Syksyn kirjat

 

Olen lukenut osan syksyn kirjoista ja osa odottelee vuoroaan.

Eniten odotin näitä syksyn kolmea kirjaa:

Michael Cunningham Lumikuningatar  (Gummerus)

Paula Havaste Tuulen vihat (Gummerus).

Christina De Stefano Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa. (Gummerus)

 

     Luin Havasteen uusimman  Kirjablogistien lukukimpassa ja postasin 10.10.Aleksis Kiven päivänä.

Tuulen vihat aloitti uuden meillä varhaiseen keskiaikaan sijoittuvan sarjan. Viehätyin sen tarinaan, Pyhän Henrikin legendaan. Ajankuva, kansanperinne ja elämä ennen vanhaan kiinnostavat minua kovasti.

Michael Cunningham kuuluu suosikkikirjailijoihini, mutta Lumikuningatar ei yltänyt kirjojen Tunnit ja Illan tullen tasolle. Olin hieman pettynyt kirjan tarinaan. Kirjan kansi on varmasti vuoden kauneimpia. Mutta parasta Cunninghamia tämä ei minusta kuitenkaan ollut. Ei. Odotin paljon, mutta sain vähemmän.

 
 
 
 
 
 
 
 Oriana Fallacista kertovaa kirjaa en ole vielä saanut. käsiini.  Omistan hänen kirjoittamista kirjoista kaksi eli Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt (198) sekä  Mies (1981).  Siksi luen myös elämäkerran, vaikka en olekaan niiden himolukija. Kirja olisi varmasti kirja muiden joukossa, ellei minulla oli pohjaa henkilöön.
Ehkä pelkkä henkilökuva ei riittäisi herättämään kiinnostustani. Tuskin edes osaisin valita sitä luettaviin.

 

Edellä mainitut kirjat olivat itsestään selvyyksiä, mutta sitten uutuuksissa oli myös yllätyksiä. En tiennyt, että Juicesta on tekeillä kirja. Keksin Siltalan julkaiseman Juicen Risaisen elämän vasta syksyllä lehtien sivuilta. Aika tuntuu olevan valmis tähän kirjaan.

 

Antti Heikkinen Risainen elämä Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala)

Totesin jo ylempänä, että minä en ole elämäkertojen innokas lukija ja kuitenkin minulla on kaksi elämäkertaa syksyn pinossa. Kirjan tekijä ei sano minulle mitään. Olen selannut kirjan ja minulla on jonkinlainen käsitys hienosta teoksesta.
Kiinnostukseni kirjaan kulkee haastateltujen aikalaisten kautta.  Tästä sitten kirjoitan enemmän kirjan esittelyssä.
Tämä on minulle varsin vieraan genren kirja vielä elämäkertojenkin alueella.

 Olen lukenut kirjan esittelyjä lehdistä. Iltalehdessä ruodittiin kirjaa ja esiteltiin 10 biisiä. Tunsin listaa lukiessa keikkuvani jossain kauhun tasapainon rajoilla, kun vain yksi kappale oli järjellinen listassaan. Kirja ei ollut vielä silloin minulla, joten en voinut muodostaa omaa käsitystäni.

Ulkoisilta puitteiltaan kirja on upea. Juice on kirjansa ansainnut. Ehkäpä kirjassa on jotkin uutta minulle.

 

Olen paneutunut jo joitakin viikkoja kolmeen kirjaan, joista teen blogitekstin. Lukeminen on hidasta, koska luen ja käsittelen näitä lähdemateriaalin tavoin.

 Sari Kataja-Peltomaa & Ville Vuolanto  Lapsuus ja arki antiikissa (Gaudeamus)

Hyvä elämä keskiajalla toimittaneet Kirsi Kanerva ja Marko Lamberg (SKS)
                            
Risto Pulkkinen Suomen kansanusko Samaanista saunatonttuihin (Gaudeamus)

Takakannen esittelyssä: Mitä suomalaiset ovat ajatelleet itsestään, tämänpuoleisesta ja tuonpuoleisesta, maailman synnystä ja lopusta? Tontut, maahiset ja haltijat ovat olleet meille arkipäivää vielä hyvin vähän aikaa sitten, ja vanhan kansan ja nykyihmisten uskomusten väliltä löytyy yllättäviäkin yhteyksiä

 

En halua missään nimessä lukeutua profiloitua uutuuksien lukijaksi. Nyt syksylläkin olen lukenut muutakin. Tarkoitukseni on lukea Jokken Nobel -haasteeseen vielä jokunen kirja. Myös Claudie Gallayn Tyrskyt oli upea lukukokemus. Hieman epäröin tämän kirjan lukemista, koska se on roihunnut blogisavuissa. Entä, jos en olisikaan pitänyt? En olisi ehkä kirjottanut blogitekstiä. Luin kirjan ja se on erinomainen.

