Päivi Ylikorpi Kissanhoidon käsikirja

Päivi Ylikorpi on koulutukseltaan eläintenhoitaja, joka on suuntautunut työskentelemään eläinlääkäreiden vastaanotoilla. Kissanhoidon käsikirja on kotimainen opas kissan hoitamisesta.

Kissakirjoja on valtavasti, mutta silti niistä on puutetta monien eri osa-alueiden osalta. Ennen kuin selvitellään tätä kirjaa, niin katsotaan hieman laajemmin kissakirjojen kenttää. Siinä on yllättävän paljon ihmeteltävää. Olen toivonut pitkään, että kissojen genetiikkaa käsittelevä kirja saataisiin suomeksi ja toisaalta pelännyt, että käännettävä kirja olisi Robinson's Genetics for Cat Breeders. Kissankasvattajat kaipaavat helppotajuista opasta, sillä sellainen on  Ylva Stockelbergin kirjoittama Kattuppfödning avel och genetic. Kasvattajat tarvitsevat tietoa värien periytymisestä, sisäsiitoksen vaaroista, sukulinjojen ymmärtämisestä sekä geenitesteistä.

Kaikkein eniten olen ihmetellyt kustannuspolitiikkaa, että Susanna Rosénin kissakirjoja ei suomenneta, mutta biologin kasvikirjat kääntyvät. Kirjoissa on  ammattikuvaajan kuvat. Myökään Stephe Bruin ja Walty Dudok van Heel kirjoittamaa kirjaa Så tanker kitten ei ole suomennettu. Stephe Bruin on arvostettu all-round tuomari (FIFE).  Aiemmin  suomennettiin amerikkalaisia rotuoppaita, vaikka CFA ja TICA eivät olleet edes rantautuneet vielä  tuolloin meille ja esitellyt rodut olivat mystisiä: Tiffany, Snowshoe, Bombay, Havana jne.

Tietokirjoja esitellessäni kerron yleensä sen tiedollisen taustan, jolla lähestyn kirjoja. Lähestyn Ylikorven kirjaa oman kokemusmaailmani kautta, olen biologi, lukenut eläintiedettä ja perinnöllisyystiedettä sivuaineina ja vasta gradu-vaiheessa myin sieluni kasveille. Olen elänyt lapsesta asti maatiaiskissan kanssa ja kasvattanut yli kaksikymmentä vuotta pyhä birmoja ja persialaisia ja kasvatan yhä pienimuotoisesti. Joten jos olet seurannut kirjablogiani, niin olet vakuuttunut, että minun käsiini ei kannata antaa kirjaa, jossa todetaan, että ihmisten tulisi luopua lemmikeistä kokonaan, vaikka tekijä sivulauseessa toteaisi, että hänellä itsellään on ollut niitä. Toisin sanoen muiden ihmisten tulisi elää ilman lemmikkiä ja kenties nojautua hänen elämyksiinsä?  Eli tältä tiedolliselta ja kasvatuskokemukselliselta pohjalta tarkastelen Ylikorven kirjaa.

Kissanhoidon käsikirja on tarpeellinen, sillä kukaan ei ole niin yksin kuin kissankasvattaja mutuhutun ja juorujen verkostossa. Minulla on hyvin vähän eläinlääkäriasemien käyttökokemusta, koska kissani hoidettiin kotioloissa. Jäädessäni yksin ilman ystävää, menetin joksikin aikaa halun kasvattaa.  Eläinlääkäribisnes on melkoista, sillä niiden hinnat ovat karanneet tavallisen ihmisen käsistä.  En tarkoita nyt yhden mustin ja kolmen maun omistajaa.

