Sivut

maanantai 6. helmikuuta 2017

Petri Pietiläinen Kissojen maailmanhistoria



Petri Pietiläinen Kissojen maailmanhistoria

SKS 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Olen kirjoittanut blogiini aiemmin Kissojen Suomi - Katit historian poluilla, joka keskittyi Suomen osuuteen.  Pietiläisen kirja aihe on laajempi, sillä nyt tutustutaan kissoihin maailman laajuisesti.   Kissojen maailmanhistoria on hyvin monipuolinen teos. Tällaisen kissojen historian esittely tuleekin tarpeeseen.  

 

Itse olen todellinen kissafriikki eli kotonani on ollut aina kissa, myöhemmin aloin kasvattaa pyhiä birmoja ja persialaisia, kiersin näyttelyissä parikymmentä vuotta ja toimin aktiivisena yhdistysihmisenä, joten kissoihin liittyy paljon hyvää  elämässäni. Eikä meillä vieläkään ole kolmen kissan koti. Kolmehan on lukumääränä varsin hyväksyttävä, jonka jälkeen lukumäärästä on parempi vaieta.

 

 

Pietiläisen Kissojen maailmanhistoria antaa kuitenkin yksipuolisen kuvan kissayhdistyksistä maailmalla eli kattojärjestöistä. Suomessa toimii nykyään kolme kansainvälisesti merkittävää kissojen kattojärjestöä: FIFE, TICA ja CFA. Näillä kaikilla on pitkä historia. Emme elä vain FIFEn varassa. Jos selaa yhtä suosituinta kissakirjaa eli Kissojen maailmaa, niin paljastuu, kuinka olemme ammentaneet kissatietoutemme siitä. Aikanaan valitessa omaa rotua ihmettelin, mikä on Tiffany, Havana, Tonkineesi tai Snowshoe. Tänä päivänä monet näistäkin roduista on jo FIFEssä hyväksyttäjä. FIFE:n rinnalla ansaitsisivat niin myös TICA kuin CFA kunnon esittelyn.   The Cat Fanciers' Association (CFA) on yhdysvaltalainen, maailman suurin rotukissarekisteri, joka on perustettu jo vuonna 1906. Suomessa toimii oma Cat Fanciers of Finland. Tätä yhdistystä kissaihminen ei  voi olla tietämättä.
Nykyään maailmassa elää arviolta noin seitsemän pientä villikissalajia, jotka kuuluvat samaan sukuun (genus) kuin kissamme. Kaikkia nimitetään latinaksi nimellä Felis. Kun mukaan lasketaan ilveslaji (Lynx), muutama vähän isompi suurkissa (jaguaari, leijona, tiikeri ja leopardi) ja otetaan mukaan gepardi, päästään puhumaan kissaeläinten nykyisestä heimosta (Felidae).
Kissasta on vähitellen tullut suosittu lemmikkieläin, mutta se on kulkenut pitkän reitin kodin lemmikiksi. Kissojen maailmanhistoria avaa lukijalle ihmisen ja kissan yhteisen historian. Kissalla on ollut myös velvollisuuksia, sillä se on toiminut ihmiskunnan viljavarastojen vartijana, hiirivahtina, navettakissana, sitä on palvottu vuoroin jumalattarena ja vastavuoroisesti kissaa on vuoroin pelätty paholaisena sekä pidetty noitien liittolaisena. Kissat on nähty myyteissä ja uskonnoissa. Kristityt ja juutalaiset eivät pitäneet kissoista, sillä se oli väärien jumalattarien pyhä eläin kun islamin kissat pääsevät paratiisiin. Muinaiset egyptiläiset palvoivat kissoja ja kissahahmo yhdistettiin siellä hyvin moniin eri jumaliin. Antiikin Kreikassa ja Roomassa kissa ei enää ollut niin näkyvässä roolissa vaan siihen suhtauduttiin käytännöllisemmin. Carl von Linne nimesi kotikissan omaksi lajikseen vuonna 1758.
Loitsun voimalla kuollut purjehti Lännen maahan. Kissa oli se, joka surmasi Auringon uudestisyntymää estävän Apopis-käärmeen. Kissan ja Isiksen tiet kietoutuivat kauniisti toisiinsa.
Kissa eivät olleet halpoja ennenkään, sillä kalliit kissat olivat keisareille ja muutamille korkeimpaan aatelistoon kuuluneille suotavia ylellisyyseläimiä.
Ei pidä unohtaa, että rotukissa ei ole ilmainen tänäkään päivänä. Harva  kasvattaja edes lähettää kissan postipakettina. Suomeen on tuotu paljon hienoja kissoja eri puolilta maailmaa. Tiesitkö, että pärjäävä persialainen maksaa kepeästi 4000 euroa ilman hakukulujen huomioimista. Rotukissojen asema on turvatumpi sisäkissana kuin maatiaisen.

