Mila Teräs Harmaat enkelit

Selman synnyttyä olen ajatellut kuolemaa. Kun sain lapsen, kuolema kävi minuun taloksi niin kuin olisin joutunut luovuttamaan useita huoneita elämästäni vastasyntyneelle tyttärelleni.

Mila Teräs (s. 1975 Lahdessa) on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2002 pääaineenaan Suomen kirjallisuus. Hän on myös opiskellut luovaa kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa. Teräs on kahden pienen tytön äiti ja asuu perheineen Orimattilassa. Mila Teräs on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja, toiminut kolumnistina ja ollut tekemässä oppikirjoja. Teräksen kirjoja on käännetty myös saksaksi. Harmaat enkelit on Mila Teräksen esikoisromaani aikuisille.

Kolmekymppinen Teresa elää perheineen Turkissa, Istanbulissa, mutta nyt hän on palannut isoäitinsä Helvin sairasvuoteen ääreen Suomeen pienen tyttärensä Selman kanssa.  Teresan majapaikkana on vanha kotitalo. Lapsuuden muistot ja eletyt hetket ovat jälleen läsnä äidin reseptikirjaa myöten.  Ruokaohjeet huljauttavat mieleen lapsuuden maut. Helvi, isoäiti on hoitokodissa, puhumatta, sulkeutuneena omaan maailmaansa, jossa ruokamuistot vievät hänet nuoruuteen, sotavuosiin ja sen jälkeiseen aikaan.

Aika kurkottelee isoäidin huoneeseen vain ruoan tasaisin väliajoin toistuvina lemahduksina, askeleina, ovien kolahduksina. Radiosta kuuluvina säätiedotuksina, joissa luvataan edelleen hellettä.

Teresa huolehtii hoitokodissa isoäidistä ja yrittää siinä ohella olla hyvä äiti omalle tyttärelleen, mutta suhde on jollain tavoin vääristynyt ja tekoja anteeksipyytelevä. Helvi matkaa nuoruuteensa, sota-aikaan, jolloin hän lääkintälottana tapasi tulevan miehensä.  Helvin muistot kuvautuvat tähän hetkeen. Teresa tuntuu olevan juureton ja irrallinen monikulttuurisuuden pyörteissä. Vaikeat asiat kiertävät tarinassa hieman himmeinä ja hieman vaikeaselkoisina. Teresan tukiverkosto on niukka, hän oli pitänyt yhteyttä vain isoäitiin, Markon perheeseen, isään ja lapsuudenystävä Mirjamiin. Teresan äiti kuoli jo varhain.

Olin astunut pois entisestä elämästä enkä enää tiennyt, mihin olin matkalla. En ollut vielä uudenkaan valtakunnan kansalainen, äiti. Vietin aikaani hiljaisella joutomaalla, hämärillä rajaseuduilla, levottomissa unissa. Kummallisella tavalla tunsin eläväni saman aikaan menneisyydessä, omassa arjessani ja jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa.

Harmaat enkelit on sukupolviromaani, jonka kertoo Teresa ja osin Helvin muistot. Naisen elämänkaari ja sen roolit välittyvät hyvin. Tämä on tarina sodasta, sen kestämisestä ja elämästä kotirintamalla. Kirjassa ruoan maku välittää perinteitä ja  lapsuuden tunnelma. Muistojen kivuliaat kohdat eivät avaudu lukijalle. Osa jää runollisuuden ja usvaisuuden verhon suojiin. Parhaiten Teräs suoriutuu tuokioiden kuvaamisessa ja niiden välittämisessä lukijalle.

Ikävä kulkee pitkin käsivarsiani, syliä, vatsaa, liikkuu kummallisen väkevänä, vaikka jo pian Selman syntymän jälkeen minä ja Adem aloimme elää omaa elämäämme niin kuin samasta juurakosta irronneet kasvit: eivät villiintyneet, vaan kumpikin omalla tahollaan kituliaasti kitkuttaen.

Luin aiemmin keväällä Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, pidin siitä enemmän, joskaan kummankaan tematiikka ei ole minulle mieluisinta. Äskettäin lukemani Tanja Pohjolan Lintu pieni kosketti minua myös enemmän. Minua turkinkieliset lauseet hämäsivät ja samoin nimien kirjoitusasujen vaihtelevuus jäivät aukeamatta. Turkki ei oikeastaan avautunut minulle, vaikka olen lomaillut siellä kymmeniä kertoja, kulkenut muuallakin kuin rantabulevardeilla maissintähkää mutustellen.

Mila Teräs Harmaat enkelit
Karisto 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.