Sivut

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Sumua Darjeelingissa – ja teetä & Stonehengen perintö





Lähdin lukemaan Mikael Bergstrandin kirjaa Sumua Darjeelingissa – ja teetä kylmiltäni eli en ole lukenut hänen aiempaa kirjaa Delhin kauneimmat kädet, joka kertoo eronneesta, keski-ikäisestä ruotsalaismiehestä.

Lukijan on hyvä tietää tarinan pohjaksi, että Mikael Bergstrand (1960) on malmöläinen toimittaja ja kirjailija. Hän on työskennellyt pitkään Sydsvenskan-lehdessä, ja vuosien ajan hänen toimipaikkansa oli New Delhi.  Bergstrand on toiminut matkaoppaana ja järjestää yhä matkoja Intiaan, vaikka palasi Ruotsiin keväällä 2010. Hän on myös jalkapallofani. En yleensä tuo teksteihin kirjailijan taustoja, mutta edellinen liittyy niin kiinteästi kirjaan. Bergstrand ei tarinoi turistin tietämyksellä, vaan hän tietää kirjoittamastaan. Tämän hän välittää omalla ainutlaatuisella tavallaan lukijalle.

 Göran Borg on palannut kotiin, mutta osa hänestä on edelleen Intiassa. Hän ei pysty keskittymään arkeen tai työhön. Hänen sielunsa kaipaa takaisin elämää kuhisevaan Intiaan. Göranin terapeutti Karin Brunell Torstensson yrittää auttaa Göranin saamaan otteen elämästään. Göran puolestaan yrittää toimia Karinin neuvojen mukaisesti.  Hän yrittää löytää rakkautta, rakastaa lähipiiriään, työtään ja jopa innostua liikunnasta.

Niin, minä en ole koskaan käynyt Intiassa. Ja juuri tällä hetkellä sinäkään et ole siellä, vaikka kiidätkin sinne ajatuksissasi vähän väliä. Sinä olet Malmössä, Ruotsissa. Sinun elämäsi on täällä. Sinun työsi, perheesi ja ystäväsi ovat täällä. On paljon mahdollista, että matkustat vielä joskus Intiaan, mutta siellä ei välttämättä ole ihan samanlaista kuin viimeksi. Ja jos haluat elämääsi merkitystä ja sisältöä, olisi viisasta aloittaa tässä ja nyt. Katsele ympärillesi, elämästä löytyy paljon arvokkaita asioita.

Göran panostaa myös sosiaaliseen elämäänsä ja tapaakin mukavan miehen, jonka kanssa hän kokee ystävyyttä. Sven Grip vaikuttaa kanssasielulle, jonka kanssa voi viihtyä vapaa-ajan riennoissa. He käyvät futismatseissa ja suunnittelevat yhteisiä tekemisiä. Göran huolestuu tästäkin suhteesta. Voiko kaksi miestä olla ystäviä keskenään? Millaista on kahden miehen välinen ystävyys? Göran pystyy näkemään melkoisia ongelmia tässäkin. Terapeutin vastaanotolla Göranin oli vaikeaa saada listattua viisi tärkeää päämäärää itselleen. Se sijaan hän listasi hetkessä kymmenen syytä kadota Svenin lähettyviltä. Göran ottaakin äkkilähdön Intiaan.

Göranin intialainen ystävä Yogi on menossa naimisiin ja Göran saapuu pahasti etuajassa Intiaan.  Täällä hän onkin herra Gora, jolla nimellä ystävä häntä kutsuu. Häitä on siirretty parempaan ajankohtaan ns. ”horoskooppisten olosuhteiden vuoksi”. Todellisuudessa syy on kimurantimpi, paljon kimurantimpi. Edessä on myös amman eli Yogin äidin kohtaaminen, jonka  tapaamista Göran ei odota. Ongelmia tuntuu kertyvän yksi toisensa jälkeen lisää. Göran joutuu sotkeutumaan ystävänsä ongelmiin ja bisneksiin. Miehet päätyvät pian sumuiselle Darjeelingin seudun teeplantaasille. Myös Laksmi Krishnamurti liittyy kaksikon seuraan.

Ihminen tekee elämässään valintoja, Yogi. Ja jostain käsittämättömästä syystä minä olen valinnut sinut. Jätin kotiseutuni ja perheeni ja nyt olen täällä. Vain jumalat tietävät, mitä se tuo mukanaan tulevaisuudessa.

