Peter Høeg Susanin vaikutus

Peter Høeg herättää minussa ristiriitaisia tunteita, sillä Lumen taju oli täydellinen kirja, Norsunhoitajan lapset vakuutti minut, mutta Rajatapauksissa jouduin eksyksiin. Kaksi ensin mainittua luin ennen blogiaikaani ja kolmannen blogiaikana, mutta en innostunut edes kirjoittamaan siitä. Sitä pidetään eniten omaelämäkerrallisena, mutta itse mietin sen kaunokirjallista luonnetta. En voinut lukea sitä, ilman etteikö Kazuo Ishiguron Ole luonani aina olisi tunkeutunut mieleeni verrokiksi ja miten upea, täydellinen se on. John Irvingin Oman elämänsä sankari pyrki myös mieleeni vangitsevana kirjana. Rajatapauksia ei ole huono, mutta se ei sytyttänyt minua. Hiljainen tyttö ei tehnyt minuun vaikutusta.

Susanin vaikutus on Keltaisen kirjaston kirja ja aiheeltaan trilleri ja jännityspainotteinen perhedraama.  Voidakseen olla erinomainen Keltaisen kirjaston kirja, niin mielestäni mitään aihetta ei voi rajata pois. Viime vuonna Jayne Anne Phillips vakuutti lukijan Murhenäytelmällä, jonka pohjana on tositapahtumaan perustuva rikos, josta hän kirjoitti fiktiivisen romaanin kollektiivisista muistoista. Antonio Munoz Molinan kirjoista Kuun tuuli ja Täysikuu sisältävät kumpainenkin rikosromaanin elementtejä. Kumpikin on ansaitusti Tammen sarjassa. Susanin vaikutus kuuluu siis ansaitusti myös Keltaiseen kirjastoon.

Susanin vaikutus on erinomainen teos, vaikka en lue sitä tämän vuoden parhaimpiini edes tässä vaiheessa tätä vuotta, en edes Keltaisessa kirjastossa. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä, minkälaisen vaikutuksen Sarah Waters tekee minuun uusimmilla kirjallaan Parempaa väkeä, mutta Li Yuin teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kirjallaan Yksinäisyyttä kalliimpaa.  Se lumosi minut täysin jo ensimmäisellä kappaleellaan. Sen lisäksi Innon Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä ja Bazarin John Williamsin Stoner kamppailevat sijoituksestaan kärjessä minun listalla.

 Fyysikko Susan Svendsen on 43-vuotias huippufyysikko, jolla on harvinaislaatuinen kyky saada ihmiset uskoutumaan. Hän menee tilaisuuteen ja kohtaa uuden ihmisen, joka valuttaa elämänsä tarinan Susanille.  Susania syytetään rakastajansa taposta Intiassa, jonka myötä hän joutuu tilanteeseen, että välttääkseen vankilatuomion hänen on ryhdyttävä selvittämään Tanskassa 1970-luvulla perustetun Tulevaisuuskomission toimia. Jonkin ajan kuluttua huippusalaisen komission jäsenet alkavat kuolla ja vaaraan joutuvat myös Susaninn muusikkomies Laban Svedsen, kaksoset Thit ja Harald  sekä koko Tanskan tulevaisuus. Mikä komission tarkoitus oli ja minkälaiset sen alkuperäiset perustamisen syyt olivat?

Onneksi biologin ruoanlaitto on yksinkertaisempaa kuin fyysikon matemaattiset croissantit. Croissantit ovat luonnonvastaisia. Teoreettisesti ei ole mahdollista yhdistää voita ja hiivataikinaa, ne kuuluvat eri ulottuvuuksiin. Joka kerta kun taikinan taittaa, erillisten voi- ja taikinakerrosten määrä kaksinkertaistuu, jokaisen kerroksen paksuus vähene eksponentiaalisesti taittamisen ja kaulinnan myötä… Fyysisesti niin ohuita voi- ja taikinakerroksia on mahdoton pitää erillään.

Susanin vaikutuksessa on jännitystä, yhteiskunnallista trilleriä, dystopiaa, ja paikoin  se on hyvinkin vauhdikas ja raakakin.  Tarina on maailmaa syleilevä teemoiltaan, sillä siihen mahtuu ekokatastrofin uhkia, eriarvoisuutta, verilammikoita, kuumailmapalloja, liiskattuja pääkoppia, mutta tätä kaikkea kohellusta puskuroi perhedraama ja kahdenkeskiset hetket.

Rajutkin kohtaukset unohtuvat Høegin upeassa kerronnassa.

Susan menee tapaamaan Margarethe Spliidiä tämän kotiin Adolphsens Allen viimeiseen huvilaan, jossa tämä näkyy istuvan kolmannen kerroksen parvekkeella katselemassa merta. Susan vääntäytyy taloon sisään väkisin ja suuntaa Margarethen luo. Hän istuu kansituolissa, jossa on korkea selkänoja, pää lepää selkänojaa vasten, lihaksikkaat kädet riippuvat toimettomina. Silmät ovat auki, kielenkärki pilkistää esiin, ikää kuin hän näyttäisi kuulle kieltä.

...

Margarethe Spliidin luona hän havaitsee toisenkin jäänteen. Otan kiekon käteeni. Siihen on liimattu pieniä pesusienen riekaleita. Vien sen ovelle ja kuunvaloon, ei se olekaan liimaa, se on verta, eikä siinä ole pesusientä, siinä on aivoja. Maksoittuneessa massassa on myös pieniä hiustukkoja, jotka näyttävät olevan vielä päänahassa kiinni.

Joinakin hetkinä tarina kulkee hyvinkin rauhallisesti. Susanin pyöräretket tuovat mieleen 12-vuotiaan Flavian poukkoilut Alan Bradleyn dekkareissa. Jätän pyörän talon seinustaa vasten. Luostarissa ei ole muuria eikä porttia, ja ilman avonaisessa puurakennelmassa riippuvaa pronssikelloa ja tienviittaa rakennuksissa voisi olla mitä tahansa. Mitä tahansa, kunhan vuokralaisella on vain varaa maksaa seitsennumeroista vuokraa.

Susanin vaikutus on vetävästi kirjoitettu. En pitänyt viime vuoden Keltaisista kirjoista, mutta tämän vuoden taso on erinomainen. Susanin vaikutus on runsaudensarvi, jossa kaikkea on ja runsaasti. Høegin teos tuo mieleen eniten Margaret Atwoodin tuotannon, olen itse ollut vanhan ja perinteisen Atwoodin innokas lukija, mutta olen vieraantunut hänestä aikaa myöten, sillä scifit ja dystopiat eivät ole minua. Hyvälle dystopialle lämpenen toki ajoittain. Høegin perimmäinen sanoma jää hieman kohelluksen syövereihin ja siksi en ihastu tai rakastu teokseen. Pidän teosta kuitenkin ajankohtaisena ja tunnen, että pinnan alla kytee paljonkin, joka ei avaudu heti. Pidän teosta erittäin korkeatasoisena  siitäkin huolimatta, että  itse olen lukijana ajatusten etsijä ja en kaipaa juonivetoisuutta tai toimintaa.

Peter Høeg Susanin vaikutus
Kirjan alkuperäisteos on Effekten af Susan.  
Suomentaja Katriina Huttunen. Tammi 2015. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Osallistun tällä kirjalla Annamin kirjalliseen retkeen Pohjoismaissa