Frederik Welin on entinen kirurgi, joka on vetäytynyt ulkosaariston yksinäisyyteen. Kirjan alku on uskomattoman hyvä, olisin voinut lukea koko kirjan Welinin muisteluita menneestä ja hienovaraisia kohtaamisia postintuoja Janssonin kanssa. Tuo on vain tarinan alku. Jotkut tarinan episodit ovat hieman painolastina, jotka olisi voinut jättää jopa pois. Yhteiskunnallinen tematiikka tuntuu liialliselle tässä yhteydessä. Yksinäisen koiran kohtaaminen vaikuttaa irralliselle, mutta sen Mankell saa kytkettyä tarinaan hyvin. Kirjan takakansi spoilaa liikaa, joten en suosittele sen lukemista. Aion itse kertoa paljon niukemmin.Menin ulos ja avasin takaoven. Koira hyppäsi heti autoon ja käpertyi kerälle. Yksinäinen koira, ajattelin. Kuin hyvin yksinäinen ihminen.
Welin on kuudenkymmenenkuuden vuoden ikäinen ja hänellä on eletty menneisyys. Hän on erakko, joka asuu itärannikon saarellaan eristyksissä kissan ja koiran kanssa. Pohjoinen, skandinaavinen luonto on läsnä. Welin oli nuori antaessaan eräälle naiselle lupauksen. Elämä vei parin eri teille. Itse asiassa Welin lähti kertomatta lähdöstään, katosi sanaakaan sanomatta stipendinsä turvin Yhdysvaltoihin. Elämä meni menojaan paluunkin jälkeen. Welin ehti vuosikymmenien aikana kahteen avioliittoonkin.
Vaikka olin nähnyt hänet viimeksi lähes neljäkymmentä vuotta sitten, tiesin että se oli hän, Harriet Hörnfeldt, jota olin kerran rakastanut enemmän kuin ketään muuta naista.
Eräänä päivänä talvisessa maisemassa, hän hahmottaa talonsa edessä rollaattoriin nojaavan vanhan naisen. Näky ei suostu olemaan kangastus. Tälle naiselle hän oli luvannut jotain kauan sitten. Ja nyt tämä nainen oli saapunut lunastamaan lupausta neljänkymmenen vuoden jälkeen. Harriet Hörnfeldt on kuolemassa syöpään ja pyytää, että Frederik täyttäisi kauan sitten antamansa lupauksen ja veisi hänet eräälle tietylle pohjoiselle metsälammelle.
Olen joutunut käyttämään paljon voimia sinun unohtamiseesi. Se ei koskaan onnistunut. Nyt kun vihdoin seison täällä sinun lampesi jääkannella, kadun että etsin sinut käsiini. Mitä minä oikein kuvittelin? En enää tiedä. Kuolen pian. Miksi käytän aikani vanhojen haavojen auki repimiseen? Miksi olen täällä?
Frederikillä on menneisyydessä haavoja, hän jätti kirurgin ura, koska hän sortui työssään virheeseen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen hänen on kohdattava henkilö, jonka hän vaurioitti. Harriet esittelee myös tyttärensä ennen loppua. Tarinaan liittyy myös kummallinen tarina ”veneen poltosta”. En osaa hämmentyä sitä oikeastaan mitenkään, vaikka sitä on kritisoitu. Jos miettii edes hetken mahtitalojen hautakappeleita, niin…
Italialaiset kengät on hieno romaani rakkaudesta, anteeksiannosta, yksinäisyydestä, ystävyydestä, odotuksesta ja sovituksesta. Ystävyydellä en tarkoita ihmissuhteiden merkitystä, sillä se rajaisi liikaa tuollaisissa olosuhteissa. Tämä kirja ei anna paikkaa tauolle.
Henning Mankell Italialaiset kengät
Alkuperäisteos Italienska skor (2006)
Suomentaja Laura Jänisniemi
Otava 2007. Kotikirjasto.
Blogeissa toisaalla
Satun luetut
Kirjavinkit
Laitan tähän vielä Jokken kirjanurkan linkin, jossa on erittäin hyvä katsaus Mankelliin.
Luin tämän suhteellisen tuoreeltaan, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Mukavaa, kun bloggasit tästä.
VastaaPoistaTätä on blogattu yllättävän vähän. Tässä oli valtavasti ajatuksia. Vaikutuin jo alusta. Kahden miehen kohtaamiset, heidän dialogi. Pystyin jopa mieltämään nuo olosuhteet. Olen asunut / elänyt pari kesää vastaavissa olosuhteissa ulkosaaristossa ja kolunnut luotoja ja elänyt säiden armoilla, kokenut myrskyt, repinyt yöllä laituria ja vältellyt verkkoja ;)
PoistaMinusta Mankellia on blogattu aika vähän esim. tätä edeltävä Kennedyn aivot oli eri tavalla pysäyttävä.
PoistaEn ole asunut ulkosaaristossa, mutta ollut joitain päiviä tai viikon. Mankell osaa kuvata erilaisia miljöitä.
Minulla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä hänen muusta tuotannosta dekkarien ohella. Eli aion tutkia sitä vähitellen. Dekkareita tuntuu liikkuvan jonkin verran.
Poista