Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen

Matkaopas Keskiajan Suomeen herättää monenlaisia ajatuksia. Minkälainen opas on aikamatka olemattomaan? Minkälaista on lukea matkaopasta jonnekin, jota ei ole? Keskiaika on ollut viime vuosina esillä paljon, keskiajan pimeyttä on yritetty kuvata uusiksi.  Mitä keskiaika tuo mieleen? Ensimmäisenä mieleen tulevat ehkä sen mahtavimmat monumentit eli linnat, mahtitalot ja kirkot. Keskiajan maailma sisälsi paljon muutakin, myös tavallisen ihmisen arkea ja eloa.  Keskiajan jäänteitä on yhä jäljellä, vaikka suurin osa ei ole näkyvissä, mutta monia perustuksia on säilynyt maan uumenissa. Ajallisesti kirjassa keskitytään 1400-lukuun.

Voisi kysyä, miksi Matkaopas esittelee keskiajan Suomea – sellaista valtiota kun ei ollut olemassakaan. Kirja kertookin Ruotsin itäosasta, Österlandista eli Itämaasta, joka sijaitsi nykyisen Suomen alueella. Nyky-Suomen kartalle asetettuna Itämaa vastaa Etelä-Suomea, Ahvenanmaata, Pohjanmaata Kemijoelle asti ja puolta Karjanlankannaksesta. Nykyisen Keski-Suomen tienoilla sijainneet erämaat ja Lappi eivät kuuluneet kenellekään valtakunnalle.

Keskiajan arki ei ollut tylsää tai merkityksetöntä. Juhlat ja perinteet värittivät koko elämää ja vuodenkiertoa, ja joka päivä oli mielenkiintoinen. Tätä pohjaa vasten voisi jopa väittää, että ajoittaisesta nälästä ja puutteesta huolimatta keskiajan ihmiset olivat usein onnellisia. He osasivat arvostaa elämänsä tärkeitä asioita – perhettä, ystäviä, ruokaa ja terveyttä. Keskiajalla elettiin täyttä elämää.

Kirjassa on neljätoista lukua, joissa käsitellään:

I Metsien ja järvien Itämaa.

Kirjan maisemassa keskiajalla Suomi on kaukainen ja eksoottinen maa ja suomalaiset Ruotsin alamaisia. Harvaan asuttua maaseutua ja erämaata, asutuskeskittymät parhaiden viljelymaiden ja vesireittien varrella. Elämän keskittyessä Varsinais-Suomeen, Hämeeseen ja Uudellemaalle.

II Paikalliset kertoo ketä siellä asui. Minkälaisia nämä ihmiset olivat kooltaan, nimiltään jne.

III Uskonto ja maailmankuva kertoo uskosta ja yliluonnollisesta, helvetistä ja taivaasta. Maailmankuva on erilainen, taikausko, haltijat, pahat voimat ovat ottamassa ja antamassa väriä arkeen. Suomalaisten maailmankuva rakentuu voimakkaasti katolisen kristinuskon varaan. Keskiajalla ihminen oli kirkon jäsen tavalla tai toisella eli sen ulkopuolelle ei voinut jättäytyä.

IV Matkaajan perustiedot kertoo mitä matkalla tarvitaan ja miten käyttäydytään. Reissaajan asema on turvaton ja miehinen, sillä keskiajan yhteiskunta rajoittaa naisten liikkumista. Tässä osiossa kerrotaan matkavarusteista, rahajärjestelmistä, mitoista, ajasta, juhlapyhistä, luku- ja kirjoitustaidosta ja käytöstavoista, hygieniasta. Aikamatka keskiaikaan vaatii omat käyttäytymissääntönsä.

V Matkustaminen kertoo kuinka löytää perille sekä teistä ja poluista. Matkustaminen on hidasta ja vie aikaa. On pärjättävä ilman navigaattoria, karttoja ja tienviittoja, on huomioitava vuodenajat, teiden ja polkujen kunnossa on eroja.  Matkalaisella ei ollut kiirettä, mutta pimeyttä hänen päivässään oli yllin kyllin, sillä valoa ei tullut katkaisinta painamalla ei sen enempää sisällä kuin ulkona.

VI Majoittuminen antaa ohjeita, miten löytää yöpymispaikka. Krouvit, killat ja majatalot tarjoavat taukopaikkoja. Tarjolla on ruoan ja juoman lisäksi muutakin ajanvietettä.

VII Ongelmatilanteet. Keskiajan Suomessa ei koskaan tiedä, mikä onnettomuus seuraavana iskee. Vaaroja on paljon ja apua on harvoin likellä. Vaaroja aiheuttavat tulipalot, väkivalta, varkaudet, ryöstöt, murhat, villieläimet, sairaudet, haaverit ja noituuden voimat.

VIII Ruoka ja juoma. Miltähän keskiaikainen ruoka maistui? Pöydänantimet riippuvat siitä, mitä kulloinkin on tarjolla, eniten ruokaa on tarjolla sadonkorjuuaikaan.  Talonpojan pöytä on erilainen kuin vauraan väen. Eroja on myös viljavien ja köyhempien viljelysmaiden suhteen.