Sumua Darjeelingissa – ja teetä on todellinen kesäkirja, josta saa hyvän mielen. Sen hulvaton asenne elämään saa lukijan pysyttelemään vauhdissa mukana. Kirjassa on paljon muutakin eli läsnä ovat Intian hajut ja maut, ihmisvilinä ja värikylläisyys, tavat ja tottumukset sekä teeviljelmät ja ajatelmat.  Keski-ikäisen miehen mielenmaisema on mukaansatempaava. Mikael Bergstrandin Sumua Darjeelingissa – ja teetä on kirja, joka pitää kokea.

Mikael Bergstrandin Sumua Darjeelingissa – ja teetä
Alkuperäisteos Dimma över Darjeelingin (2013)
Suomentaja Sanna Manninen
Bazar 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.



Sam Christer Stonehengen perintö


Maaginen kivikehä on kiinnostanut aina ja kiinnostaa yhä ihmisiä. Sam Christer hyödyntää tätä esihistoriallista kivimonumenttia teoksessaan.

Stonehengen perintö on yhdistelmä dekkaria, fantasiaa ja huimaa trilleriä. Se ammentaa kiinnostavuutensa hieman samoista lähteistä kuin Dan Brownin Da Vinci –koodi ja Michael Mortimerin Neitsytkivi ja Fossiiliivaltiatar.  Christer ei luennoi, saarnaa tai tylsistytä populaaritieteen pätkillä.  Kirjassa on paljon tapahtumia ja käänteitä, mutta jännitys ei synny väkivallasta. Henkilöitä saisi olla vähemmän.

Rikas ja vaikutusvaltainen professori Nathaniel Chase ampuu itsensä kartanossaan. Nathaniel ei ole ollut tekemisissä poikansa kanssa vuosiin. Nathaniel jättää omaisuutensa sekä kryptisen viestin pojalleen Gideonille. Gideonin äiti on kuollut jo paljon aikaisemmin. Gideon on arkeologi. Gideon löytää isänsä päiväkirjat ja kiinnostuu isän menneisyydestä ja pääsee salaisen kultin jäljille. Isä tuntuukin nyt kuoltuaan hyvälle ja kiinnostavalle ja isän jäähyväiskirje liikuttaa mielen. Gideon päätyy kartanoon saatuaan tiedon isän kuolemasta, mutta saa huomata, että ei olekaan kartanossa yksin.

Hän avaa kirjoituspöydän alimman laatikon ja pysähtyy hetkeksi, kun laatikon sisältö tulee näkyviin. Sitten hän tarttuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen revolveriin, nostaa sen epäröimättä ohimolleen ja painaa liipaisimesta.

Wiltshiren poliisin rikoskomisario Megan Baker tutkii Nathaniel Chasen itsemurhaa, kadonneen miehen kohtaloa sekä opiskelijatytön katoamista. Normaalin tapaan Meganin yksityiselämässä on ongelmia, sillä hänellä on sairas lapsi kotona, josta hän on yksin vastuussa, koska potki aviomiehensä pellolle. Caitlyn Lock on Lontoossa opiskeleva Yhdysvaltain kansalainen, tositelevisiosarjan tähti sekä Thom Lockin tytär eli Yhdysvaltain varapresidentin tytär. Mikä on Jake Timberlandin, lordi ja lady Timberlandin pojan osa?  Kaikki ei ole siltä, miltä näyttää ja totuudet voivat olla mullistavia. Mikä on Stonehengen salainen kultti uhrimenoineen? Keitä ovat huppupäiset pimeänkulkijat?

Iltausva on ympäröinyt kivipaadet ja taikonut ne saariksi keskellä pilvimerta. Vieressä kulkevilla valtateillä liikkujille Stonehenge on mukava lisä maisemaan, mutta seuraajille se on paljon enemmän.

Sam Christerin teos on koukuttava tarina, jossa on symboliikkaa, jännitystä sekä paljon uskomuksia yhdestä maailmanhistorian salaperäisimmästä kivimonumentista.  Tuolla monumentilla on yhä merkitystä, sillä se kerää yhä ihmisiä luokseen. Eräs ystäväni matkaa elokuussa paikanpäälle ja jopa kehän sisäpuolelle.  Christerin teos on hyvin tehty ja luin mielelläni tämän kirjan.  Stonehengen perintö toimisi varmasti myös elokuvana. Ehkä velvollisuuteni oli lukea tämä bannerini takia.

Sam Christer Stonehengen perintö
Alkuperäisteos The Stonehenge Legacy (2010)
Suomentaja Seppo Raudaskoski
Bazar 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.


