Eva Maria Chapman Viktoria Mullova Rakkaus ja musiikki ja Kesän kirjaostoksilla

Lukiessani Chapmanin kirjaa Viktoria Mullovasta (1959 Moskova) minulla oli hieman vaivaantunut olo. Alussa huolestuin, että aikooko Chapman ujuttaa tekstiin omiakin näkemyksiään, sillä naisten ukrainalaiset juuret yhdistävät heitä. Kirjan luettuani olin eniten pettynyt Chapmanin tapaan käsitellä kohdettaan. Viktoriasta muodostuu hyvin kiiltokuvamainen ihminen, liian kliseinen.  Kuitenkin hänen uransa ja lahjakkuutensa on ehjempi kuin hänen elämänsä.

Viktoria Mullovasta kertova kirja vaatii hänen taustansa esittelyn ja hänen lapsuuden käsittelyn. Lukijan on päästävä neuvostoaikaan sisälle. Tätä taustaa ajatellen myöhemmät asiat kummastuttavat lukijaa. Viktoria tiesi ja tunsi neuvostoajan yhteiskunnan, kuinka ihmisen oli turvallisempaa vaieta kuin puhua, kuinka vaikeaa oli loikata, minkälaisin seurauksin ihmiset erehtyivät jne. Kuinka ihminen, joka varttuu tällaisessa yhteiskunnassa, voikin olla yhtä tietämätön loikkauksensa hinnasta? Mullovan kysymykset isälleen heidän selviämisestään ihmetyttävät. Hän tuotti kärsimyksiä lähimmilleen, isältä vietiin työ, hänet siirrettiin talonmieheksi pioneerileirille vastuullisesta lentotekniikan insinöörin tehtävästä. KGB kieltäytyi uskomasta vanhempien tietämättömyyttä. Äiti ja sisarukset pääsivät länteen. Juri ja Raisa erotettiin kommunistisesta puolueesta. Tšaikovski-kilpailun viulusarjan voitti vuonna 1982 vain Sergei Stadler eli voittajia oli enää yksi.

Nuoruudessaan Viktoria Mullova oli neuvostojärjestelmän kirkas lupaus. Hän voitti vuonna 1980 Sibelius-viulukilpailun sekä kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun vuonna 1982.  Hän hätkähdytti maailmaa loikkaamalla KGB:n silmien alta Suomesta Ruotsiin ja sieltä suurlähetystön kautta Yhdysvaltoihin. Hän jätti Stradivariuksensa kuusamolaisen hotellin sängylle ja lähti pakomatkalle, mukanaan vain jousi ja soittajanlahjansa. Alkuperäisen tarinan mukaan Mullova pakeni säestäjänsä Vakhtang Jordanian (1942 Tbilisi) kanssa taksilla Haaparantaan Ruotsiin.  Mullovan pako repi huimia otsikoita lehdistössä.

Tuskin kukaan uskoi taksireissuun Kuusamosta Haaparantaan. Lento Tukholmaan lienee ollut myös avustettu.  Yksikään taksikuski ei tunnustanut mitään. Kukaan ei ole niin kateellinen keikoista kuin toinen taksikuski. Kyydin saatuaan kuski ymmärtää matkan pituuden, joten kuski selvittäisi varmasti maksun etukäteen. Vaikeneva / huonosti englantia taitava pariskunta herättäisi kenen tahansa huomion niin raja-asemilla, kulkuvälineissä ja majoituspaikoissa.  Muistan nuo otsikot itsekin hyvin. Isäni kertoi nähneensä Mullovan Helsingissä eli siellä vierailu sujui suunnitelmien mukaisesti viuluun liittyvien asioiden osalta. Mullovan näkeminen oli tehnyt suuren vaikutuksen isääni, joten ostin lehdet isälleni. Sovittujen tapaamisten sujuminen vaati varmasti kummaltakin loikkaajalta hermojen täydellisen hallinnan. Vasta vuosia myöhemmin pako sai uskottavan selityksen. Luulen, että kuka tahansa olisi toiminut samoin. Tapauksessa on paljon absurdia. Näkemykseni on hyvin stadilaislähtöinen, mutta silti tohdin kummastella Kuusamon seurakuntasalia Viktorian esiintymispaikkana. 