IX Pukeutuminen. Vaatteista selvisi kantajansa yhteiskunnallinen asema. Pukeutuminen lienee myös oleellinen tieto, sillä matkalainen tuskin haluaa joutua silmätikuksi nykyajan vetimissä. Vaatteet paljastavat kulkijan yhteiskunnallisen aseman, toisaalta ylipukeutuminenkaan ei ole sopivaa. Tässä osiossa selvitetään materiaalit ja asusteet.

X Mitä ostaa? Suomessa riittää paljon mielenkiintoisa ostettavaa. Tuotteet ovat käsityötä ja lähituotantoa: astioita, tuohitöitä, punoksia, sepäntuotteita, asusteita, koruja, mausteita, turkiksia ja eläimiä. Markkinat ovat oivia kaupantekopaikkoja. Turkisten ja talin sekä voin kauppa on lakisääteistä. Kaupungista voi hankkia kirjoitusvälineitä ja äärimmäisen kalliita kirjoja.

XI Mitä tehdä? Markkinoille, pyhiinvaellukselle vaiko metsästämään tai kalastamaan. Elämä on keskiajallakin muutakin kuin kurjuutta ja työtä, sillä elämään mahtuu koko sen kirjo eli ilot,  riemut ja huvit. Tarjolla on urheilua, turnajaisia, pelejä, metsästystä, leikkejä, näytelmiä,  laulua ja musiikkia.

XII Suomen Turku. Itämeren metropoli. Turku on Ruotsin Itämaan suurin ja vanhin kaupunki. Hieman kaupungin ulkopuolella kohtaamme Turun linnan Aurajoen suulla. Matkalla voimme törmätä myös Hirttomäkeen. Turun tuomiokirkko, maamme ainoa basilika, seisoo jylhänä ottamassa vastaan sanankuulijoitaan.

XIII Muut matkakohteet. Suomen kahdeksasta linnaläänistä jokainen on erilainen mielenkiintoinen matkakohde. Ahvenanmaan valkoisissa kirkoissa on tuulahdus eurooppalaisuutta. Matkailijalle avautuu historiallinen Varsinais-Suomi, merellinen Ahvenanmaa, harjujen ja järvien Häme, lakeuksien ja noitien Pohjanmaa ym.

XIV Kotiinpaluu. Keskiaika ja me. Keskiaika elää meissä ja se oli joskus ennen muinoin todellisuutta, jota me yritämme tavoittaa tämän kirjan  avulla eläväksi. Meillä on kuitenkin kollektiiviset muistot aina jossain muodossa tallessa jonkinlaisina. Arkeologisten tutkimusmenetelmien avulla pystymme tutkimaan menneisyyttä tekemään ajoituksia ja löytämään muinaisjäännöksiä, jotka valottavat entisajan elämänmenoa paljon keskiaikaakin kauemmaksi. Oma aikamatkamme keskiaikaan kohtaisi melkoisia vaikeuksia ja yhteentörmäyksiä keskiajan ihmisen kanssa. Se olisi samanlainen järkytys keskiaikaiselle talonpojalle, jos hän tulisi vierailulle meidän moderniin, teknologiseen, kaupunkimaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntamme on kuitenkin monin tavoin tasa-arvoisempi, jossa hierarkiat eivät ole yhtä esillä kuin keskiajalla.

Matkaopas Keskiajan Suomeen on helppolukuinen. Kirjassa käytetään preesensiä, joka on hyvä ja oivaltava ratkaisu ja tekee oppaan todentuntuiseksi. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisin toivonut mukaan enemmän etnobotaniikkaa, arkeofyyttejä etenkin kun kirjoittajana on arkeologi. Lähdeviitteet olisivat hankaloittaneet lukemista, mutta olisin nähnyt ne mielelläni tekstiin sijoitettuna.  Ymmärrän toteutetun ratkaisun, mutta arvostaisin lähteitä.

Itselleni mielenkiintoisin osuus kirjassa on uskonto ja maailmankuva, keskiaikaiset kirkot ja niiden merkitys yksilön elämässä sekä vanhat kulkureitit. Keskiaikaisista kirkoista meille on säästynyt vain kivikirkkoja, sakasteja, tapuleita ja kirkonraunioita, mutta yhtään puukirkkoa meillä ei enää ole. Historiallinen kaunokirjallisuus ei ole minulle kovinkaan mieleistä, mutta keskiaikaan sijoittuvia romaaneja luen valikoiden. Vähiten olen kiinnostunut keskiaikaa etsivistä elämyksellisistä roolileikeistä tai markkinahumusta. Sen sijaan elävä kulttuuriperintö ja etnobotaniikka ovat minun ominta aluetta etenkin rakennetussa kulttuuriympäristössä. Osaan arvostaa kirjan työmäärää, sillä olen itse kulkenut maamme keskiaikaiset kirkot ja lisäksi monet mahtipaikat. Suosittelen tätä kaunista kirjaa. Suosittelen myös tutustumaan kirjan kohteisiin ja kokeilemaan Kuninkaantien /  Suuren rantatien kulkemista, sillä siinä on vielä runsaasti historian havinaa.

Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen

Atena 2015. Kustantajalta. Kiitoksin