Kirjasähkökäyrän Mai antoi minulle haasteen kolmesta kirjasta, jotka haluaisin lukea uudelleen. Kysymys on hankala, sillä blogiaikani on varsin lyhyt. Itse asiassa tuokin ilmaisu on hankala, koska sekään ei kerro ongelman syvintä olemusta. Jaankin haasteen kahteen osaan. Listaan kolme kirjaa, joita olen lukenut ylipäänsä uudelleen ja sitten kerron kolme blogiajan kirjaa, jotka todennäköisesti luen uudelleen. Valitsen kirjat jälkimmäiseen siten, että olen lukenut ne ensimmäisen kerran blogiaikanani. Olen lukenut eri-ikäisenä mm. Carols Fuentesin Inezin ja Simone de Beauvoirin Murtuneen naisen, joten en huomioi niitä, vaikka olen blogannut ne. Jos ensimmäistä listaustani tulkitsee oikein, niin siinä näkyy selvästi, että ne painottuvat aikaan, jolloin luin enemmän. Noissa kirjoissa näkyy elämän jäljet ja kontissa kulun arvet. Vuosien tauon aikana luin niukasti romskuja. Periaatteessa luen harvoin kirjoja uudelleen, enemmän katselen tekemiäni merkintöjä ym.
Kolme kirjaa, jotka olen lukenut useammin kuin kerran.
1. Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan
2. Anne Redmond Musiikki ja hiljaisuus
3. Annika Idström Isäni rakkaani
Blogiaikani kolme kirjaa, jotka tulen lukemaan uudelleen
4. Hermann Hesse Kulkija
5. Katja Kaukonen Kohina
6. Claudie Gallay Tyrskyt
Haastan nämä kolme kirjabloggaajaa kertomaan omat kolme kirjaansa, joista ovat tehneet postauksen ja jotka haluavat lukea uudestaan sekä haastamaan kolme muut bloggaajaa.
Heidi
Omppu
Mari A
Minulle ei ole tuttu yksikään listaamasi kirja, paitsi mainitsemasi Murtunut nainen, joka on upea. Ei ole minullakaan yleensä tapana lukea kirjoja uudelleen, mutta de Beauvoirilla on tuotannossa niin monta helmeä, että niitä voisin hyvin kuvitella ottavani uudelleen lukuun minäkin. Toisaalta Mandariinit (molemmat osat) oli aikanaan niin järisyttävä elämys, että vähän pelottaakin ajatus uudelleenluvusta - entä jos taika ei kestäkään?
VastaaPoistaLuulen, että Redmonin kirja on ainoa häneltä suomennettu. Wolitzerin kirja kannattaa lukea. Simone de Beauvoirilta ostin äskettäin Toisen sukupuolen uuden käännöksen toisen osan ja toinen pitäisi löytää.
PoistaToisaalta uudelleen lukiessa voi pettyä, mutta toisaalta voi kokea hassun tunteen. Ainakin minä luin kauhuissani Murtunutta naista ja Arosutta ja kovistelin itseäni. Blogi on lukupäiväkirjani ja yleensä kerron mielipiteeni kirjasta. Olisi ollut hauska verrata omia ajatuksia nykyisiin. Harvoin luen kirjaa uudelleen, enemmän vertaan, tarkistelen jne.
Minäkin lukisin uudelleen Tyrskyt. Suunnittelin sitä jo tälle kesälle, mutta en taida ehtiä, kun on niin paljon muutakin. Mutta myrskyisään syksyyn se voisi sopia, täytyypä tehdä sille tilaa, kun ei kai tässä niin hoppu voi olla :)
VastaaPoistaTyrskyt pimeässä ja myrskyisessä syysillassa. Täydellistä.
PoistaMinäkään en tunne yhtään tuolta sinun toiseenkertaan-listaltasi. Mietin jo aikaisemmin, mitkä kolme itse valitsisin. Olen varmasti maininnut monta kertaa, että harvoin luen uudelleen, mutta on joitakin, jotka olen lukenut kerta toisensa jälkeen, varmaan useimmiten lastenkirjoja tai Aku Ankkoja, myös Linnunradan käsikirjan liftareille olen lukenut monesti, eri kielillä ja sen radiokuunnelmankin osaan kait jo ulkoa. Joskus ennen luin sairaana uudelleen omasta hyllystäni nuortenkirjoja, koska en päässyt minnekään hankkimaan uutta luettavaa. Toisinaan se on tosiaan aika jännä kokemus. Esimerkiksi nyt nuo mun rakkaat Aku Ankkani; luin vasta jotain lapsuudessani ilmestynyttä, muistin aivan kirkkaasti sen vuosien takaa, mutta huomasin myös ymmärtäväni vitsejä, joita en lapsena/nuorena ollut tajunnut.
VastaaPoistaKirjasammon sivuilla Musiikkia ja hiljaisuutta kuvataan näin: Hieno englantilaisromaani, syvällinen ja suorastaan haltioituneen intensiivisesti kirjoitettu kuvaus ihmisenä olemisen peruskysymyksistä, hyvästä ja pahasta, uskosta ja rakkaudesta.
PoistaJa tuo Wolitzer on tummien sävyjen goottihenkinen kirja.
A.I oli parasta kotimaista aikanaan.
Nuo omat ajatukset ja tunteet ovat hauskoja.
Mainitsemistasi kirjoista ovat tuttuja vain Kohina ja Tyrskyt, ja molemmat lukisin kyllä uudelleen. Jälkimmäisen tosin siksi, että en kovin paljon siitä muista - muistan toki pitäneeni kirjasta.
VastaaPoistaTyrskyissä on upea tunnelma. Mankellin Italialaisissa kengissä on jotain samaa. Ja myös Kaukosen Kohinassa. Ihan tahaton yhteys tuo Gallay ja Kaukonen
PoistaIdströmin ja Kaukosen kirjat olivat tuttuja, muut tuntemattomia. Kiitos kun osallistuit haasteeseen, jonka Rita Kieltenopen kotiblogista laittoi alulle :) Kiitos myös lukuvinkeistä :)
VastaaPoistaRitan haaste on jännä. Oli kiva ajatella luettuja kirjojaan. Kiitos Mai minulle jatkamisesta.
Poista