Mullovan tarina kertoo uudesta kotimaasta, musiikista,  parisuhteista, rakkaudesta, äidin roolista sekä Viktorian juurista. Mullovan parisuhteet ovat olleet kirjavia.  Suhde säestäjä Vakhtang Jordanian kanssa ei kestänyt, tämä jäi Yhdysvaltoihin, mutta Mullova päätyi Lontooseen. Viktoria rakastui italialaiseen kapellimestariin, Claudio Abbadoon (1933 Milano). Claudio oli kaksi vuotta vanhempi kuin Viktorian oma isä, Juri, joten kyseessä oli jälleen suhde vanhempaan mieheen. Suhteesta seurasi lapsi, vaikka Abbando ei ollut lapsista aiemminkaan piitannut, joten tämäkin suhde päättyi Mishan syntymiseen. Seuraavakin suhde tuotti lapsen eli Katian  omaikäisen miehen kanssa.  Vasta avioliitto Mathew Barleyn kanssa on kestänyt. Tämäkin suhde on sinetöity lapsella eli Nadialla.

Abbado oli nyt omistautunut täydellisesti musiikille ja merkittävälle asemalleen musiikkimaailman huipulla, eikä hänen elämässään ollut sijaa lapselle. Tilanne kärjistyi vuonna 1990, kun Viktoria tuli raskaaksi. Heidän suhteensa kuolinkellot alkoivat soida – olihan raskaus viimeisin asia jota Claudio olisi toivonut.

“Pohdimme sitä vakavasti, koska meistä on niin ihanaa, kun kotona on lapsia”, Matthew vastaa. “Mutta totesimme realistisesti ettei siitä tulisi mitään. Nykyisellään pystymme ottamaan kiertueelle mukaan yhden tai kaksi lasta, välillä jopa kaikki kolme. Neljän kanssa se ei onnistu.” “Sitä paitsi meistä tuntui, että jos lapsia olisi neljä, emme pystyisi suomaan jokaisele hänen ansaitsemansa huomiota”, Viktoria lisää.

Minulla on myös päähänpinttymänä harmonia ja tasaluku. Kolme lasta kolmen isän kanssa oli asetelma, jossa oli tiettyä symmetriaa.

Vasta länteen päästyä Viktoria Mullova kiinnostui juuristaan. Äidin kanssa käydyt Scype-puhelut raottivat mennyttä. Äiti oli haluton puhumaan vaatimattomasta taustastaan, joten hän ei liene täysin luotettava kertoja.  Hänen äitinsä vanhemmat olivat maanviljelijöitä pienessä ukrainalaiskylässä. Viktorian isä varttui Irkutskissa aristokraattisten herrasmiesten keskellä, kun monet ystävät polveutuivat dekabristeista, joihin oli iskostunut länsimaalaisia ajatuksia Napoleonin sodassa. Jurin isä oli venäläinen ja äiti ukrainalainen. Jurin kumpikin vanhemmista pääsi yliopistoon.

Viktoria kertoo vielä: ”Kun herään aamuisin linnunlauluun, minun on vaikea uskoa, että asun keskellä Lontoota. Talomme on pienellä sivukadulla, eikä tänne kantaudu liikenteen ääniä juuri koskaan. Kotona on niin ihanaa, etten haluaisi koskaan lähteä minnekään.”

Mullovan tarina on mielenkiintoinen, mutta hieman tylsä. Etenkin alku on miltei liian perinpohjainen. Hieman rosoisempi tarina olisi antanut lukijalle enemmän. Mullova saa samanlaista kritiikkiä esiintymisestään.  Mullovan oma henkilökuva piirtyy heikosti.  Viktorian perheestä isän kuva on todellisin. Lapset ja niiden isät jäävät hyvin irrallisiksi Mishaa lukuun ottamatta.  Mullovan lapsuus ja nuoruus sekä kurinalaisen ja itsekeskeisen viulistin ura hahmottuu parhaiten. Mullova tuntuu olevan sinut taustansa kanssa, jota todistaa mm. hänen Maalaistyttö-projektinsa.