Nobelin kirjallisuuspalkinto innosti minut tutustumaan Patrick Modianon teoksiin. Aloitin lukemisen heti 14 jälkeen, kun tulos kerrottiin. Totesin omistavani vain yhden kirjan tekijältä.

Mielenkiintoista nähdä, miten nopsaan WSOY lanseeraa uudet painokset ja miten pian Modianoa käännetään lisää. Tällä hetkellä niiden saatavuus on surkea.

Claudie Gallay Tyrskyt

  Patrick Mondiano  Kadonnut kortteli

 Patrick Mondiano Hämärien puotien kuja

  Françoise  Sagan Tervetuloa, ikävä

Françoise Sagan Muuan hymy

Marguerite Duras Lol V. Steinin elämä

Syksyn jo luetuista minut yllätti kaksi kirjaa. En odottanut niiltä mitään erityisempää. Kiinnostuin Hulluruoholan esittelytekstistä, nimestä ja kannesta. Blogeissa tämä kirja on saanut yllättävän vähän huomiota. Toivoisin tämän kirjan ilmaantuvan blogeihin.  Hulluruohola on erinomainen kirja, hyvin monitahoinen. Kirjoitin kirjasta, että se on hyvin erilainen kuin mikään muu tänä vuonna lukemani kirja. Se tempaisi minut heti mukaansa.

Juha Seppälän kirja Matka aurinkoon valikoitui lukemistooni kustantajan esittelyistä. Sen miljöön tunnen hyvin ja se innosti minut lukemaan tämän kirjan.
Pidin Seppälän tyylistä kirjoittaa ja aion tutustua kirjailijan tuotantoon laajemmin.

Maritta Lintunen Hullluruohola (WSOY)

Juha Seppälä Matka aurinkoon (WSOY)

 

Kate Morton Hylätty puutarha (BAZAR)

Bradley Kuolema ei ole lasten leikkiä (BAZAR)

Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä ja Kate Morton Hylätty puutarha olivat odotettuja kirjoja, toinen dekkarina ja toinen erittäin hyvänä lukuromaanina ja kumpainenkin lunasti paikkansa odotusteni mukaisesti.

 Olin lukenut aiemmin Bradeleyn Piiraan makean maun. Flavian seikkailuja pitäisi olla tulossa kuuden kirjan verran. Kirja sijoittuu englantilaiseen kartanomiljööseen 1950-luvulla. Flavia on 11-vuotias tyttö, joka sekaantuu murhien selvittelyyn varsin tomerasti.

Kate Morton oli lumonnut minut jo aiemmin kirjallaan Paluu Rivertoniin. Voin vain viitata tekstiini, sillä minut tämä kirja vei mukanaan. Kerronnan eri tasot ja ihmiskohtalot tekivät siitä kiinnostavan. Ehkä tuo miljöö on heikkouteni. Entä sitten?

 

 

 

 

Tanja Pohjola Lintu pieni (ATENA)

Olen lukenut tänä vuonna kotimaisia kirjoja, sillä ne ovat olleet hieman sivussa lukemistossani. Lintu pieni on upea kirja. Tämä kirja tulee olemaan mukana minun tämän vuoden kotimaisten kirjojen parhaimmissa. Tanja Pohjola Lintu Pieni on ulkoasultaan herkkä, kuin Viipurin pitsihuvilat.

 

Oman mainintansa arvoinen on

  Kristín Steinsdóttir Omaa tietä (LURRA Editions)

Tämä kirja lumosi Siilin eleganssin kaltaisella hiljaisella tavalla. Omaa tietä on erinomainen kirja. Kirjan tekijä on islantilainen kirjailija. 

 

Minulla on monta kirjaa vielä lukupinossa, joten kerron niistä myöhemmin. Kirjasyksy on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen. Syksyn Keltaiseen kirjastoon olisin odottanut jotain ytyä, sillä se jäi hieman vaisuksi, Murakamin varaan.

Lukunautintoja syksyn keskellä.