Miia Jauni & Markus Seppälä Kotipihan valtaajat

Miia Jauni & Markus Seppälä Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan

Into 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

 

Kotipihan Valtaajat on suomalainen opas kotipihojen ja puutarhojen haitallisista vieraslajeista. Haitalliset vieraslajit häiritsevät pahimmillaan tuntuvasti ympäristöä ja uhkaavat luonnon monimuotoisuutta.

Käytännöllinen opas esittelee tuoreen tutkimustiedon valossa vinkkejä vieraslajien torjumiseen kotioloissa. Kirja keskittyy kasvilajeihin, mutta esittelee myös yleisimpiä kotipihan tuhoeläinlajeja.

Miia Jauni on maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja selvittänyt vuosien ajan haitallisia vieraskasveja sekä niiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä ja Markus Seppälä on haitallisiin vieraslajeihin erikoistunut biologi ja Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja kansallisessa vieraslajiasiain neuvottelukunnassa. Kirjan kasviosuuden on tarkastanut lisäksi toinen neuvottelukunnan jäsen, varsinainen kasviguru ja työkaverini Arto Kurtto ja sen jälkeen ei ainakaan minulla ole teksteihin huomautettavaa.

Monet haitalliset vieraslajit leviävät luontoon puutarhoista ja tekijät korostavatkin istutettavien kasvien tuntemisen tärkeyttä, vastuuta ympäristöstä ja puutarhajätteen oikein käsittelyä.

Kirjassa selitetään hyvin kasvitieteen slangisanoja, kuten alkuperäinen laji, vieraslaji, haitallinen vieraslaji, tulokaslaji, muinaistulokas tai uustulokas. Monet tulokaslajit ovatkin saapuneet Suomeen jo kauan sitten. Itse asiassa kaikki lajit ovat saapuneet Suomeen viimeisen jääkauden jälkeen ja kasvillisuus on hyvin nuorta ja endemiittejä on tuskin nimeksikään. Vahinkoa aiheuttavia (ekologista, taloudellista tai terveydellistä) vieraslajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Kirjassa esitellään paljon vieraslajeja, mutta tosiasiassa niistä kuitenkin vain muutama on isompi ongelma. Mutta ongelmat ovat sitten todellisia. Vakavimmin pitänee suhtautua espanjansiruetanaan, supikoiraan, piisamiin, joihinkin vasta leviämässä oleviin hyönteisiin, jotka ovat todella tuhoisia puustolle ja kasveista kaukasianjättiputkeen (muihinkin jättiputkiin, mutta ne ovat Suomessa harvinaisia), kanadanvesiruttoon, komealupiiniin, jättipalsamiin, kurtturuusuun ja isotuomipihlajaan. Jotkut yksivuotiset kasvit, kuten marunatuoksukki eivät pysty Suomessa lisääntymään ja ovat siten vain paikallisesti ja ajallisesti mahdollisia haittoja. Kanadanhanhi ei Suomessa ole kovinkaan iso ongelma. Sen sijaan rauhoitettu valkoposkihanhi etelärannikolla on puistoissa ulosteineen melkoinen riesa. Samoin kanit varsinkin pääkaupunkiseudulla syövät miltei mitä tahansa. Kaniini on metsästyslaissa määritelty riistaeläimeksi, jota saa metsästää 1.9..-31.3. välisenä aikana. Metsästysoikeuden päättää maanomistaja.

Kirjan lajiosuudessa kerrotaan kunkin lajin kohdalla tuntomerkit, elinympäristö, leviämistapa, alkuperä ja levinneisyys Suomessa sekä haitat. Lisäksi kerrotaan miten lajin kohdalla tulee menetellä ja mihin lajin mahdollisesti voi sekoittaa.

Tärkeätä on muistaa EU:n haitallisten vieraslajien luettelo, joka kirjassa esitetystä on jo ehtinyt muuttua. EU:n lajilista ei kauheasti kosketa Suomea. Sen sijaa Kansallisen vieraslajiasetuksen haitalliset lajit pitää ottaa tosissaan. Jos laji on ko. luettelossa, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on lailla kielletty. Tällaisia lajeja ovat muun muassa hukkakaura, kaukasianjättiputki sekä keltamajanvankaali. Pienen sanaston olisi voinut kirjoittaa auki niin, että tavallinen mattti meikäläinenkin sen tajuaisi. Esimerkiksi Vihne = heinäkasvin tähkylän osa ei kerro todellakaan tavalliselle ihmiselle yhtään mitään. Muuten aivan mahtava kirja.