Eva Maria Chapman Viktoria Mullova Rakkaus ja musiikki 
From Russia to Love: The Life and Music of Viktoria Mullova 
Suomentaja  Ruth Jakobson

Heinäkuun kirjaostoksia

En voinut vastustaa kesän tarjouksia. Onko kenelläkään muulla puutelistaa? Oma puutelistani on 4 sivua  (molemmin puolin) eli etsin puuttuvia aktiivisesti. Tosin lisäilen siihen uusia koko ajan.  Olen boldannut siihen akuutimmat. En selviäisi ilman listaa, kun kiertelen antikvariaateissa, messuilla ja aleissa. Jotkut nimekkeet pysyvät listalla eli ovat mahdottomia. Ostan vain järkevillä hinnoilla ja erityisesti järkevin postikuluin. Ajattelin kertoa postauksellani, että näitä on tulossa blogiini syksyn aikana. Osa onkin jo blogissa. 

Romskuni ovat aakkosjärjestyksessä ja listattuna. Kasvikirjat, monisteet, eripainokset ja kopiot majailevat sikin sokin ja etsin aina jotain. Hyvän muistini takia muistan liiankin hyvin jonkun puuttuvan prujun, jota saan etsiä.

Suomalainen ym.

Ostan yleensä yhden uutuuden / kk.

Heinäkuun uutuus: Johanna Holmström Sulje silmäs pienoinen

Löytökorista:

E.L. Doctorow – Homer ja Langley

Grace McCleen – Ihana maa
Etty Hillesum – Päiväkirja 1941-1943
Blake Crouch – Wayward Pines - Ei pakotietä

Adlibriksen kesäalessa

Käytän paljon Adlibriksen verkkokauppaa sen hitaudesta huolimatta. Kirjan tulo kestää viikon, mutta saan ilman postikuluja. Suosin kovakantisia kirjoja.

Adlibris  Pokkarit

Sue Grafton – T niin kuin tappaja
Stefan Moster, Helen Moster  – Nelikätisen soiton mahdottomuus
Enni Mustonen – Paimentyttö
Arne Nevanlinna –  Marie
Linn Ullman – Aarteemme kallis
Kirke Muhonen  –Mindfulness-värityskirja  Tämä saa aikanaan selityksensä.

Adlibris kovakantiset

Muriel Barbery – Kulinaristin kuolema
Nicole Barreau – Rakkausromaanin resepti
Gaute Heivoll – Etten palaisi tuhkaksi
Pasi Ilmari Jääskeläinen – Sielut kulkevat sateessa
Anne Leinonen – Viivamaalari
Richard C. Morais – Herkullinen elämä
M.L. Stedman – Valo valtameren yllä
Mia Vänskä – Musta kuu
Mia Vänskä – Saattaja

Elämäkerrat

Päätin osallistua Elämäkertahaasteeseen ja totesin omavaraisuuteni elämäkertojen osalta niukaksi.  Elämäkerroissa minua kiinnostaa taide, kirjallisuus, elokuvat ja musiikki. Kotimaisia elämäkertoja en hanki tai lue juurikaan. 

David Buckley – David Bowie
Charlotte Chandler – Se on vain elokuvaa – Alfred Hitchcockin elämäkerta
Eva Maria Chapman – Viktoria Mullova. Rakkaus ja musiikki
Françoise Giroud Alma Mahler – Nainen joka teki rakastamisesta taiteen
Petri Nevalainen – Meryl Streep
Ilkka Raitasuo  & Terhi Siltala  –  Kellokosken prinsessa
Donald Spoto Marlene Dietrich – Sininen enkeli
Helga Weiss Helgan päiväkirja – Nuorena tyttönä keskitysleirillä