Stonehengen perinnön on ukeneet mm.
Ja kaikkea muuta







10 kommenttia:

  1. Hih, minustakin tämä oli varsin laadukas genrensä edustaja ja Stonehengehän on aiheena aina yhtä mahtava.
    Latasin muuten juuri Elisa Kirjan alesta tuon Neitsytkivi - kirjan luettavaksi. Kesälomalukemista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta minä nappasinkin idean lukea tämän.

      Hmm toivottavasti huomaan, kun saat Neitsytkiven nettiin. Haluan lukea sinun tekstisi.

      Poista
  2. Näitä kivipaasia tai muita vastaavia koskevia kirjoja en ole lukenut. Sen sijaan olen vieraillut Stonehedgessä 70-luvun alkupuolella ja vastaavanlaisissa, mutta pienemmissä kohteissa muutamia vuosia sitten.

    Mielikuvitusta kiehtovat nämä rakennelmat. Mutta mikä on totuus? Selitykset ovat kuitenkin vain spekulaatiota ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selityksiä ei varmasti ole edes, ainakaan kaikkia tyydyttävää. Sam Christer ei yritä edes selittää. Hän on punonut vain tarinan tähän ympäristöön. Kyllähän näille yhä kuljetaan energioiden ym. toivossa.

      Poista
  3. Minä tykkäsin tästä kovasti, on yksi lempi genreistäni tällainen seikkailun, historian, salaliittoja ja muiden yhdistelmä. En osaa nimetä genreä yhdellä sanalla. Metsästän juuri Juan Gomez Moren kirjoja, olen kuunnellut kaksi ja olin ihan myyty. Mortimeriä en ole lukenut, ilmeisesti kannattaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään. Joskus kutsutaan historialliseksi fantasiaksi, se kuitenkin avaa jotenkin tarinaa. En ole historiallisten romaanien lukija, mutta jos siihen liitetään fantasia, niin minäkin sytyn.

      Juan Gomez More ei sano mitään, mutta kiinnostuin.

      Mortimerin kirjat kannattaa lukea. Pidän tuosta sarjasta.

      Poista
  4. Siinä pitäisi lukea Juan Gómez Jurado, mutta onnistun aina sössimään nämä tekstit, kun yritän kommentoida puhelimella. (Aion vielä oppia!) Ei taida olla Suomessa kovin tunnettu kirjailija, mutta nyt sinulla on oikea nimi ja voit etsiä kirjoja. Suomennettuja kirjoja on ainakin Kuolinkellot ja Taivaspaikka.
    Minusta fantasia antaa vähän väärän kuvan, enemmän örkkejä, haltioita ja muita olentoja. Mutta en kyllä keksi muutakaan. Danielle Hermansin Tulppaanimurhat on myös aika hyvä historiallinen seikkailu. Siinä seikkaillaan nykyajassa ja historiassa ja enimmäkseen Hollannissa, mikä oli mukavaa vaihtelua, kun olin lukenut ennen sitä monta vastaavaa Espanjaan ja Italiaan sijoittuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, varon puhelinpäivityksiä, olen huonojen yhteyksien varassa, ja autossa näpsyttely....

      Kammon eniten näitä kotimaisia historiallisia ja tositapahtumiin perustuvia, en vain jaksa niitä. Siis kun niihin sisältyy vielä rakkautta.

      Poista
    2. Mulle ei eilen riittänyt nettiä, kun kotona 2-3 lasta ja mies pelasivat cs:ää ja skypettivät toisilleen(!) ja muille pelaajille, joten vaihdoin mobiiliyhteyteen. Monet sivut vaan ei toimi niin hyvin puhelimella, näyttö on pieni ja arvaileva "oikein"-kirjoitus arvailee mitä sattuu. :D

      Minä tykkäsin ennen kotimaisista historiallisista, mutta nykyään ovat yleensä vain pettymys tai jopa ärsytys: "miksi minä taas tätä kuuntelen". Nyt tosin testaan taas Enni Mustosta, entistä suosikkiani. Mutta seikkailu vetää enemmän puoleensa kuin romantiikka :) Ehkä voisin määritellä, että tykkään monesti nykypäivään sijoittuvista, mutta historiaa kaivelevista kirjoista. Historiaa, joka on toden ja fantasian/fiktion sekoitusta.

      Poista
    3. Minäkin mietin määritelmääni, en saanut siihen otetta. Käytetään sitten selkokieltä. Kyllä minä pidän historiallisista romaaneista ilman fantasiaakin, sillä Sarah Waters on todella mieluista. Siis täysin väärin tuo määritelmäni. Sanotaan, että kammon kotimaista kartanoromantiikkaa. Tämä tuntuu jo paremmalle.
      Enni Mustonen on minulla kokeilussa ja taidan viihtyä hänen seurassaan.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!