Jukka Rantala & Sirkka Ahonen Ajan merkit – Historian käyttö ja opetus

Jukka Rantala & Sirkka Ahonen Ajan merkit – Historian käyttö ja opetus

Gaudeamus 2015. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Historiaan kuuluu sekä menneisyysperspektiivi että tulevaisuushorisontti. Näiden välisen yhteyden kirkastaminen on historianopetuksen ydintehtävä.

Professori Jukka Rantala ja professori emerita Sirkka Ahonen ovat laatineet yliopistotyönsä ohella historian opetussuunnitelmia. Ajan merkit - Historian käyttö ja opetus -kirjaa voidaan pitää opettajan käsikirjana. Teos kertoo selkeästi ja havainnollisesti, millä tavalla historia-aineesta voi tehdä kiinnostavan ja merkityksellisen jokaiselle historiaa lukevalle ja miten kokenutkin historian harrastaja voi jalostaa omaa historiallista osaamistaan. Teoksessa käsitellään historian opetuksen merkitystä sekä itse historianopetusta.

Ihmiset käyttävät historiaa moneen tarkoitukseen ja monella eri tavalla. He ajattelevat elämäänsä eteenpäin ja taaksepäin. Missä sukupolvien  yhteinen elävä muisti loppuu, ympäristön historiakulttuuri välittää muistoja. Tämän historiakulttuurin tuotteet ulottuvat monumenteista tietokonepeleihin ja palvelevat niin sankarien kumartamista kuin vapaa-ajan viihtymistäkin.

Teos on jaettu kuuteen lukuun, joiden sisältöä hieman avaan.

1. Historian läsnäolo arkielämässä. Tekijöiden mukaan ympäristö pursuaa historiakulttuuria, joka on myös opetuksen voimavara. Taaksepäin katsomisen lisäksi aika virtaa koko ajan eteenpäin.  Nykyisin yhteisön monikulttuurisuus tuo koululuokkaan kertomuksen kirjon.

2. Miksi historiaa opetetaan? Tämä luku esittää opetuksen perustehtäväksi historiallisen identiteetin rakentamisen ja kriittisen ajattelun harjoittamisen. Yhteiskunnan toimintakyky on riippuvainen yhteisistä samaistumiskohteista, vaikka yksilön tai yhteisön identiteettiä ei enää ymmärretä pysyväksi vaan olosuhteiden mukaan kehittyväksi ilmiöksi. Teoksessa korostetaan myös historian antamia moraalisia opetuksia.

3. Historian opetussuunnitelma ja sen kehittäminen. Luku käsittelee sitä, miten yhteiskunta haluaa menneisyytensä kuvan välittyvän. Uuden sukupolven opetussuunnitelmat jättävät tilaa näkökulmien vaihtelulle ja opiskelijan omalle tiedon rakentamiselle.

4. Miten historiaa opetetaan ja opitaan. Luku käsittelee oppimiskäsityksen muuttumista. Oppimisen tutkijat uskoivat vielä sukupolvi sitten, että oppiminen oli käyttäytymisen muutosta ja suosittelivat mekaanisia opetusjärjestelyjä. Nykyisten oppimiskäsitysten mukaan oppiminen on ajattelun muuttumista, jossa olennaista on tiedon pohtiva työstäminen. Tämän päivän historianopetuksessa ei ole kuitenkaan saavutettu selkeää yhteisymmärrystä. Kirjoittajien mukaan moni opettaja opettaa yhä vielä varsin sisältöpainotteisesti, eikä tilaa jää historiallisen ajattelun kehittämiselle.

5. Oppimisen arviointi palautteena oppilaalle ja koululle. Luku ehdottaa vaihtoehtoja perinteisille muistamista mittaaville kokeille. Pohditaan myös kohdistuvatko kansalliset testit kriteereineen tasapuolisesti tietoihin ja taitoihin ja vastaavatko ne oppiaineen luonnetta.

6. Tulevaisuus alkoi jo kauan sitten. Historia opettaa, että inhimillisen toiminnan vastuu ulottuu laajalle ja kauas. Tulevaisuus velvoittaa, mutta menneisyyden lupaukset ovat tulevaisuuden voimavara.

Ajan merkit - Historian käyttö ja opetus –kirja lienee tarkoitettu historian opettajille, mutta se sopii myös oppilaille ja opiskelijoille, historian harrastajille ja on tietenkin mitä omiaan historian opettajiksi aikoville. Kirja on selkokielinen, niin että kuka tahansa pystyy tekstin ymmärtämään. Suosittelen, varsinkin alan ammattilaisille.