J.S. Meresmaa Mifongin kadottama

J.S. Meresmaa Mifongin kadottama

Myllylahti 2016. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Tamperelaisesta J.L. Meresmaasta tuli kirjailija puolivahingossa. Mifongin kadottama on ihmisten voimien rajoja kuin rajojen elämän ja kuoleman välillä koettelemista, mutta rajat eivät ole niin lopullisia kuin miltä ne näyttävät. Mifongi-sarja on Meresmaan luoma aivan toisenlainen fantasiamaailma. En ole lukenut sarjan neljää ensimmäistä osaa, joten matkani lähti vähän sekavasti ja hitaasti liikkeelle, mutta kun vauhtiin päästiin, niin lukukokemus oli ihan mieluinen.

Entinen merirosvokapteeni Linn on tuomittu kuolemaan, mutta hän onnistuu piileskelemään Merontesin hallitsijan rantahuvilassa pelastuttuaan mustalta mahdilta.

Ardis Isvergal Duverney on palaamassa rakastajansa Dante Rondestanin kanssa kotikaupunkiinsa Merontesiin. Hän on riidellyt verisesti poikansa Ciaran kanssa, joka on syrjäytetty Merontesin hallitsijan paikalta ja ajettu maanpakoon. Merontesissa Ardis kohtaa kuninkaallisessa lampimajassa Danten siskon Linn Rondestanin, jonka kanssa hän ei todellakaan ole sydänystävä, mutta Linn on ystävystynyt nykyisen hallitsijan Skoemir  Skadi Armundin kanssa. Ardisilla on vahva kostonhalu, kun hänen poikansa on syösty vallasta ja hän haluaa itse Merontesin kuningattareksi.

”Haluat Merontesin kuningattareksi”, Connail sanoi.  ”En ole lainkaan vakuuttunut, että tiedät mikä on mahdollisuuksien rajoissa.”… ”Olen Isvergal.” Ardisin ääneen hiipi kovarauta. ”Minulla on veren oikeus Merontesin valtaistuimeen, ja poikani vallansyöksemisen jälkeen ei ainoastaan veri, vaan myös sukuni kunnia velvoittaa minut taistelemaan siitä.”

Ardisin tytär, Ciaran kaksonen, Fewrynn on kadonnut toismaailman portteja suljettaessa, ehkä lopullisesti. Ardis ottaa uutisen raskaasti. Samaan aikaan Linn syyllistyy nähdessään painajaisissa kavaltaneensa Fewrynnin olinpaikan. Dantella on ongelmia eläinpuolensa sebauden kanssa, kun musta pantteri Reu yrittää ottaa vallan hänen mielessään.

Toisaalla maanpakoon ajettu Ciaran sinnittelee henkivartijansa Oslafin ja muistinsa menettäneen, entisen kaartinpäällikkönsä Joentuoman kanssa pakoon kohti Belonea. Matka ei suju kommelluksitta ja heidän seuraansa liittyy vielä outo, lintujen vaistotietoon yhteydessä oleva Siv säihkyrastaineen.

”Viisas viklo”, Siv hurisi ihastuksissaan. ”Teikä tekee meikäläisen niin ylpeäksi.”

”Oloni tuntuu lähinnä sekopäiseltä. Skadi Armund on Kultapoika. Pitäisihän minun tuntea häntä kohtaan jotain. Miksi en tunne mitään.”

”Teikä on kuoriutunut uudelleen. Johan meikä sitä sanoi. Ei ole väärin vaihtaa sulkapukuaan.”

Mifongin kadottama lähti alun epäröinnin jälkeen vauhdikkaasti liikkeelle ja kirjan loppu jättii odottamaan haikeana  seuraavaa osaa. Pakko lukea myös aiemmat osat!