Essi Tammimaa Noaidin tytär ja Tulva

Essi Tammimaa Noaidin tytär

Otava 2013. Kotikirjasto.

Noaidin tytär aloittaa saamelaiseen mytologiaan ja lukiolaistytön arkeen perustuvan trilogian. Tammimaata (s. 1981) luonnehditaan kulttuurialan sekatyöläiseksi.

Kuusitoistavuotias Aura asuu kaksin isänsä kanssa Kellokosken sairaalan vierellä. Äiti on hävinnyt Auran ollessa pieni. Isä on tiukkis ja yrittää suojella Auraa kaikin mahdollisin tavoin. Salaperäisyys ja vaikeneminen äidin kohtalosta ylittävät puhekynnyksen.

Syksyllä Aura aloittaa lukion. Hän on tavallinen teinityttö, mutta hän näkee näkyjä, joissa sudet ahdistelevat häntä ja saamelaissoturittaret seikkailevat. Aura kirjoittaa näyistään kirjan, mutta kun se julkaistaan, hänet yritetään tappaa, koska paljastuu että saamelaissoturitar Saga onkin oikea henkilö ja aikoo kostaa heimonsa paljastamisen.

Kiristän tahtia ja sora ropisee jaloissani kuin kipinät. Äkkiä huomaan liikkuvia varjoja metsässä. ne lähestyvät molemmilta puolilta katulamppujen väliin jäävää pimeää musteläikkää, johon kohta saavun. Sydämeni alkaa hakata ja käteni täristä. Olen kuulevinani korpeavaa murinaa puiden välistä.

Äkkiä kaikki se on totta. Näkyjeni laukkaavat sudet, jotka kääntyvät omistajiaan vastaan. Nyt ne vaanivat minua.

Aura karkaa syksyllä kaverinsa Markuksen kanssa idolinsa Maailman reunalla –bändin konserttiin, jossa Auran ihailema bändin laulaja Paju nostaa Auran lavalle. Auran tyttökaverit ovat tästä kateudesta vihreitä. Paju osoittautuu olevan kotoisin Tulipuun Kodasta, jossa heimoa johtaa Hirvikuningatar. Sieltä on myös kotoisin Auran äiti Risten ja Auran veri on sekoittunutta, koska isä on etelänmaalainen. Aura joutuu uskomattomaan seikkailuun pelastaakseen Tulipuun Kodan ja Saamelaissoturittaret.

Siniturkkinen susi päästää murinan, joka järisyttää rintalastaani. Tunnen sen suusta löyhivän  kuuman hengityksen, joka haisee raadolle. Se on viimeinen asia, jonka tunnen. Ärähdys on merkki muille susille. Ne kaikki ponnistavat puiden välistä, varvikosta, varjoista ja laappovat kohti minua kulmankidat avoinna ja hampaat puukonterävinä. Siniturkkinen ponnistaa vahvoilla jalkalihaksillaan ja ponnahtaa hyppyyn minua kohti.

Tammimaa luo kirjassaan aivan uudenlaisen fantasiamaailman, jota ei avata tarpeeksi. Tapahtumat etenevät ilman selittelyä  aiheuttaen lopputuloksesta sekaisen. Yhtäkkiä Aura omaa yliluonnollisia kykyjä. Olkoonkin, että tapahtumat liittyvät Auran näkyihin. Imettelen usein, miksi kirjailijoiden pitää kertoa luonnosta, jos sitä ei osata.  Esimerkiksi Auran ensimmäisenä koulupäivänä koivun lehdet ovat keltaisia ja tippuvat, vaikka miljöönä on Etelä-Suomi. Kirjan genre on teinityttöfantasiaa ja näin ollen sopii parhaiten heidän luettavakseen.

Essi Tammimaa Tulva

Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Tulva on jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Noaidin tyttärelle. Arvelen ilmestymistahtia hieman liian hitaaksi,  jotta lukijan kiinnostus jaksaa säilyä jatko-osalle. Pahimmillaan kohdelukijat ehtivät jopa kasvaa tällä välin pois lukijajoukosta.

Muutaman metrin päässä koski panee padon parkumaan, mutta siinä, missä minä seison, voi katsoa liikkumattoman veden sisään. Hurjaa virtaa ei voi nähdä pinnasta, se on lasityyni. Niin kuin muutenkaan elämässä, pinta ei kerro mitään.

Aura aloittaa lukion toisen luokan. Muistot edellistalvesta piinaavat ja vesi Kellokosken padon takana nousee. Mutta sitten näyt palaavat. Lisäksi toimittajat vainoavat Auraa tämän suhteesta idoliinsa Pajuun ja saavat lööpeillään kaikki sekaisin.

Oven vieressä nojailee toinen jalka lungisti seinää vasten nainen, jonka kasvot peittyvät aluksi suureen vaaleajouhiseen lehmitytön hattuun. Hänellä on kuluneet nahkasaappaat, pitkä tunika ja pureskellut kynnet. Kun pääsen hänen kohdalleen, kohtaan jäänsiniset silmät, joiden sudenkeltaiset kehät vilkkuvat petomaisesti. Silmät eivät päästä minua otteestaan.

Kellokosken tulvavaara johtuu Lapissa tapahtuneesta Suvivaaran katastrofista ja kuolleista soturittarista, jotka nousevat järven pohjasta penäämään takaisin maitaan saasteilta ja tuholta.

- Tämä ei ole ihmisetn työtä.

Muistan unieni kuolleet soturittaret. Metsän koura kaapaisee minua, ja astun taaksepäin, kompuroin. Haluaisin takaisin junaan.
- Minkä sitten?
- En ole varma, Saga sanoo. - Hajusta on vaikea saada selvää. 

Tulva on yhtä sekava kuin trilogian ensimmäinen osa Noaidin tytär. Tapahtumat ja henkilöt poukkoilevat toisesta toiseen, välillä ei tiedä missä mennään. Juoni tuntuu välillä olevan hukassa. välillä hukassa. Suomenkielelle vieraat sanat myös kummastuttavat, mikä tarve niitä on luoda? Silti kirjan juoni  ja tarina olivat  mielenkiintoiset. Mytologian osuus oli mukavaa luettavaa.