Kissa ei ole kuitenkaan koskaan menettänyt itsenäistä ja salaperäistä luonnettaan. Kissan ei ole tarvinnut kulkea herrankoirina kuten dominikaanien tunnuksin kulkeneet koirat. Kissa sen sijaan on tallentanut tassunjälkensä kosteaan lattiaan  niin Turun basilikassa kuin Porvoon keskiaikaisessa kivikirkossa. Tiedämme hyvin, että kissat olivat hieroglyfeissä yhtä ja samaa kissaa. Tunnemme niin kissojen historian kulkuun liittyvän kelttikultin, Bastetin, jumalatar Freijan, joka kulki kissojen vetämillä vaunuilla. Tiedämme kissan elämästä keskiajan luostareissa, joissa niitä piti arvostaa ja kohdella hyvin.
 
Kotikissat eroavat villikissoista geneettisesti rakenteeltaan yllättävän paljon. Geenit todistavat kesyyntymisestä. Muutokset liittyvät niihin geeneihin, jotka kontrolloivat muistia sekä pelko- ja muuta ehdollistumista. Kissojen geenit kertovat, että ne ovat muuttuneet vuosituhansien aikana rohkeammiksi uusia paikkoja ja ihmisiä kohtaan. Ihmisten kanssa eläminen muuttaa niin kissaa kuin ihmistä.

Kissojen maailmanhistorian kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tietokirjailija Petri Pietiläinen, joka on kirjoittanut teokset Koirien maailmanhistoria (2013) ja Koirien Suomi (2014). Pietiläinen tunnustautuu kissaihmiseksi. Myös kirjan kuvitukseen on nähty vaivaa. Lähdeosio tarjoaa paljon tiedonlähteitä. Kirjan sidosasuun olen kovasti pettynyt eli olisin toivonut myös siihen panostusta. Omastani tulee hyvin pian irtopainos. Kissojen maailmanhistorian on jokaisen kissanystävän kirja.

Minä ja kissani Pangur Bán,
puuhissamme molemmat:
hän hiiriä mieluusti jahtaa
minä yöt istun, sanoja metsästän.
Parempaa kuin ihmisiä ylistää
on istua kanssa kirjan ja kynän;
Pangur ei harmia aiheuta,
hän harjoittaa omaa tahtoaan


3 kommenttia:

  1. Olet tainnut lukea yhden jos toisenkin kissakirjan 🐈
    Tuo vaikuttaa laadukkaalta ja monipuoliselta tietoteokselta.
    Jännää ajatella kotikissojen ja villikissojen eroja.
    Ovatkohan nämä kenen jälkiä hymiöitteni joukossa 🐾🐾 🙂 ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakirjoja on tullut kerättyä ja luettua. Sehän on runsaudensarvi aiheena. Valitettavasti kustantajat eivät tunne nimiä. Eli Rosenin puutarhakirjat kääntyvät, mutta kissahelmien päälle ei ymmärretä yhtikäs mitään. Ruotsiksi olisi hyvä kasvattajankirja, jossa genetiikka on hyvin tehty. Meillä on täysin unohdettu myös eräs loistava kissatuomareiden tekemä kissakirja.

      Poista
  2. Lisään vielä, että pelkät rotuoppaat eivät riitä. Enemmän voisi tarjota. Hyviä esimerkkejä ovat nämä historialliset kirjat ja John Bradshaw Kissan mieli. Eläinlääkäreiden pennutusohjeet ilman omaa kasvattajakokemusta ovat yhtä tyhjän kanssa, saavat lähinnä kieriskelemään naurusta. Susanna Rosén ja Eivor Rasehorn. ovat tehneet upeita kirjoja.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!