Torgny Lindgren Taiteilija Klingsor

Torgny Lindgren Taiteilija Klingsor

Alkuperäisteos: Klingsor (2014)

Suomentaja: Liisa Ryömä

Tammi 2017. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

 

Carput mortuum oli hänelle väreistä tärkein, värien väri, seuraavaksi tärkein oli venetsianpunainen. Nämä kaksi väriä hän aina painoi ensimmäiseksi paletille pieniksi nokareiksi, pienten peltikippojen viereen joissa oli balsamitärpättiä ja sikkatiivia.

Ruotsalaisen Torgny Lindgrenin uusi romaani Taiteilija Klingsor kertoo, miten taiteen tekeminen voi olla tärkeämpää kuin taide itsessään. Olen lukenut monia Torgny Lindgrenin kirjoja, joista vain Kimalaisen mettä pidin paikoin iljettävänä ja toisaalta pidin kovasti. Leena Krohnin Erehdyksessä on jotain samaa kirjastovierailun yhteydessä, mutta ei mitään epämiellyttävää. Lindgrenin  Akvaviitista olen pitänyt erityisesti. 

Taide on noussut hyvin esiin kevään kaunokirjallisuudden teemoissa kuten Jessi Burtonin Nukkekaapissa, Joel Haahtelan uusimmassa Mistä maailmat alkavat ja nyt on vuorossa Torgny Lindgrenin Taiteilija Klingsor. Yhtä olennaista on, että Lindgren kuvaa västerbottenilaista mielenmaisemaa. 

Jos hän kypsänä taiteilijana olisi halunnut kuvata tavallista, yksinkertaista elämää vaatimattomassa talossa Västerbottenin sisämaassa, hän olisi voinut maalata tuon näkymän keittiössä leppeässä kesäyön valossa. Mutta kuten tiedämme hän suhtautui sen lajin taiteeseen oudoksuen, jopa vihamielisesti.

 Kertojavalinta on erikoinen, sillä kertojana ovat Me-kertojat, kaksi tai useampi, jotka jatkavat hänen töidensä etsintää. Lindgren piirtää Klingsoreja nimeämättä heitä sen enempää.  Alussa on kirvesmies ja ruumisarkkujen veistäjä Ukkoklingsor. Häntä seuraa Poikaklingsor, aikanaan maalari Klingsor, jonka pohjakankaina toimivat suvun vanhat käärinliinat, joita Muoriklingsor teki vainajien arkkuihin. 

Kokonaiskuvaa on mahdoton tietää. Akvarelleja, lyijykynä- ja liitupiirroksia, laveerauksia hän piti halveksuttavina syrjähyppyinä. Mutta öljymaalausten määrä, niiden jotka hän katsoi varsinaisiksi teoksikseen, voidaan laskea melko tarkkaan.

Mietin nimen Klingsorin taustaa Hessenkin kautta, mutta oletukseni oli yhtä väärin kuin Richard Wagnerin ooppera, oli etuliitteenä v tai sitten ei. Klingsorin nimellä on mielenkiintoinen tausta, joka kerrotaankin kirjassa.

Ukkoklingsor on haudattu hylätylle hautausmaalle Klåvavikenin yläpuolelle. Kivi on harmaata graniittia, nimi KLINGSOR on kaiverrettu kömpelösti kiveen, kirjaimet on aikoinaan täytetty pellavaöljykimröökillä.

Harrastelijamaalari Klingsor maalasi vain tavallisia esineitä tuvan keittiössä. Hän kävi kirjekursseja ja maalasi käsillä olevia tavaroita, laseja ja kuppeja, ja piti yhden näyttelyn purkutuomion saaneessa koulussa. 

Ihmiset ovat luonteeltaan asetelmia kautta aikojen, syvästi tietoisina esineiden sisimpään kätkeytyvistä mysteereistä; luolien seinille, lemmenlahjoihin, testamentteihin ja omaisuusluetteloihin; kirjaudutaan asetelmia kautta aikojen, syvästi tietoisina esineiden sisimpään kätkeytyvistä mysteereistä; luolien seinille, lemmenlahjoihin, testamentteihin ja omaisuus luetteloihin; kirjeisiin erilaisille viranomaisille, rauhansopimuksiin, ensimmäiset tatuoinnit olivat asetelmia.

Fanny oli kirjekurssien opettaja. Hänen akvarellit ovat läpikuultavan kirkkaita, suurin piirtein ääriviivattomia, maisemat ovat aurinkoisia, jopa onnellisia, puiden ja talojen varjot ovat heikosti lilaan vivahtavan koboltinsinisiä. Hänen taivaissaan on useimmiten paperin oma valkea väri ihmishahmo  

Kuka tämä ohjaajatar oli?

Hänen kohta satavuotias sisarensa elää yhä.

Entä Klingsorin? Taiteilijan nimeltä Klingsor?

Pitäisikö minun muistaa hänet? Klingsor?

Heidän elämänsä kietoutuivat tiiviisti yhteen. Klingsorin elämä ja teidän sisarenne elämä.

Taiteilija Klingsorin teemoina ovat elämä, elämäntavat ja taide, mutta miten käy elämän, jos se on sen tavoittelua, niin jääkö elämä elämättä? 

En osaa ilmaista tunteitani paremmin kuin toteamalla, että luin todennäköisesti vuoden parhaimpiin lukeutuvan kirjan.  Lindgrenin kirja on ohut, mutta luettavaa ja ymmärrettävää siinä on yllin kyllin. Jotain tällaista lukukokemusta odotan ja vaadin Tammen Keltaiselta kirjalta.