Jessica Schiefauer Ester & Isak ja Pitkäkangas Kuura

Jessica Schiefauer Ester & Isak
Suomenantaja: Säde Loponen

Alkuteos När hundarna kommer

Karisto. 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjailija Jessica Schiefauer on voittanut Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Augustin historiallisesti kahdesti. Ester & Isak palkittiin syksyllä 2015. Pidän alkuperäisteoksen nimeä När hundarna kommer parempana.

Ester & Isak on vähäeleinen, silti intensiivinen ja kaunistelematon kuvaus nuorten arjesta. Schiefauer kuvaa taitavasti, miten mitättömistä syistä rajukin väkivalta voi saada alkunsa ja mihin se voi johtaa.

Ihan kuin hänestä näkyisi päällepäin, että hän ei tiedä mitään rakkaudesta, ikään kuin hänen otsaansa olisi kirjoitettu, ettei hän koskaan ole tuntenut niitä suuria tunteita, joita kirjat ja elokuvat kaikin voimin pyrkivät välittämään. Päivät ja viikot ja kuukaudet kuluivat, ja joka päivä kaipuu sen toisen, sen oikean puoleen käy yhä epätoivoisemmaksi.

Ester on Veronican kaveri, mutta Isakin kanssa Ester viettää yhä enemmän aikaa.  Veronican kanssa juodaan teetä baareissa ja kulutetaan joutoaikaa. Tarina alkaa huhtikuusta ja kulkee seuraavaan maaliskuuhun. Sinä kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi, nuorten ehdottomana rakkautena. Nuoret saavat elää toistensa luona vapaasti, jopa yöpyä vaikka on arki ja koulupäivä.  Kesän aikana heidän rakkaustarinassa tapahtuu jotakin. Pikkuveli Anton jää sivuun veljen leikeistä ja ajasta. Isak on jotenkin erilainen kuin ennen.  Pojat saa olla vapaasti, sillä äiti tekee yötyötä ja isä vuorotyötä, mutta kotiintuloajoista pyritään silti pitämään kiinni

Hänen kätensä olivat rautavanne, pakkopaita Esterin rintakehän ympärillä. Tunne oli ristiriitainen, oudon nautinnollinen ja oudon painostava, hän halusi riistäytyä vapaaksi eikä koskaan enää olla vapaa, ja sitten vaunu sukelsi taas ja huuto täytti kehon voimallaan.

 Isak antaa lahjana sydämenpuolikkaat, jotka voi taittaa kahtia. Toisella ei ole aikanaan antaa omaa puolikastaan takaisin.  Isak ja Anton viettävät kahden viikon loman vanhempiensa kanssa Mallorcalla. Ester matkustaa Tanskaan  perheensä kanssa. Isak tulee kesän aikana ajatuksiin, että ystävänä olisi parempi jatkaa.

Ester aukaisee varovasti lukon. Valkealla pumpulialustalla on hopeasydän. Sitä halkoo siksakjuova, jonka kohdalla sydämen voi taittaa kahtia ja saada kaksi täsmälleen yhteensopivaa puolikasta. Isak ottaa sydämen rasiasta ja halkaisee sen kevyellä käden liikkeellä. Kumpikin puolikas roikkuu hopeaketjussa.

Tuona kesänä rannalla pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli Anton kantaa vastuunsa.  Tapahtuma heijastuu koko perheessä. Isakin äiti linnoittautuu kotiin, mutta vie Esterin eräänä päivänä Simonin haudalle. Esterin koulumenestys kärsii poissaoloista. Hän ei katoa perheen vaikeuksien myötä, vaan hän on Isakin tukena.

Jostain syövereistä mieleeni tunkee Hans-Eric Hellbergin teos Hellyys, joka käsittelee aikuistumista ja seksuaalisuutta. Tuon lukemisesta on kumminkin iäisyys. Isak ja Ester on hyvä YA, joka kannattaa lukea.  Ester ja Isak on tummasävyinen tarina, joka antaa ajatuksia.

Elina Pitkäkangas Kuura

Myllylahti 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kuura on Elina Pitkäkankaan esikoisteos, trilogian aloitus. Huomasin trilogian toisen osan mainoksen, joten minulle tuli hieman kiirus lukea aloitusosa. Luen fantasiaa epäsäännöllisen säännöllisinä välipaloina.