Kissanhoidon käsikirja  on tehty tavallisen maatiaisen näkökulmasta. Vastaava opus olisi tarpeen myös rotukissoille, mutta se ei synny ilman vuosien kasvatuskokemusta.  Luin aiemmin eläinlääkärin kirjoittaman terveysoppaan, jonka viskasin roskiin.  Parhaimmat neuvot koskivat synnytystä, että emon on oltava rauhallisessa tilassa ilman häirintää, että jos muutaman tunnin välein käväisee katsomassa. Ihan noin persialaispennut eivät synny maailmaan tai kaipahan emo saa ne hyvälle tuurilla ponkaistua itsestään ulos kuolleina, jotka kasvattaja voi kerätä sitten roskiin. Hyvällä tuurilla loppuun huhkinut emo voidaan rahdata eläinlääkärin luo, joten kirstuun karttuu sievoinen rahasumma.

Kissanhoidon käsikirja jakautuu kolmeen osaan:

Ensimmäisessä osassa käsitellään kissan elintapoja ja käyttäytymistä, käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ratkaisuehdotuksineen sekä kissan oppimista. Osion lukuja ovat Elinkaari, Lisääntyminen, Saalistuskäyttäytyminen, Sosiaalisuus, Elinpiiri ja sen merkintä, Viestintä, Tarpeidentekokäyttäytyminen, Käyttäytymiseen liittyvät ongelmat ja Oppiminen. Lisääntymisosiossa  Ylikorpi tuo esiin tärkeitä asioita synnytyksestä, jokainen kasvattaja tietää, että pennut eivät synny työpäivän jälkeen, vaan yöllä, aamulla ja päivällä. Naaraan juostessa on laskettava syntymän ajankohta. Syntymä ei saa ajoittua juhlapyhiin, vaikka kasvattaja voisi loikoilla kotona, sillä silloin ei saa apua. Rotukissan kanssa on hallittava melkoinen määrä sääntöjä, joita pitää noudattaa kirjaimellisesti.  Meillä maatiainen on elänyt samojen sääntöjen mukaan muutkin eli tyytynyt tarhassa ulkoiluun. En tiedä, olenko kissarakas omien oviemme ulkopuolella, en tiedä olenko niin ilahtunut pihalla kulkevista kissoista, jotka jahtaavat lintulaudan lintuja. Kissojen sosiaaliset suhteet on mielenkiintoinen osuus.

Kirjan sivulla 156 sanotaan, että puupohjaisen kuivikkeen hyviä puolia on, että käytetyn kuivikkeen voi kompostoida. Kuntien terveystarkastajilla on ollut tähän erilaisia näkemyksiä. En usko, että kopallinen laatikko jää huonommin puhdistetuksi kuin avoin, sillä siivotessa kannen kuitenkin irrottaa työergonomian helpottamiseksi. Kissanhiekoissa on valtavasti laatueroja niin paakkuuntuvuuden kuin tuoksuisuuden mukaan. Ylikorpi tuo asiantuntevasti esiin, kuinka tärkeä on osata valita tarpeeksi tilava aistia ja kuinka tärkeää on puhdistaa se, jotta mielenilmauksia ei synny.

