Joel Haahtela Mistä maailmat alkavat

Joel Haahtela Mistä maailmat alkavat

Otava, 2017. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Joel Haahtela on suurimpia kotimaisia suosikkikirjailijoita. Olen lukenut hänen tuotannon, ja vain Tule risteykseen seitsemältä ei ole kohonnut suosikikseni. Tässä pysytään osin  Suomessa, lähdetään maailmalle ja palataan. Luin kirjasta etukäteen Haahtelan ja tämän isän haastattelun, joten sain tietoa Perhoskerääjän suhteen. Mistä maailmat alkavat on Haahtelan 10. romaani. Haahtelan Tähtikirkas,  lumivalkea on todella upea kirja.

Taiteilijaromaani

Tässä taiteilijaromaanissa kirjailija kysyy, kuinka olla uskollinen itselleen ja rakastaa. Seuraamme tapahtumia Visan näkökulmasta. Visa elää äitinsä kanssa kahden Luotsikadulla Helsingissä.

Visa ei muistanut isäänsä, vaikka lipaston päältä tuijottivat isän  kasvot, sotaan kadonneet. Se oli nuori ja tuntematon mies, josta oli jäänyt pari paitaa ja solmio, komeron pohjalla oli kengät.  Isä oli siis epäilemättä ollut olemassa ja joskus äiti vahvisti asian sanomalla, että tästä isä olisi  pitänyt ja tuosta, vaikka ei äitikään  ollut isää kovin hyvin tuntenut; he ehtivät olla yhdessä vain pari vuotta. Siinä ajassa miehestä saattaa tulla mies, mutta ihminen on vielä kaukana.

Visa toimii paikannäyttäjänä elokuvateatteri Gloriassa.   Näillä tienesteillä hän tekee taidevälineiden hankintoja. Eräänä talvi-iltana 16-vuotiaan Visan mielen valtaa ajatus, että hänestä tulee taiteilija.  Visa päättää pistäytyä Aleksanterinkadun liikkeeseen hankkimassa värejä ja tarvikkeita sitruunankeltaista, norsunluunvalkoista, kadmiuminkeltaista,  ultramariinia, ja titaaninvalkeaa, tärpättiä, pellavakangasta, vernissaa, siveltimiä. Sivellin kädessään Visa näkee maailman kuin ensi kertaa. Visa hakeutuu opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun, jotka ovat ensiaskelia taiteen tekemiseen. Visan maailman täyttää Chagall, van Gogh, Cézanne, Rembrandt, Morandi ja  Vincent

Entä sinä? Miksi pidät Kafkasta? Helmi kohautti harteitaan ja näytti yhtäkkiä epävarmalle kuin    olisi  jäänyt  kiinni jostain luvattomasta.

Piirustustunneilla

Piirustustunneilla Visa tutustuu melankoliseen Tapioon. Yhdessä pojat haaveilevat Chagallin luomista maailmoista ja eurooppalaisista kaupungeista.

Tapion sisko Helmi on elämäniloinen ja itsevarma,  toisin kuin veljensä. Visa matkustaa Italiaan opiskelemaan Bolognan taideakatemiaan ja kohtaa siellä Leo Halmeen pojanpojan, joka oli Tähtikirkas, lumivalkea oli Leo Halmeen tarina.

Kävellessään kotiin hämärtyvää lehmuskujaa Visa muisti vanhan sadun, jonka oli kuullut äidiltä. Harvoin, ei edes kerran vuodessa, eikä edes kerran kymmenessä tai edes sadassa  vuodessa,   taivaankansi avautui ja paljasti kaikki tähdet, koska se, mitä joka ilta  näimme,  oli vain kalpea aavistus.  Mutta tiettyinä hetkinä taivaankansi avautui ja takaa paljastui todellinen taivas, joka oli tähdistä valkoinen. Se oli niin valkoinen, ettei kukaan ihminen voinut elää sellaisessa valkeudessa. Ja siksi taivaankansi pysyi meiltä kiinni, meiltä suljettuna.

Aikajänne ulottuu 50-luvulta politisoituneelle 70-luvulle

Visan mukana lukija pääsee kurkistamaan suomalaisiin ja italialaisiin taidepiireihin, aina viattomalta 50-luvulta politisoituneelle 70-luvulle.  Haahtela on käsitellyt monissa kirjoissaan 70-luvun politisoitunutta ympäristöä. Tule risteykseen seitsemältä oli minulle turhan erilainen. Se tuo uutta ja kantaa ihan hyvin. Olen luokitellut jostain syystä Haahtelan Patrick  Modianon kanssa saamaan ryhmään, sillä ihailen kumpaakin kirjailijaa.

Mistä unelmat alkavat

Unelmat alkavat omista haaveista, joita kannattaa tavoitella. Aina ei ole helppo yhdistää toiveitaan, aina ihminen ei ole vapaa sidosryhmistään. Omien toiveiden toteuttaminen vaatii rohkeutta, sillä tuttu ja turvallinen arki vie. Visassa elää kiltteys, omien polkujen valinta ja ennen kaikkea uskallus toteuttaa unelmia. Hän on hieman lapsenomainen ja hyväntahtoinen nuori mies. Pidin pojan ja äidin suhdetta  poikaansa kannustava. 

Via Condolen seuduilta, baarien ja tuntihotellien nurkilta löytyi prostituoituja, homoseksuaaleja, varkaita, juoppoja, ja muita elämän kolkkaamia olentoituja ja juuri he ”olostelivat elämän syvässä ytimessä".

Koti-ikävä ja ajatukset paluusta Helsinkiin valtasivat Visan mielen yhä useammin: niin kuin Morandin kuolema olisi ollut merkki, että pitkäksi  venähtänyt aika Italiassa oli lopulta päättymässä. Ja sitten lokakuun alussa Helmiltä saapui kirje, joka sinetöi Visan päätöksen kotiinpaluusta.  Tapio oli riistänyt itseltään hengen kaksi viikkoa aikaisemmin,  hukuttautunut mereen Taivallahdessa, joka rannasta ruumis löytyi. Hiekalla lojuvat kengät ja takki, joku ohikulkija oli ryhtynyt  niitä ihmettelemään

Olen lukenut Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea useamman kerran. Tulen lukemaan myös tämän uudelleen, sillä tästä voi ammentaa niin paljon. Odotin tältä kirjalta paljon, mutta taisin saada jopa enemmän. Haahtelan Helsinki-kuvaus on onnistunutta eli tunnen sen omaksi. Yhtä lailla Bo Carpelanin ja Henrik Tikkasen Helsinki on  minun tuntemani. Helsinki on vaikea kuvattava, sillä pelkät vanhat kadunnimet ei  puhalla sitä  eloon. 

Mistä maailmat alkavat ja Tähtikirkas, lumivalkea kulkevat niin käsikkäin, että ne kannattaa lukea perätysten.  Pidin kovasti tarinasta, huikea kotimaisen vuoden aloitus.

Mistä maailmat alkoivat? Pimeydestä, hiljaisuudesta, kun mikään ei liikkunut. Kun kuuli vain  oman sydämensä lyönnit ja veren kohinan päässään,  avaruuden kohinan huminan: kun tunsi ruumiinsa vaikka ei nähnyt sitä.

Blogeissa toisaalla:  Sinisen linnan kirjasto, Kirja vieköön, Tuijata