirjoittanut usein, että luen kotimaista vähän.  Itse asiassa olen lukenut kotimaista paljonkin eli minun olisi pitänyt kirjoittaa, että tunnen kotimaisen nykykirjallisuuden huonosti. Eniten olen lukenut Eeva Tikkaa, Annika Idströmiä, Marja-Liisa Vartiota, Tytti Parrasta, Orvokki Autiota, Eeva Kilpeä… Tämän takia aion tuoda joitakin näistä blogiini, ehkä yhden Tikan ja yhden Parraksen.