Toisessa osassa käsitellään kissalle sopivaa elinympäristöä sekä kissan virikkeellistäminen, sen perusterveydenhuolto, ruokinta ja tarvikkeet. Osion lukuja ovat Elinympäristö ja virikkeellistäminen, Ruokinta sekä Hoito ja terveydenhuolto. Ruokintaosuus on tärkeä, sen huomioiminen eri ikävaiheissa, yksilölliset ruokavaliot sekä monilemmikkiperheiden ruokajärjestelyt. Ylikorpi tuo esiin, että heikkolaatuinen ravinto voi aiheuttaa monia eri ongelmia. Jokainen haluaa kissansa parasta, mutta kuinka moni edes ymmärtää heikkolaatuisten raksujen vaaroja?  Teollisen ruoan osuutta voidaan monipuolistaa tarjoamalla raakaravintoa:  lihasuikaleita  ja porsaan sydäntä. Kuljetusboxien muodot, suojaukset ja päällekkäiset yhteensopivuudet helpottavat matkustamista. Muoviset boxit ovat turvallisia, suojaavia ja helppohoitoisia. Turkinhoito-osuus on ehkä erilaisin maatiaisen ja persialaisen osalta ja turkinhoitoon käytetty sivumäärä minimaalinen.  Ylikorpi tuo esiin hyvin, että työläin turkki on kissamaailman pitkäkarvaisimmalla rodulla eli persialaisella, jota tulee pestä ja harjata säännöllisesti. (Tässä saisi lukea viikoittain).  Ja ylipäänsä rotukissan osalta ykkös- ja kakkoskategoriassa ja muusta minun ei tarvitsekaan tietää. Persialaisella se olisi osa terveyttä muutamassa viikossakin ja ihan lemmikilläkin.  En ole koskaan myynyt persialaispentua osaamattomiin käsiin tai  aloittelijalle. Jokainen on päässyt näyttelykotiin tai birmaperheeseen. Ylikorven maininta aluskarvattomista turkeista osuu pyhä birmaan. Tuo ominaisuus ei tee turkkia helppohoitoisemmaksi. En ole hävennyt birmojeni kanssa ykköskehässäkään, sillä niin näyttäväksi katit saa taidolla ja osaamisella ja myös takulliseksi, jos ei välitä.

Kolmannessa osassa käsitellään perustiedot kissojen hyvästä hoidosta erityisolosuhteissa. Osion lukuja ovat Kissa potilaana ja asiakkaana, Tilat ja materiaalit, Klinikalla, Leikkauksesta tai sairaudesta toipuvan kissan tukihoito sekä Löytöeläintoiminta. Lemmikinomistajan on syytä tutustua osioon, sillä kissa-asiakkaan kanssa eläinlääkäriasemien odotustilat ovat harvoin miellyttävät.  Kasvattajat suosivat yleensä asemia, joissa on kissapiirien aktiiveja, jotka hallitsevat säännöt ja vaadittavat testit. Kissoihin erikoistuneilla asemilla on helpompi asioida, kun äänet eivät pelota. Eläinlääkäriasemilla on myös varaa parantaa anonyymiuden suojaa ja hienovaraisuutta.

Kirja käsittelee lähinnä maatiaiskissaa, ei juuri vertaile eri rotujen käyttäytymistä, ruokintaa ym. eli ei oikeastaan kerro rotukissoista ja niiden käyttäytymisestä eikä ongelmista.

Teollista ravintoa syövän lemmikin ravinto on hyvin erilaista kuin vapaasti kulkevan:

Luonnollista ruokaa syövän kissan saaliseläinten nahka, jänteet ja muut sitkeät rakenteet antavat vastusta hampaille ja puhdistavat niiden pintaa. Lemmikkikissalle voi tarjota isohkoja, sitkeähköjä lihanpaloja samaa tarkoitusta varten. Niitä jäystäessään kissa saa myös purkaa pureskelun tarvettaan.

Kirjan kuvat ovat monipuoliset ja eloisat ja persialaisenkin osalta tämän päivän tyyppivaatimusten mukainen. Kissanhoidon käsikirja on kaivattu kirja, joka on tehty asiantuntevasti ja rakkaudella. Tämä on valtava tietojärkäle kissanomistajalle.

Ylikorpi on asettanut tavoitteen ja uskon sen toteutuvan. Kirjan luettuaan joku kenties päättää tarttua toimeen ja järjestää kissalleen enemmän virikkeitä. Ehkä jollakin klinikalla kissapotilaille varataan minuutti tai kaksi aiempaa enemmän aikaa, tai jossakin löytöeläintalossa tehdään suunnitelma pentujen sosiaalistamiseksi ja totuttamiseksi hoitotoimenpiteisiin.

Päivi Ylikorpi Kissanhoidon käsikirja

Art House 2014. 2. päivitetty painos. Kustantajalta. Kiitoksin.