Helen Garner Vierashuone

Helen Garner (1942) on australialainen kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. Alkuperäisteos Spare room ilmestyi vuonna 2008. Kirjan on suomentanut Taina Wallin.

Vierashuone on koskettava teos ystävyydestä ja elämän rajallisuudesta. Kirjan kertoja on Helen, joka ottaa sairaan ystävänsä luokseen kolmeksi viikoksi. Kirjassa kuvataan ystävän viimeisiä viikkoja syövän kourissa. Kirjan taustasta voi paljastaa sen, että se pohjaa hieman todellisuuteen ja kuolleeseen ystävään, ja kirjailija on tehnyt jännittävän valinnan jättäen oman etunimensä kirjan kertojaan.

Yleensä vältän tämän aihepiirin kirjoja. Olen luokittanut nämä ”sairauskirjojen” laajaan genreen.  Olen sen ikäluokan ihminen, jolle Erich Segalin Love Story on opettanut elämän karut kasvot. Elokuva on personoitunut täysin näyttelijöihin Ryan O’Neal ja Ali MacGraw eli en voisi katsoa sitä uudistettuna, vaikka elokuvan olen nähnyt vasta paljon kirjaa myöhemmin. Palatakseni sairausgenreen, niin luin viime vuonna Lisa Genovan kirjan Edelleen Alice ja Puolinainen. Ensimmäinen oli ansiokas työ ja jälkimmäinen lähinnä lääkärin työsuoritus. Edelleen Alice toimi paremmin, koska se liikkui yliopistomaailmassa, jonka kirjailija/lääkäri hallitsi tutkijataustansa vuoksi. Jälkimmäinen tarina oli liian vaikea teoreettisen osaamisen kautta kerrottavaksi, sillä se jätti hyvin kylmäksi. Mutta voi miten paljon paremmin John Bayley kirjoitti ensimmäisestäkin aiheesta kirjassa Elegia Irikselle.  Siitä puuttuu kaikki Genovan falski keinotekoisuus, kun Bayley kirjoittaa todellisen tarinan, eläneen tarinan, rinnalla kulkeneen tarina.  Garnerin kirja on alusta lähtien uskottava ja aito. Garner on kirjoittanut hymnin ystävyydelle, joka vie ystävyyden sen äärirajoille asti.

Helen valmistautuu ystävänsä tuloon Melbournessa, sijaa vuodetta ystävälleen Nicolalle. Hän valmistautuu ystävänsä tuloon tämän arvoja kunnioittaen fengshui-henkisesti. Nicola tulee etsimään viimeisiä apuja vaihtoehtoishoidoista Theodore-instituutista, kun länsimaisen lääketieteen edustajat ovat lyöneet hanskat tiskiin. Ihminen rakastaa elämäänsä ja on valmis turvautumaan oljenkorsiin. Ehkä tuo kaikki on kekseliäisyyttä kuoleman edessä. Toivoa haetaan terminaalivaiheessa vaihtoehtolääketieteestä, uskomushoidoista jne. Nicole torjuu tuskallisen totuuden. Helenin tarjoama yhteydenotto palliatiiviseen yksikköön saa ehdottoman ein. Nicole kokee sen viimeisenä etappina kuolemaan.

 Helen ei osaa aavistaa, mitä on edessä. Helen joutuu moninaisiin rooleihin, sillä hän on yhtä aikaa ystävä, sairaanhoitaja, psykologi ja suojelusenkeli – ja ainoa joka sanoo totuuden. Nicola on lukkiutunut toivoon, sairauden selättämiseen, hänelle riittää lääkärin ystävälliset sanat. Silti Helen kuulee öisin vieraansa itkun.

Helen miettii hoitajan kysymystä Nicolan uskonnollisesta vakaumuksesta. Veteraanimeditoija ja joogi?

”Koska olen työssäni huomannut, että jotkut ihmiset eivät missään vaiheessa suostu kohtaamaan kuolemanläheisyyttä. He jatkavat taistelua viimeiseen hengenvetoon. Carmel vaikeni hetkeksi. ”Ja se on yksi tapa käsitellä asiaa.”

Nicola on kuusikymmentäviisivuotias, joka kokee, että ystävä on tehnyt työtä, ollut naimisissa, perustanut perheen, kun hän itse on vain heittänyt elämänsä hukkaan varakkaan perheen boheemina lapsena. Hänen elämänsä on kesken, elämättä. Nicola on sen ikäinen, että hän voisi olla isoäiti, mutta hänellä ei ole edes lapsia. Helen joutuu pohtimaan, missä menee ystävyyden raja, mihin asti voi tukea?

”Kaikkien on kuoltava”, Bessie sanoi. ”Minunkin. Ja Hughien. Ja kuule mummi, jos me kuoltaisiin, sinä kuolisit myös. Koska olisit niin kamalan surullinen.”

Vierashuone kuvaa taitavasti kahta voimakastahtoista naista. Tarinan kertoo Helen. Nicola ei saa omaa ääntä kertojana. Tarina on siten yksisuuntainen ja dokumentaarisen tuntuinen, mutta samalla myös totuudenmukaisempi, sillä Helen elää todellisuudessa, tuntien toisen kivun ja kärsimyksen hyväksyen realiteetit. Vierashuone on fiktiivinen kertomus, mutta sen taustat luovat kirjan aitouden, myötätunnon ja lämmön tarinaan. Tämä on kaunis muotokuva kahden naisen ystävyydestä, joka kestää loppuun asti. Sain tämän kirjan tiistaina ja luin sitä myöhään. Vaikutuin kirjasta sen raskaasta aiheesta huolimatta, sillä kaiken kivun ja luopumisen edessä se julistaa, että elämä on juhla, josta moni ei haluaisi lähteä kesken pois.

Helen Garner Vierashuone

Atena 2015. Arvostelukappale. Kiitoksin.