Kuura  yhdistää urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Nykypäivän Suomeen ja kaupunkimiljööseen sijoittuvassa tarinassa pedon ja ihmisen kahtiajako on kuin veteen piirretty viiva. Tapahtumien miljöönä on Turun kupeessa sijaitseva, muurin ympäröimä Kuurankeron pikkukaupunki, jossa asuvat myös lukiolaiset Inka ja Aaron. Muurit tuovat turvallisuutta kaupunkilaisten elämään. Jahti-järjestö suojaa kaupunkilaisia myös. Läpi kirjan Aaron on perinteisempi nuortenkirjan sankari kuin Inka, joka on varsin aikaansaava ja eläväinen tapaus. Inka ja ihmissusi-Leo vartijana kohtaavat jo tarinan  alussa. Inkan ja Leon ikäero näkyy tarinassa, sillä kolmekymppisen kokemusmaailma on vain erilainen.

Kuurankeron kaupungissa oletetaan, että ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa, mutta kirjan mukaan asia ei ole ihan näin, sillä ihmissudet eli hukat ovat hyvinkin tosia. Dialogissa ei ole Turun murretta, vaan enemmänkin kieli on hyvin stadin slangia. Tarinan kerronnassa vuorottelevat Inkan ja Aaronin näkökulmat. 

Tuntui hyvältä päästä takaisin arkeen. Hullua, että vaikka olin ollut poissa koulusta vasta yhden päivän, menetetty aika tuntui viikolta. Ei. Kuukaudelta. Huomasin kaipaavani sitä kaikkea: Aaronia ja Samua, koulun nurmikkopihaa, kaappeja ja kapeita käytäviä – jopa puuduttavia asioita, kuten lukion ykkösen kikattavia tyttöjä, äikkää ja pakkoruotsia. Ikävöin sitä kaikkea, koska se tuntui oikealta. Normaalilta.

Tarinassa on romantiikkaa mukana, mutta en olisi välttämättä kaivannut sitä. Inkan ja Aaronin suhde ei ole romanttinen, toisin kuin Aaronin ja Matleenan tai Inkan ja Leon. Hieman miettisin, että tarvitaanko jatkossa tietynlaisia sanoja, sillä niitä vilahteli yllättävän usein. Sen sijaan rakkauskohtaukset ovat kuvattu hyvin, asiallisesti. Eikö alla oleva kohtaus ole suloinen?

"Inka mulla on suden hajuaisti. Mä tiedän, että sä oot vetänyt mun rommia just äsken."

 "No vähän otin, mitä sitten? Mä oon kahdeksantoista."

 Leo tuhahti laskiessaan avaimet eteisen pöydälle. Sitten hän käveli luokseni ja käänsi minut ympäri. Katse kulki hävyttömän hitaasti päästä varpaisiini, aivan kuin hän olisi skannannut jokaisen pienen yksityiskohdan ulkonäöstäni.
    "Uskaltaako sua edes suudella?"
"Joo, jos sua ei haittaa saada huulikiiltoa naamaan."
    Mies virnisti laiskasti. "Sano, että se maistuu mansikalta." 

Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen ja päätyy sairaalaan hengityskoneeseen. Pelko rakkaan veljen menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. Lykantropia ja siitä seuraavan ihmissudeksi muuttumisen käsite  tulee myös opetelluksi.

Hänen sanansa palauttivat minut maan pinnalle. Muistin jälleen syyn, joka oli alun perin ajanut minut muurin tälle puolen. Suuri pala nousi kurkkuuni. Nyökkäsin.

Kävelimme sanaakaan sanomatta seuraavan tunnin ajan.

Ihmissudet ovat aiheena ihan mieluinen vaihtoehto. Kotimaisista olen lukenut mm. Elina Rouhiaisen neliosaisen Susirajan. Sen tapahtumat sijoittuvat luonnollisempaan kolkkaan rajan pinnassa susien kannalta, mutta eihän sillä ole merkitystä. Itseäni kiinnosti Rouhiaisen päähenkilön kuvaus, koska hän sijoitti sen etelässä itselleni tuttuun ympäristöön.  Ulkomaisista Twilight on tietenkin tuttu ja olen blogannut myös Stiefvaterin trilogian aloituksen Väristys. Nuoremmille suosittelisin mieluummin edellistä ja enemmän teineille Pitkäkankaan trilogiaa. Tokihan sitä hakee Edwardin ja Bellan tarinan Antonista ja Matleenasta - turhaan. Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen ja hieman kauhunsekaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Odotan jatkoa eli Kajoa ja miljöön vaihtumista Lahteen.

 Pidän Pitkäkankaan kielestä ja kerronnasta sekä tarinan omaperäisyydestä.  Karin Niemen suunnittelema Kuuran kansi viehätti minua erityisesti. Se on livenä jopa kauniimpi kuin netissä tai painetussa formaatissa.